Onko ok päästää itsensä helpommalla vai työtä tehden?

Minä olen ns.vanhanaikainen 32v nainen. Olen pikkuiseisesta lapin kylästä maailmalle pyristellyt ja saanut perinteiset ja juurikin vanhanaikaiset elämänopit matkaani. Minä ajattelen että on asioita jotka ärsyttää ja joita ei millään jaksaisi tehdä, mutta ne tehdään vain koska ne pitää tehdä. Esim ruoka tehdään lapsille itse. Ja pitkälti alusta asti. Lapset leikkii ulkona, ei pleikkaa yms. Piste ja asiasta ei keskustella. Marjassa käydään, kalassakin kesäisin. Kaksi kertaa vuodessa pestään itse ikkunat ja siivouspäivä kerran viikossa. Pienemmän lapsen kotihoidon ajan isompi on myös kotona, vaikka helpompaa olisi tietysti olla vain vauvan kanssa.

Tuntuu että on hyvinkin yleistä että nuoret aikuiset haluavat asiat helposti ja vaivattomasti. Tavallaan ihan fiksua jos rahaa on, mutta kuinka helppoa elämän pitää olla? Onko teistä nykysuuntaus hyvä asia vai huono? Minä en ole ihan varma...tai luonnollisesti itse ajattelen että ihmisyyteen kuuluu töiden tekeminen ja että yhteiskunta ei pyöri jos kaikki ulkoistetaan ja kaikki tehdään mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi. Mutta toisaalta ajattelen että miksi minä aherran kun ystävät nauttivat elämästään. Vievät lapset hoitoon ja lähtevät vauvojen kanssa lattelle. Vievät lapset heti 9kk päivähoitoon kun eivät jaksa olla kotona. Tilaavat ruuat kotiovelle ja siivoaja käy tekemässä viikkosiivoukset ja ikkunanpesut. Lapset pelaavat illat pleikkaa ja vanhemmat saa aikaa omiin harrastuksiin. Lapset opettelevat hiihtämään ja luistelemaan sitten päiväkodin tätien avustuksella tai viimeistään koulussa. Muutenkin lapset saavat virikkeet ulkoistetusti niin pääsee vähemmällä.

Miten on?