Katsotko elämää ns. laatikon ulkopuolelta

Pyrin olemaan marginaalissa.

Katselen. Ja varsinkin vaikeuksien aikaan yritän nähdä koko hommelin mahdollisimman etäältä, mahdollisimman objektiivisesti. Otan usein riskejä. Kaikki ei aina onnistu, mutta yritän olla katumatta mitään. Olen vain hiekkamuru.

En. Pyrin elämään omaa elämääni.

Olen saanut vaikutelman, että nämä "laatikon ulkopuolelta" (Älytöntä suomentaa suoraan, kuulostaa vähäjärkiselle) katsojat haluavat korostaa olevansa erikoisia, vaikka eivät ole. Näkemyksiä on monenlaisia ja niitä saa olla ja niitä on, muillakin kuin sinulla. Vaikka joku valitsee ne tavallisimmat näkökulmat, niin nekin voi valita harkiten ja punniten.

Katselen kaikkea sivustakatsojana. Olen yksin mutta en yksinäinen. Esimerkiksi korona ja sen rajoitukset ovat minulle se ja sama ja ihmisten arkipäiväiset huolet ja ilot kuulostavat täysin toisarvoisilta ja turhilta. En vihaa ihmisiä mutta ihmiset ja heidän elämänsä eivät kiinnosta minua.

Olen alkanut miettiä elämälle uutta suuntaa. Koen että yhteiskunta on pettänyt minut monella tapaa enkä katsele asioita enää "meidän kaikkien yhteiskunta"-vinkkelistä. Varmasti ne jotka ovat olleet lapsesta asti nettosaajia ja vihreällä oksalla kokevat toisin. Itse kuulun lähinnä siihen päähänpotkittujen kastiin. Siksi teen omat ratkaisuni ja alan elää omalla tavallani.

Jep sairastan dissosiaatiohäiriötä

En oikeastaan suomessa mutta matkoilla on tuollanen fiilis kun kattelee meininkejä

Joulun jälkeen lanttulaatikon ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut miettiä elämälle uutta suuntaa. Koen että yhteiskunta on pettänyt minut monella tapaa enkä katsele asioita enää "meidän kaikkien yhteiskunta"-vinkkelistä. Varmasti ne jotka ovat olleet lapsesta asti nettosaajia ja vihreällä oksalla kokevat toisin. Itse kuulun lähinnä siihen päähänpotkittujen kastiin. Siksi teen omat ratkaisuni ja alan elää omalla tavallani.

Mulla on tämä sama. En aio työskennellä melkein 70v. maksaakseni edellisen sukupolven vastuuttomuudesta ja itsekkyydestä. Suurten ikäluokkien suorittama puhallus oli jotain vertaansa vailla olevaa.

Vierailija kirjoitti:

Katselen kaikkea sivustakatsojana. Olen yksin mutta en yksinäinen. Esimerkiksi korona ja sen rajoitukset ovat minulle se ja sama ja ihmisten arkipäiväiset huolet ja ilot kuulostavat täysin toisarvoisilta ja turhilta. En vihaa ihmisiä mutta ihmiset ja heidän elämänsä eivät kiinnosta minua.

Oletko koskaan yksinäinen? Olen myös sivustakatsoja eikä kiinnosta muiden olemiset ja tekemiset ja asiat. Silti kaipaan ihmisseuraa. Tuntuu vaikealta yhteensovittaa näitä kahta asiaa.

Olen ollut herkästi ahdistuva ja ylitunteellinen. Nyt harjoitan mieltäni siihen suuntaan etten enää ylireagoisi ja tunteilisi. Etäännytän ihmiset ja asiat, en anna asioiden vaikuttaa itseeni niin voimakkaasti kuin ennen. Kyseenalaistan kaiken ja rakennan elämääni omilla ehdoillani. Pyrin irti laumasieluisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut miettiä elämälle uutta suuntaa. Koen että yhteiskunta on pettänyt minut monella tapaa enkä katsele asioita enää "meidän kaikkien yhteiskunta"-vinkkelistä. Varmasti ne jotka ovat olleet lapsesta asti nettosaajia ja vihreällä oksalla kokevat toisin. Itse kuulun lähinnä siihen päähänpotkittujen kastiin. Siksi teen omat ratkaisuni ja alan elää omalla tavallani.

Samat mietteet. Minut on myös syrjäytetty jo lapsesta lähtien ja nyt halutaan että annan oman panokseni orjatyössä. Ei tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselen kaikkea sivustakatsojana. Olen yksin mutta en yksinäinen. Esimerkiksi korona ja sen rajoitukset ovat minulle se ja sama ja ihmisten arkipäiväiset huolet ja ilot kuulostavat täysin toisarvoisilta ja turhilta. En vihaa ihmisiä mutta ihmiset ja heidän elämänsä eivät kiinnosta minua.

Oletko koskaan yksinäinen? Olen myös sivustakatsoja eikä kiinnosta muiden olemiset ja tekemiset ja asiat. Silti kaipaan ihmisseuraa. Tuntuu vaikealta yhteensovittaa näitä kahta asiaa.

Jos sua ei kiinnosta muiden ihmisten asiat niin miten ihmeessä voit silti kaivata ihmisseuraa? Siinähän väkisinkin vaihdetaan ajatuksia. Ehkä olet vain vielä vähän epäkypsä ja tajuat vasta aikuisempana että elämä menee ihan hukkaan oman pään sisällä asuessa.

Vierailija kirjoitti:

Katselen kaikkea sivustakatsojana. Olen yksin mutta en yksinäinen. Esimerkiksi korona ja sen rajoitukset ovat minulle se ja sama ja ihmisten arkipäiväiset huolet ja ilot kuulostavat täysin toisarvoisilta ja turhilta. En vihaa ihmisiä mutta ihmiset ja heidän elämänsä eivät kiinnosta minua.

Koen samalla tavalla. Ihmisten loputtomat jaaritukset ja samojen asioiden jankkaaminen kyllästyttävät minua. Samat asenteet ja ongelmat vuodesta toiseen, loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut herkästi ahdistuva ja ylitunteellinen. Nyt harjoitan mieltäni siihen suuntaan etten enää ylireagoisi ja tunteilisi. Etäännytän ihmiset ja asiat, en anna asioiden vaikuttaa itseeni niin voimakkaasti kuin ennen. Kyseenalaistan kaiken ja rakennan elämääni omilla ehdoillani. Pyrin irti laumasieluisuudesta.

Tuttua. Mä pyrin tilaan jossa en tunne enkä ajattele mitään. Se on vapautta.

Mulle tulee ihmisten seurassa usein ajatus että miksi et ala ajatella toisin ja vaihda suuntaa. Se loputon samojen ajatusten ja ongelmien toisto on rasittavaa. Se kun näkee että ihmiset jumittavat elämässään.

Toisinaan. En pyri erilaisuuteen, mutta aitouteen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselen kaikkea sivustakatsojana. Olen yksin mutta en yksinäinen. Esimerkiksi korona ja sen rajoitukset ovat minulle se ja sama ja ihmisten arkipäiväiset huolet ja ilot kuulostavat täysin toisarvoisilta ja turhilta. En vihaa ihmisiä mutta ihmiset ja heidän elämänsä eivät kiinnosta minua.

Oletko koskaan yksinäinen? Olen myös sivustakatsoja eikä kiinnosta muiden olemiset ja tekemiset ja asiat. Silti kaipaan ihmisseuraa. Tuntuu vaikealta yhteensovittaa näitä kahta asiaa.

En ole koskaan yksinäinen. Kai olen erakkoluonne kun aina olen viihtynyt yksin. T. 5. viestin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselen kaikkea sivustakatsojana. Olen yksin mutta en yksinäinen. Esimerkiksi korona ja sen rajoitukset ovat minulle se ja sama ja ihmisten arkipäiväiset huolet ja ilot kuulostavat täysin toisarvoisilta ja turhilta. En vihaa ihmisiä mutta ihmiset ja heidän elämänsä eivät kiinnosta minua.

Oletko koskaan yksinäinen? Olen myös sivustakatsoja eikä kiinnosta muiden olemiset ja tekemiset ja asiat. Silti kaipaan ihmisseuraa. Tuntuu vaikealta yhteensovittaa näitä kahta asiaa.

Jos sua ei kiinnosta muiden ihmisten asiat niin miten ihmeessä voit silti kaivata ihmisseuraa? Siinähän väkisinkin vaihdetaan ajatuksia. Ehkä olet vain vielä vähän epäkypsä ja tajuat vasta aikuisempana että elämä menee ihan hukkaan oman pään sisällä asuessa.

Harvoja kiinnostaa ajatuksen vaihto. Lähes kaikkia kiinnostaa ainoastaan oman asiansa kertominen.