Tuttuni 9- ja 10-vuotiaat lapset kyselevät koko ajan "miksi sä teet noin" -kysymyksiä.
Eli esim. Jos nauran "miksi sä naurat niin paljon?"
Jos luen "miksi sä luet tota?"
Jos olen värjännyt hiukset "miksi sä olet värjännyt hiukset?"
Siis lähes poikkeuksetta he jaksavat kysellä syitä tekemisilleni. Mietin onko tuollainen tivaaminen ihan tavallista heidän iässään? Vai mistä ihmeestä tuo johtuu?
Itse olen lapseton enkä muutenkaan asiantuntija.
Kommentit (36)
En tiedä. Olen tavannut vain muutaman lapsen, joka kysyy tuollaisia. Muistaakseni en ole osannut vastata mitään järkevää eikä vieraille lapsille kehtaa sanoa, että ei kuulu sulle.
Mutta kai voisi heiltä kysyä, miksi kyselette. "Mitä ajattelette, mikä voisi olla syy?"
Tämä oli varmaan huono vastaus.
Ihan normaalia. Tosin koen juuri tuollaisen aivan saaskutin ärsyttävänä, mutten sitä tietenkään näytä. Voit vaikka koittaa saada heidän kanssaan aikaan oikeaa keskustelua, ja kysyä vaikka kivoja vastakysymyksiä. Kuten mitä he mielellään lukevat, onko heillä lempiasiaa XYZ jne.
Ovat SUPO:n agentteja ja yrittävät luoda sinusta psykologista profiilia.
Tai sitten ovat vaan kakaroita jotka haluavat tietää miksi aikuiset tekevät mitäkin.
Mun lapsen kaveri oli ihmeissään kun keitin vettä kattilassa, ikää oli juuri yhdeksän tai kymmenen, ja sanoi, ettei ole ikinä nähnyt kun vettä keitetään. Kieltämättä tuli vähän erikoinen olo. Heillä ei syödä keittoja, ei keitetä perunoita, ei edes pastaa...? En tiedä, kyseleekö omani kavereiden kotona, mutta kyllä lapsillani on joitakin kavereita, jotka kyselee aika arkisistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei kotona naureta, lueta ja värjätä hiuksia?
Heidän äitinsä värjää hiuksiaan. Tuo 10-vuotias on siitä minulle puhunutkin. Hän myös oli se, joka tivasi miksi minä olen värjännyt hiukset.
Ap
Sano heille, että suoraan kysyminen on epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen kaveri oli ihmeissään kun keitin vettä kattilassa, ikää oli juuri yhdeksän tai kymmenen, ja sanoi, ettei ole ikinä nähnyt kun vettä keitetään. Kieltämättä tuli vähän erikoinen olo. Heillä ei syödä keittoja, ei keitetä perunoita, ei edes pastaa...? En tiedä, kyseleekö omani kavereiden kotona, mutta kyllä lapsillani on joitakin kavereita, jotka kyselee aika arkisistakin asioista.
Syövät pelkkiä mikroruokia? 😬
Tiedän tuollaiset. Vähän epäluuloisia lapsia. Mietin aina että mitä heillä kotona mahdetaan ihmisistä puhua.
Lapset ovat uteliaita. Sillä tavalla he oppivat tästä maailmasta. En mitenkään erityisesti viihdy lasten seurassa, mutta tossa on sentään helppo jutella kun antavat itse aiheita :D
Miksi kysymykset kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen, samoin se, ettei osata yhtään suodattaa sitä, missä ja keneltä mitäkin kysellään. Omani on kysellyt kyllä kotona, mutta ei kylässä tai vierailla. 10-vuotias on minusta jo aika vanha tuollaiseen jatkuvaan kyselyyn, kuulostaa enemmän 5-6 -vuotiaiden jutulta.
Koen itse tuollaisen vähän kiusaamisena.. Kun olin itse tuon ikäinen, härnäävät lapset aina kyseli miksi olen sellainen kuin olen. "Miksi sulla on tollanen nenä?" "Miksi tollaset hiukset?" "Miksi teet noin?" Mutta nyt aikuisena en osaa sanoa oliko vain uteliaisuutta. Kuitenkin nykyään mietin että lapset on epävalmiita ihmisiä joita täytyy opettaa tavoille. Eli sanoisin että suoraan kysyminen on aika epäkohteliasta, tai sitten kääntäisin asian juuri että "Miksi sinun mielestä värjään hiuksiani?" tai "Miksi kysyt?". Muutenkin naljailevilta kannattaisi aina suoraan kysyä "Mitä tarkoitit tuolla" niin ne joutuu vähän selittelemään ilkeitä tarkoitusperiään paremmaksi. Sitten ilkeily onkin heille vaikeampaa jatkossa.
Yleensä kyselyikä on aiemmin mut ite oon huomannu et joillaki lapsilla se venyy tollee isommaksi asti koska vanhemmat ei jaksa vastata vaa jopa hermostuu. Sitte lapset alkaa just eniten kyselee outoja kysymyksiä muilta ku vanhemmilta koska tietää et vanhemmilta niitä vastauksia ei tule.
Tämä on siis mitä huomannu omassa lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neljävuotiailta.
Tämä. Yhdeksän- ja kymmenenvuotiaat ovat vielä lapsia mutta yleensä sen verran kehittyneitä, että ymmärtävät ihmisten olevan keskenään erilaisia. Ei joka poikkeavuutta ole pakko ihmetellä ääneen. Joko yrittävät tahallaan härnätä tai sitten ovat tässä suhteessa ikäistään kypsymättömämpiä. Reilusti.
Mitähän vittua se sinulle kuuluu?
Vastaisin
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen kaveri oli ihmeissään kun keitin vettä kattilassa, ikää oli juuri yhdeksän tai kymmenen, ja sanoi, ettei ole ikinä nähnyt kun vettä keitetään. Kieltämättä tuli vähän erikoinen olo. Heillä ei syödä keittoja, ei keitetä perunoita, ei edes pastaa...? En tiedä, kyseleekö omani kavereiden kotona, mutta kyllä lapsillani on joitakin kavereita, jotka kyselee aika arkisistakin asioista.
Lapset nyt puhuu mitä sattuu. Voi olla että on kotona aikuiset keittäneet vettä harva se päivä kokkaillessaan, mutta lapsi ei ole sattunut kiinnostumaan ja kysymään. Sattui nyt kkinnostumaan just sun kokatessa. :)
Ne on opetettu kotona kyseenalaistamaan, kritisoimaan ja ajattelemaan omilla aivoillaan - eli tivaamaan perusteluja kaikelle mitä joku aikuinen tekee tai sanoo, missä ja milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei kotona naureta, lueta ja värjätä hiuksia?
Heidän äitinsä värjää hiuksiaan. Tuo 10-vuotias on siitä minulle puhunutkin. Hän myös oli se, joka tivasi miksi minä olen värjännyt hiukset.
Ap
Kuulostaa, että tyttöä kiinnostaa kun naiset värjäävät hiuksiaan. Esiteini-ikäisellä alkaa nousta mielenkiinto myös omaa ulkonäköä kohtaan ja varmaan kyselee ihan kiinnostuksesta. Ota se kohteliaisuutena. Voihan olla, että tyttö pitää sua vähän kuin esikuvana ja miettii, miksi teet mitäkin ja mikä sua kiinnostaa. :D
Lasten tapa jutella on just kysyä, miksi kukakin tekee mitäkin. Siitä voi parhaimmillaan saada mielenkiintoisia keskusteluja aikaan. Ai niin - miksi oikeastaan teenkään näin...?
Ovat tylsistyneitä ja kyselevät itseään viihdyttääkseen tai testaavat hermostutko tyhmistä kysymyksistä (kotona on ehkä joskus ärähdetty)
Tai sit, nykylapsien huvitukset kun on mitä on, tallentavat reaktioitasi ja jakavat kavereilleen jos sanot jotain mikä heistä on hauskaa tai outoa
Joku jo ehdottikin että hyvä keino on kääntää kysymykset kysyjää kohti, mitä luulet tai miksi sitä kysyt tai miten teillä sitten toimitaan yms vastakysymyksin
Voitte lopulta vaikka oppia toistanne jotain uutta jos kysely muuttuukin vastavuoroiseksi keskusteluksi :)
Heillä ei kotona naureta, lueta ja värjätä hiuksia?