Lue keskustelun säännöt.
Lamaantuminen työttömänä
11.01.2021 |
Miten te muut jaksatte hakea töitä ja uskoa työllistymiseen? Olen kohta ollut 5 kk työttömänä maisterin tutkinnostani ja työkokemuksesta huolimatta. Työikääkin olisi yli 30 vuotta jäljellä. Minnekään en pääse ja enää ei kutsuta edes haastatteluihin. Huomaan istuvani lamaantuneena nytkin sohvalla enkä saa mitään aikaiseksi. Masentaa enkä usko pääseväni minnekään. Tarkoitus hakea keväällä opiskelemaan työllistävämpaa koulutusta, mutta entä jos en pääse sinnekään? Olen muuten töissä ollessa aikaansaava ihminen, mutta nyt olen vaan lamaantunut tästä työttömyydestä. :(
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kolme vuotta työttömänä, oikeasti sairastin pahasti mutta ei luokiteltu työkyvyttömäksi... Ensin odotin että saan kropan siihen kuntoon, ja mietin samalla mikä kiinnostaisi. Ja kun jossain kohtaa halusin tosissani töitä, lopetin kaikki turhien paikkojen haun. Tähtäsin vain niihin, mitkä oikeasti oli omaa alaa ja kiinnosti. Saatoin käyttää koko päivän tekstin kirjoittamiseen, hioin, poistin ja lisäsin. Näitä hyvin kohdennettuja ehdin lähettää kolme (kaikkiin haastattelukutsu) ja sain paikan. Motivaation sain, kun hain vain oikeasti kiinnostavia paikkoja ja jokaista kirjoittaessa ajattelin, että tämä on viimeinen. Ei se määrä vaan laatu, tämä sanonta pätee hyvin vahvasti juuri työnhaussa. Ja kerroin rehellisesti elämänpolkuni tähän asti: kaikki koulutukset, kesätyöt ja sairasteluni. Löysin paikan, jossa taustani ei haitannut ja jossa arvostettiin juuri monipuolista kokemusta, joka on mun vahvuus.
Ei auta kuin hakea vaan. Hakematta ei ainakaan löydä.
Missä se sinulla kiikastaa? Jos jostain muusta kuin vääränlaisesta taustasta, voi asiaan vaikuttaa.
Olethan tunnistanut ja sanoittanut osaamisesi oikein? Se on yllättävän hankalaa, ja etenkin jos työkokemus on jostain spesifistä alasta, ei lukija välttämättä ymmärrä yhtään mitä olet tehnyt ja osaat.
Minkälaisia paikkoja haet? Rekrytoijat tykkäävät eniten siitä, että hakee samanlaisia paikkoja kuin mitä on aiemmin tehnyt, vaikka tosiasiassa työntekijä on parhaimmillaan silloin, kun hänellä on nälkää siihen työhön, työ antaa jotain uutta. Hae tasaisesti noita molempia, sekä sitä mitä olet jo tehnyt, että pykälän siitä parempaa.
Toinen vaihtoehto on hakea massana ihan kaikkea mitä tulee vastaan, mutta siinä on tietyt ongelmat. Hakemukset selkeästi heikkenevät tasoltaan, kun niihin käyttää vähemmän aikaa, haettavat työt eivät täysin kohtaa osaamistasi ja se iänikuinen sähköpostitulva "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" on musertava. Mutta jos niitä omiin spekseihin sopivia paikkoja ei ole tarjolla, tämä on ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kolme vuotta työttömänä, oikeasti sairastin pahasti mutta ei luokiteltu työkyvyttömäksi... Ensin odotin että saan kropan siihen kuntoon, ja mietin samalla mikä kiinnostaisi. Ja kun jossain kohtaa halusin tosissani töitä, lopetin kaikki turhien paikkojen haun. Tähtäsin vain niihin, mitkä oikeasti oli omaa alaa ja kiinnosti. Saatoin käyttää koko päivän tekstin kirjoittamiseen, hioin, poistin ja lisäsin. Näitä hyvin kohdennettuja ehdin lähettää kolme (kaikkiin haastattelukutsu) ja sain paikan. Motivaation sain, kun hain vain oikeasti kiinnostavia paikkoja ja jokaista kirjoittaessa ajattelin, että tämä on viimeinen. Ei se määrä vaan laatu, tämä sanonta pätee hyvin vahvasti juuri työnhaussa. Ja kerroin rehellisesti elämänpolkuni tähän asti: kaikki koulutukset, kesätyöt ja sairasteluni. Löysin paikan, jossa taustani ei haitannut ja jossa arvostettiin juuri monipuolista kokemusta, joka on mun vahvuus.
Ihana kuulla, että sulla meni asiat lopulta näin hyvin. ❤️ Itseä stressaa jo tämä työttömyyden pitkittyminen ja pelkään että ei huolita minnekään enää:( Ap
Mulla auttoi paljon jo se, kun puoliso lähti töihin. Heräsin itse samalla ja keitin meille kahvit. Odotin että hän lähtee töihin ja vasta silloin avasin oman läppärin. Tarkistin aamuisin vuorokauden aikana tulleet uudet paikat ja laitoin muistiin jos oli mielenkiintoisia tullut. Sitten yhdeksän kahvit niinkuin töissä olisi. Valitsin haettavan paikan ja aamupäivän googlailin tehtävään liittyviä yksityiskohtia, että pääsin vähän kärryille, mikä juttu. Lounastauko ja pikku kävelylenkki. Sitten kirjoitin iltapäivän ja pidin kahdelta kahvitauon. Eli tein työnhausta kokopäiväisen työn, jossa oli selkeä rutiini ja työ- ja vapaa-aika. Jos tuli kutsu haastatteluun, se oli aina plussaa ja sain päiviin vaihtelua. Tietty ennen haastattelua tutkin uudelleen alan ja tehtävän juttuja netistä, että olisin valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon tekemistä ja aika ei tahdo riittää. Mitä sinä ap tekisit vapaa-ajallasi jos olisit töissä? Tee niitä asioita nyt ja nauti kun kerrankin on aikaa!
Jos olet lamaantunut ja vähän neuroottinen perfektionisti niin tee itsellesi lukujärjestys + tavoitteita. Esim. tämän viikon tavoite on aikaansaada viikko-, kvartaali-, puolivuosi- ja vuositavoitteet sekä tammikuun aikataulutus. Sitten raapustelet käsin tai teet koneella (mistä tykkäät) itsellesi jokaiselle päivälle aikataulun. Sinne esim. "joogatunti" ja "avointen paikkojen haku" ja "ilmaiset kurssit" ja "opiskelu aiheesta x" ja "lukeminen". Aikataulutat kaiken ja sitten olet kiltti oppilas.
Saatat vahingossa kohentaa terveyttäsi ja kirjoittaa kirjan ;)
Itse en enää herää ollenkaan. Muuten vain kun uupumus ollut aina riesana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin n. vuoden työttömänä. Kun olin hakenut paikkoja 5 kk, päätin ihan tietoisesti sallia itselleni "kesäloman", ts. en hakenut mitään, enkä edes kovin aktiivisesti seurannut vapaita paikkoja. Nautin vain kesästä! Kolmen kk:n kuluttua syksyllä olikin taas motivaatio korkealla, ja marraskuussa sain (määräaikaisen) työpaikan. Tuon jälkeenkin tuli vielä työttömyysjaksoja, mutta maksimissaan 4 kk, nyt olen vakityössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kolme vuotta työttömänä, oikeasti sairastin pahasti mutta ei luokiteltu työkyvyttömäksi... Ensin odotin että saan kropan siihen kuntoon, ja mietin samalla mikä kiinnostaisi. Ja kun jossain kohtaa halusin tosissani töitä, lopetin kaikki turhien paikkojen haun. Tähtäsin vain niihin, mitkä oikeasti oli omaa alaa ja kiinnosti. Saatoin käyttää koko päivän tekstin kirjoittamiseen, hioin, poistin ja lisäsin. Näitä hyvin kohdennettuja ehdin lähettää kolme (kaikkiin haastattelukutsu) ja sain paikan. Motivaation sain, kun hain vain oikeasti kiinnostavia paikkoja ja jokaista kirjoittaessa ajattelin, että tämä on viimeinen. Ei se määrä vaan laatu, tämä sanonta pätee hyvin vahvasti juuri työnhaussa. Ja kerroin rehellisesti elämänpolkuni tähän asti: kaikki koulutukset, kesätyöt ja sairasteluni. Löysin paikan, jossa taustani ei haitannut ja jossa arvostettiin juuri monipuolista kokemusta, joka on mun vahvuus.
Ihana kuulla, että sulla meni asiat lopulta näin hyvin. ❤️ Itseä stressaa jo tämä työttömyyden pitkittyminen ja pelkään että ei huolita minnekään enää:( Ap
Kyllä meille jokaiselle paikka on tässä maailmassa. Ja nyt sulla on hetki hengähtää ja miettiä mitä haluat. Uudelleenkoulutus on kiva idea, uusi maailma avautuu jälleen. Ja jos joku työnantaja ei uskalla ottaa työtöntä, on se väärä paikka muutenkin (siellä ei välttämättä ymmärretä työntekijän olevan ihminen ja että elämässä voi sattua kaikenlaista ikävääkin). Itse sain rehellisyydellä hyvän paikan yhteisössä, jossa ymmärretään sairauksien ottavan välillä aikaa ja jossa ihmiselle suodaan väsähtäminen ja inhimillisyyden rajat ymmärretään muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmarkkinat toimii vinoutuneesti, akateemisena työttömänä työllistyt jos otat koulutustasoasi vastaamattoman homman, ehkä jonkin kurssituksen jälkeen ja jossa kisaat keskitason ammattikoulutuksen saaneiden kanssa, joilla kattavampi osaaminen, se lisäarvo mitä työnantaja hamuaa, on juuri siinä että ne alemman koulutustason omaavat saavat draivia siitä tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinat toimii vinoutuneesti, akateemisena työttömänä työllistyt jos otat koulutustasoasi vastaamattoman homman, ehkä jonkin kurssituksen jälkeen ja jossa kisaat keskitason ammattikoulutuksen saaneiden kanssa, joilla kattavampi osaaminen, se lisäarvo mitä työnantaja hamuaa, on juuri siinä että ne alemman koulutustason omaavat saavat draivia siitä tilanteesta.
Tosiasiassahan niin ei käy. Itsekin jouduin tuohon tilanteeseen pitkän poissaolon jälkeen työmarkkinoilta. Otin vastaan ekan vastaantulleen toimistoduunin ja pystyin heti omalla osaamisellani kehittämään sitä poistamalla turhaa työtä (pistin tietokoneen tekemään ne).
Siitähän vanhat työntekijät suuttuivat ja minut savustettiin ulos. Eihän se nyt käy laatuun ollenkaan, että joku maisteri tulee tekemään merkonomien työt paremmin kuin merkonomit itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lamaannus johtui itselläni holhotuksi joutumisesta ja systeemin sisään putoamisesta. Jos toimin omasta aloitteestani (ja mieluiten omilla rahoillani) kaikki menee hyvin. Työ ja opiskelupaikkoja löytyy. Vitutus ja passiivisuus iskee heti jos TE-toimisto sekaantuu asioihin.
Minut irtisanottiin pitkästä työsuhteesta hitsaajan ammatista ja tilalle otettiin halpatyövoimaa.
Ne ketkä jäi, eivät olleet pätevimpiä, vaan tietyille mukavia.¨
Se sikseen.
Nyt olen nauttinut vapaasta pitkästä aikaa, mutta kyllä minulla on myös ollut lamaannuttavia tunteita työttömyydestä. Kun itse olen omalla alalla ammattilainen ja oman ammattini huipulla, niin en minä näe nyt tarvetta hakea työtä, syystä että monessa yritksessä mietitään lomautuksia ja irtisanomisia, niin on tavallaan ajanhukkaa.
Päivät on pitkiä ja odotan että lapset tulevat koulusta... Lenkkeilyä suosittelen, sillä se virkistää mieltä.
Tsemppiä!
Mä en ole hakenut viimeisen vuoden aikana kuin ehkä 2-4 työpaikkaa. Kun ei tule edes vastauksia tai kutsua haastatteluun niin turhaan tuhlaan kaikkien aikaa. Jos joku soittaa ja tarjoaa töitä niin sitten menen, mutta enää en aio yhteenkään työpaikkaan hakea. Parempi lamaantua kuin lamaantua ja tuntea itsensä turhaksi.
Kommentteja/kokemuksia? Ap