Poikieni (5. ja 7. lk) keskiarvot:

Miksi niitä täällä toitotat?

Oletko tiukka täti?

Missä sun pojat ovat erityisen lahjakkaita?

Kysyy yläkoulun äidinkielenopettaja

Ymmärrätkö etteivät ne hyvät koulunumerot takaa sitä että lapsesi olisi jotenkin parempi kuin muut?

Toitotan siksi, että olem pojista hyvin ylpeä.

Olen siinä mielessä tiukka, että rakkauden lisäksi pojille on aina laitettu selkeät rajat (tietsikkapelaamiselle, makean syömiselle jne., nukkumaan ajoissa jne.) Toisaalta osaan tarpeen mukaan myös höllätä, esim näin kesäloman alkamisen kunniaksi :)

Vanhempi poika on erityisesti kielissä lahjakas, varsinainen sananiekka. Oppii kieliä kuin itsestään ja käyttää rikasta kieltä.

Nuorempi on erityisesti sosiaalisesti ja liikunnallisesti lahjakas. Kavereita riittää.. Hänen kohdallaan olen hieman yllättynytkin hyvästä koulumenestyksestä.

Ymmärrän ettei hyvä koulutodistus takaa elämässä "menestymistä" (tai ainakaan sen perinteisen ura-raha-mittapuun mukaan). Siitä on omassakin lähipiirissä esimerkkejä. Paljon tärkeämpää on kasvattaa lasta sinnikkyyteen, positiiviseen ajatteluun ja antaa mahdollisimman hyvät eväät itsensä arvostamiselle. Toki hyvä koulumenestys on usein sitten taas näiden kanssa sidoksissa...

Mun pojan häpeäpilkku on taas äikkä koska vaan 8.

8 on HYVÄ numero!

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 18:48"]

9,6 ja 9,4. Nämä siis ns. lukuaineiden (äidinkieli, vieraat kielet, matikka, fyssa&kemia, jne.) keskiarvot. Yhtään kasia ei ollut kummallakaan.

Kysyttävää?

[/quote]laskin pojan numerot noi yllämainitut ja sain tuloksen 9,8 mutta kun otetaan muut aineetkin niin putoaa 9,6

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 19:01"]

8 on HYVÄ numero!

[/quote]on se hyvä numero mutta kun muut ovat 9-10. resursseja olisi parempaan mutta kun ei kiinnosta, ei lue romaaneja, novelleja, lehtiä, runoja joita pitäisi lukea jotta sais hilattua äikän edes ysiin

Meillä samaa luokkaa todistukset, mutta täydellisyyteen on vielä reilusti matkaa. En siis ole erityisen ylpeä, koska tiedän lasteni heikkoudet, vaikka vahvuuksiakin riittää.

Wau (nro 9), upea todistus pojalla sielläkin!

Ehkä into lukemiseen (nro 10) syttyy vielä myöhemmin. Ja kyllähän tuollaisella todistuksella jo on edellytyksen vaikka mihin..

Tämä alla oleva oli hyvin sanottu...

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 18:57"]

Paljon tärkeämpää on kasvattaa lasta sinnikkyyteen, positiiviseen ajatteluun ja antaa mahdollisimman hyvät eväät itsensä arvostamiselle. Toki hyvä koulumenestys on usein sitten taas näiden kanssa sidoksissa...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 19:10"]

Meillä samaa luokkaa todistukset, mutta täydellisyyteen on vielä reilusti matkaa. En siis ole erityisen ylpeä, koska tiedän lasteni heikkoudet, vaikka vahvuuksiakin riittää.

[/quote]kuka nyt täydellinen olisi

Nostalgista. Mä muistan kuinka mä muksuna aina häpesin sitä kuinka mun vanhemmat kiikutti mun todistuksen joka naapurille ja tutulle ja sukulaiselle näytille rinta rottingilla, ikään kuin olisin joku heidän hyvien geeniensä merkkipaalu, palkintopokaali tai hyvin koulutettu koira. Itse minä sen työn tein, itseäni varten, enkä kaivannut mun vanhempia kuuluttamaan kuinka ylpeitä musta ovat kaikelle kansalle. Ei ne vanhemmat lapsiensa takia niiden saavutuksilla kehuskele, vaan itsensä. Se, että ilmaiset lapsillesi henkilökohtaisesti ja suoraan, että olet heistä ylpeä, on hyväksyttävää ja jopa toivottavaa, mutta että postailet keskiarvoja ympäri bittiavaruutta seläntaputusten toivossa.. Älä viitsi, jooko?

Miksi luulet, että täällä ollaan asiasta kiinnostuneita?

Arvasin, että av:lla numero 15 kaltainen rouva räksyttäjä ilmaantuu tähän ketjuun. Tyypillistä suomalaista "kynttilä vakan alle" häpeänsekaista ajattelua.

ps. Omien lasten keskiarvot eivät taidakaan olla kovin hyvät? :)

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 19:35"]

Arvasin, että av:lla numero 15 kaltainen rouva räksyttäjä ilmaantuu tähän ketjuun. Tyypillistä suomalaista "kynttilä vakan alle" häpeänsekaista ajattelua.

ps. Omien lasten keskiarvot eivät taidakaan olla kovin hyvät? :)

[/quote] Olen 19. Opiskelen yliopistossa eikä omat lapset ole vielä ajankohtaisia. Mutta jos lapsia saan, en aio kehuskella heidän saavutuksillaan. He saavat itse kehuskella omilla saavutuksillaan niin paljon kuin haluavat, mutta minä en sitä aio tehdä koska kyse ei ole minun saavutuksistani eikä minulla ole oikeutta ratsastaa muiden työn tuloksella. Ymmärrätkö? -15

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 19:17"]

Nostalgista. Mä muistan kuinka mä muksuna aina häpesin sitä kuinka mun vanhemmat kiikutti mun todistuksen joka naapurille ja tutulle ja sukulaiselle näytille rinta rottingilla, ikään kuin olisin joku heidän hyvien geeniensä merkkipaalu, palkintopokaali tai hyvin koulutettu koira. Itse minä sen työn tein, itseäni varten, enkä kaivannut mun vanhempia kuuluttamaan kuinka ylpeitä musta ovat kaikelle kansalle. Ei ne vanhemmat lapsiensa takia niiden saavutuksilla kehuskele, vaan itsensä. Se, että ilmaiset lapsillesi henkilökohtaisesti ja suoraan, että olet heistä ylpeä, on hyväksyttävää ja jopa toivottavaa, mutta että postailet keskiarvoja ympäri bittiavaruutta seläntaputusten toivossa.. Älä viitsi, jooko?

[/quote]

Samankaltaiset muistot mullakin! Mun vanhemmat ei tukeneet mua koulunkäynnissä millään lailla, lukiossa ottivat viikkorahat pois ja käskivät mennä töihin, sitten olin ilta- ja viikonlopputyössä, joka todellakin haittasi luokiomenestystäni ja jaksamistani. Aina valittivat, että rahaa ei ole, vaikka asuimme 200 neliön omakotitalossa ja sain jostain tietää vanhempien tulot, jotka olivat yhteensä yli 10 000 euroa. Lapsilisät menivät vanhempien tilille ja noiden tulojen takia en saanut opintotukea, koska vanhemmillahan oli KELA:n mukaan riittävästi rahaa minun elatukseeni ja opiskelun tukemiseen. Ahkeruudella ja välkyllä päällä sain siltikin kirjoitettua 5 Eximiaa. Arvatkaa vaan, kuinka polleina vanhemmat olivat ylioppilasjuhlissa? Ja arvatkaa vaan, kuinka paljon vitutti? Yliopistoon en kuitenkaan päässyt opiskelemaan sinä keväänä, vanhempieni pettymykseksi, koska pääsykokeet menivät penkin alle. Kirjoitusten jälkeen suurin huoleni eivät nimittäin olleet pääsykokeet vaan se, että sain mahdollisimman pian kokoaikatyön, sillä vanhempani painottivat, että eivät maksa mitään elinkuluistani kun se lakki on saatu. Ne ajat kun kaverini istuivat kirjastoissa minä kirjoitin noin 200 työhakemusta ja ravasin haastatteluissa. Ja ei,tämä ei tapahtunut Porvoossa vaan Espoossa.

Mitä vitun hikke täällä ollaan mun keskiarvo oli 6.4 ja "häpeäpilkku" terveystieto 5

Saako muka vitosella numeroarvosanat?