Tuttuni 9- ja 10-vuotiaat lapset kyselevät koko ajan "miksi sä teet noin" -kysymyksiä.

Lapsi:Miksi sä naurat niin paljon?

Minä :Nauranko enemmän kuin sinä?

Lapsi:joo

Minä: Miksi sinä naurat niin vähän?

Lapsi: .....

Lapsi : Miksi sä oot värjännyt sun hiukset?

Minä: Aikuiset saa värjätä hiukset sen värisiksi kuin ne haluaa.

          Minkä väriset hiukset sinä haluat kun olet aikuinen?

Lapsi : pinkit?

Minä :saako äitisi värjätä pinkit hiukset?

lapsi: ei!

Minä :saa, äitisi sa vaikka leikkauttaa itselleen pippelin jos haluaa

lapsi:....

Lapsi: miksi sä luet tota?

Minä: kiva kun kysyt , opiskelen suomen kielioppia .

                                         Tiedätkö mihin kielioppia tarvitaan?

Lapsi : en

Minä : sitä tarvitaan esimerkiksi uuden kielen kuten englannin opiskeluun.

Lapsi : ....

Näsäviisas lapsi on eri asia kuin äälykäs lapsi.

Itse keskustelin tuon ikäisenä isäni kanssa tuntikausia.

Veikkaan että on aika perus tallaajan geenipankin tuotoksia.

Suu käy..mutta sieltä tulee tajunnan virtaa

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vittua se sinulle kuuluu?

Vastaisin

Jättäisin tuon toisen sanan sanomatta.

Ap..mitä kirjaa muuten luit?

Ei tainnut olla suomen kielioppi?:)

Joiltakin tuonkin ikäisiltä lapsilta puuttuu vielä taju siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ovat niitä, jotka sanovat kaikki havaintonsa ääneen ilman mitään suodatusta. Liekö sitten persoonassa vai eikö kotona ole opetettu?

Ap:n hiukset on värjätty kouvola tyyliin räväköiksi (shokkiväri raidat)

Ap luki himoshoppailijan muistelmat kirjaa ja nauraa röhötti ääneen.

kaikki kehittyy eri aikaan ja jollekkin joku juttu voi olla uutta,jos ei ole opetettu.  Kysyvä ei tieltä eksy ;) 

Jotkut myös aikuiset kyselee hassuja juttuja, meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n hiukset on värjätty kouvola tyyliin räväköiksi (shokkiväri raidat)

Ap luki himoshoppailijan muistelmat kirjaa ja nauraa röhötti ääneen.

Mieluummin vetäisin kaljuksi kuin värjäisin ja leikkauttaisin kouvolatukan 🙄

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joiltakin tuonkin ikäisiltä lapsilta puuttuu vielä taju siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ovat niitä, jotka sanovat kaikki havaintonsa ääneen ilman mitään suodatusta. Liekö sitten persoonassa vai eikö kotona ole opetettu?

Minulla on 9-vuotias tytär, jolle olen pienestä pitäen opettanut että on tiettyjä asioita, joista ei kysellä tai ihmetellä ääneen. Mielestäni ihan peruskäytöstapoja, että annetaan muiden ihmisten olla vaikka joku näyttää "erikoiselta", esimerkkeinä vaikka meikkaava mies tai raajaton ihminen. Kotona ollaan sitten keskusteltu, että miksi sedällä ei ollut käsiä ja jalkoja jne.

Lapsella on muutama kaveri, joka harrastaa tätä ääneen möläyttelyä. Miksi sun äidillä on pitkät hiukset? Miksi sun äidillä on tietokone? Miksi teidän kodissa on tällaista? Siis apua, en itsekään ole millään tavalla täydellinen äiti, mutta ainakin olen jossain oletettavasti onnistunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joiltakin tuonkin ikäisiltä lapsilta puuttuu vielä taju siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ovat niitä, jotka sanovat kaikki havaintonsa ääneen ilman mitään suodatusta. Liekö sitten persoonassa vai eikö kotona ole opetettu?

Minulla on 9-vuotias tytär, jolle olen pienestä pitäen opettanut että on tiettyjä asioita, joista ei kysellä tai ihmetellä ääneen. Mielestäni ihan peruskäytöstapoja, että annetaan muiden ihmisten olla vaikka joku näyttää "erikoiselta", esimerkkeinä vaikka meikkaava mies tai raajaton ihminen. Kotona ollaan sitten keskusteltu, että miksi sedällä ei ollut käsiä ja jalkoja jne.

Lapsella on muutama kaveri, joka harrastaa tätä ääneen möläyttelyä. Miksi sun äidillä on pitkät hiukset? Miksi sun äidillä on tietokone? Miksi teidän kodissa on tällaista? Siis apua, en itsekään ole millään tavalla täydellinen äiti, mutta ainakin olen jossain oletettavasti onnistunut...

Juuri näin itsekin ajattelen. Tämä tuttavani on sitä mieltä, että lapset saavat sanoa mitä vaan, koska ovat lapsia ja lapset nyt vaan ovat suorapuheisia. Itselläni oli ainakin tiukka kasvatus. Minulle opetettiin mm. ettei seurassa kuiskita, mutta nämä lapset kuiskivat ilman että vanhempansa sanovat mitään. Minusta huonoa kasvatusta, mutta ehkä tuo on normi ja minun kasvatukseni ollut epätavallisen tiukka?

Ap

Vuosikymmeniä sitten ihmettelin (olin ehkä 10 v.), kun serkkuni (parikymppinen) värjäsi hiuksiaan, ja kysyinkin miksi. Mielestäni hänellä oli oma hiusten väri niin kaunis!

Kerjäävät epätoivoisesti huomiota. Surullista, että eivät sitä kotonaan ole saaneet.

Mä en jaksaisi ton ikäisen kanssa mitään psykologiaa. Sanoisin suoraan että todella lapsellista ja jos kaverit tekee samaa niin kysy syökö ne tuttia kotona...

tee vastakysymys ,miksi luulet että teen niin?