Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä voi olla kyseessä jos aiemmin masentunut ihminen on yhtäkkiä todella pirteä ja elämäniloisen oloinen? Mania?!
12.01.2021 |
Eli olen havainnut eräällä tuttavallani ihan yhtäkkiä täydellisen persoonallisuuden muutoksen. Hän on ollut vuosikausia masentunut ja yleensä ollut melko apaattinen ja hiljainen. Nyt kuitenkin aivan yhtäkkiä hän puhuu koko ajan ja nauraa ja vaikuttaa todella iloiselta, puhuu tulevaisuudesta valoisasti jne. Ajatus tuntuu juoksevan täysin eri tavalla kuin ennen. Voiko tuollainen ”parantuminen” tapahtua yhtäkkiä, vai onkohan taustalla jotain vakavaa kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö tms? En ole koskaan ennen nähnyt häntä tällaisena enkä tiedä onko hänellä ennen ollut tällaista. Tai ehkä on voittanut lotossa tai löytänyt naisen/miehen elämäänsä? Kuitenkin jostain syystä mania tulee ensimmäisenä mieleen kun hänen touhuaan katselee. Voiko se alkaa yhtäkkiä tai voiko kaksisuuntainen puhjeta vanhemmallakin iällä? En tiedä onko hänellä nuorempana ollut tällaista. Voi olla että ylireagoin ja hänellä on vaan nyt ollut hyviä päiviä tai uusi lääkitys tms, mutta joku hänen olemuksessaan herättää minussa huolta.
Kommentit (27)
Olin masentunut pitkään. Lopulta uskaltauduin aloittamaan ensimmäisen masennuslääkityksen ja piristyin heti. Yleensä uuden lääkityksen vaikutuksen alkaminen vie useita viikkoja, mutta tämä uudemman sukupolven lääke pärähti toimimaan ensimmäisestä päivästä. Kyse ei todellakaan ollut lumevaikutuksesta. Siitä ensimmäisestä päivästä lähtien aloin siivoilla, jutella ihmisille, naurahdella, hyräillä, tanssin kämpässäni, tein tulevaisuuden suunnitelmia, lenkkeilin, pärjäsin vähemmillä yöunilla jne. Olin koko ajan tietoinen manian mahdollisuudesta ja tarkkailin itseäni lähteekö menemään liian lujaa. Ei lähtenyt. Olin onnellinen ja normaali, kaikin tavoin masentuneen itseni vastakohta. Sitä onnea ei vaan kestänyt kuin muutaman kuukauden, kunnes lääkkeen teho alkoi hiipua. Masennuslääkkeisiin jokainen reagoin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin masentunut pitkään. Lopulta uskaltauduin aloittamaan ensimmäisen masennuslääkityksen ja piristyin heti. Yleensä uuden lääkityksen vaikutuksen alkaminen vie useita viikkoja, mutta tämä uudemman sukupolven lääke pärähti toimimaan ensimmäisestä päivästä. Kyse ei todellakaan ollut lumevaikutuksesta. Siitä ensimmäisestä päivästä lähtien aloin siivoilla, jutella ihmisille, naurahdella, hyräillä, tanssin kämpässäni, tein tulevaisuuden suunnitelmia, lenkkeilin, pärjäsin vähemmillä yöunilla jne. Olin koko ajan tietoinen manian mahdollisuudesta ja tarkkailin itseäni lähteekö menemään liian lujaa. Ei lähtenyt. Olin onnellinen ja normaali, kaikin tavoin masentuneen itseni vastakohta. Sitä onnea ei vaan kestänyt kuin muutaman kuukauden, kunnes lääkkeen teho alkoi hiipua. Masennuslääkkeisiin jokainen reagoin eri tavalla.
Jatkan vielä, että mitään biboon viittaavaa ei elämässäni koskaan ole ollut eikä sukurasitetta. Vain tuo masennus. Mutta masennuslääkitys voi laukaista joillain manian, joten siksi tarkkailin itseäni ja olin ihan ihmeessäni piristymisestäni.
Vierailija kirjoitti:
jos ihminen on maaninen sen kyllä huomaa , ei ole yhtään paikallaan , puhe on jatkuvaa , on jatkuvasti liikkeessä , eli maaninen ihminen kyllä erottuu normaalista , rahankäyttö holtitonta samoin ihmissuhteet , oletko varma ettei käytä huumeita
Ei se aina mene noin, on huomattavasti hillitympiäkin maanikoita. Ja sitten niitä, joilla menee ihan helvetillisen lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaaran merkki. Ihminen on voinut tehdä sopimuksen kuoleman kanssa, kun ei enää jaksa. Kun tämä sopimus on tehty, voi hellittää ja luovuttaa. Lopun elämän voi elää "iloisesti ja onnellisesti" sopivaa aikaa odotellessa.
Harvoin nämä kuitenkaan varsinaisesti pirteitä ja elämäniloisia on. Jonkinlainen rauha voi kyllä tulla tuskaisuuden tilalle, kun uskoo että kohta se loppuu, ainainen tuska.
Toisaalta näin kaksi kertaa itse elämäni lopetusta yrittäneenä täytyy sanoa että se kehon vaistomainen elämänhalu on kyllä aika kova vastustaja, vaikka olisikin päätynyt ratkaisuun että ei pysty, ei jaksa enää. Aika ahdistunut sitä oli suunnilleen siihen asti, kun oli jo toteuttamassa lopullista ratkaisuaan, mun tapauksessa nielemässä lääkkeitä ja viinaa. Hetkellinen rauha tuli kyllä siinä vaiheessa kun olin hankkinut tarvittavat aineet ja päättänyt jäähyväiskirjeen kirjoittamisesta ja kellonajasta jolloin tekoni teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaaran merkki. Ihminen on voinut tehdä sopimuksen kuoleman kanssa, kun ei enää jaksa. Kun tämä sopimus on tehty, voi hellittää ja luovuttaa. Lopun elämän voi elää "iloisesti ja onnellisesti" sopivaa aikaa odotellessa.
Harvoin nämä kuitenkaan varsinaisesti pirteitä ja elämäniloisia on. Jonkinlainen rauha voi kyllä tulla tuskaisuuden tilalle, kun uskoo että kohta se loppuu, ainainen tuska.
Toisaalta näin kaksi kertaa itse elämäni lopetusta yrittäneenä täytyy sanoa että se kehon vaistomainen elämänhalu on kyllä aika kova vastustaja, vaikka olisikin päätynyt ratkaisuun että ei pysty, ei jaksa enää. Aika ahdistunut sitä oli suunnilleen siihen asti, kun oli jo toteuttamassa lopullista ratkaisuaan, mun tapauksessa nielemässä lääkkeitä ja viinaa. Hetkellinen rauha tuli kyllä siinä vaiheessa kun olin hankkinut tarvittavat aineet ja päättänyt jäähyväiskirjeen kirjoittamisesta ja kellonajasta jolloin tekoni teen.
En väittänytkään tämän olevan absoluuttinen totuus jokaikisen kohdalla. Tiedän kuitenkin asiasta hyvinkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmenen bentsojen käytön lopetettuani aloin uudestaan elämään.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvi alkaa diagnosoimaan ketään. Meillä kaikilla on hyviä ja huonompia kausia elämässä. Välillä jonkin asteista masennusta on liki kaikilla, sitten taas mieliala kohenee. Eräänlaista vuoristorataa moni elää. Ihan ilman sairauksia puhumattakaan diagnoosista.