Huono omatunto miehen lasten takia
Tilanne: ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta vuosi. Minulla ei ole lapsia, miehellä on kaksi, tyttö 14v. ja poika 12 v. Lapset on meillä jokatoinen viikonloppu. Molemmat on mahtavia tyyppejä, mutta rakastan tyttöä kovasti ja pojasta vain tykkään. En osaa olla tunteissani tasapuolinen ja tuntuu, että pitäisi. Mulla on huono omatunto tästä, onko se turhaa? Mulla on tosi vähän kokemusta lapsista ja vanhemmuudesta ei tietenkään ollenkaan.
Kommentit (3)
Olisivatko tunteesi tyttöä kohtaan kuitenkin enemmän kaverillisia kuin äidillisiä? Hän on kypsempi ja siksi hänen kanssaan on helpompi kommunikoida. Jos on näin, ei sinun pidä tuntea huonoa omaatuntoa. Jos taas tunnet enemmän suojelun-ja hoivanhalua tyttöä kohtaan, on tilanne ikävä lasten kannalta.
Vaikea eritellä näitä tunteita kun ne on niin uusia. Poika on ulospäinsuuntautunut ja "johtajatyyppiä" (ehdottomasti hyvällä tavalla!), jos tuon ikäisestä voi sellaista sanoa. Toisinaan jopa hiukan jyrä, ainakin siskoaan kohtaan. Poika oikeastaan muistuttaa monellakin tavoin minua niin hyvässä kuin huonossa. Tyttö taas on hiljaisempi, huomaavaisempi, hirvittävän huolehtivainen isäänsä kohtaan, herkempi kaikin tavoin. Pojan kanssa tulimme toimeen välittömästi, tytön kanssa olemme ystävystyneet pikkuhiljaa. Tietenkin kohtelen heitä yhtälailla ystävällisesti, koska ihan vilpittömästi pidän molemmista.
Itselläni ei edes ole sisaruksia, joten kaikenlaiset (uus-, etä- ja mitä näitä nyt on- perheiden väliset vuorovaikutussuhteet on ihan hepreaa.
Olisko niin, että näet tässä tytössä itsesi nuorena ja siksi hän on sinulle rakas?
Varhaisteiniin poikaan voi olla tuossa vaiheessa enää vaikea luoda suhdetta koska on jo niin iso?
Koita kohdella tasapuolisesti ja ystävällisesti, mutta anna itsellesi myös lupa pitää miehesi tyttärestä. Tässä voi olla myös taustalla se, että tyttö voi itse etsiytyä seuraasi koska tarvitsee naismallia itselleen joten kiinnyt häneen helpommin. Vaikka tyttärelle oma äiti on rakas hän voi kaivata jonkun muun naispuolisen henkilön roolimallia irrottautuakseen äidistään.
Minulla on ollut tuttavaperheitä joilla tuon ikäinen tai hiukan nuorempi tytär ja usein ovat ihalilleet minua jostakin syystä. Halunneet värjätä samanväriset hiukset sun muuta. Olen tulkinnut sen sellaiseksi tarpeeksi etsiä myös muita naisroolimalleja kuin se äiti.