Elämässä luovuttaminen

Onko muita jotka on jo luovuttanut elämän suhteen? Kärsin vaikeasta masennuksesta jo pitkään, kavereita ei ole eikä sosiaalista elämääkään, eikä mitään muutakaan.

En kykene mitenkään olemaan muitten ihmisten seurassa ilman että tekisi mieli oksentaa. Tiedän että minulla ei ole valoisaa tulevaisuutta, en enään edes yritä hankkia kavereita tai seurustelusuhteita, ja jos tuli mahdollisuus niin en ottaisi sitä enään vastaan, en jaksa enään vaivautua, en jaksa enään esittää iloista tai tervehtiä ihmisiä.

Päivästä toiseen odotan vain, että elämä loppuisi. Harmittaa, kun ei ole kanttia tehdä sitä itse. Toisaalta pelottaa, missä muodossa se lähtö mahtaa tulla, joutuuko sitä kovasti kärsimään. Olen päättänyt, että jos sairastun esimerkiksi syöpään, kieltäydyn hoidoista. Sitten kun sitä ajattelee, alkaa mietityttää, että entä jos menisinkin hoitoihin, paranisin ja kuolisin myöhemmin vaikka nukkuessani - selviäisin ehkä vähemmillä kärsimyksillä.