Oletko lapsena saanut risusta paljaalle takapuolelle?

Lisäksi meillä oli oven karmin päällä risu muistutuksena sessiosta muutaman päivän.



Joskus tuli selkäsauna mielestäni aiheetta kun en tiennyt tehneeni edes mitään pahaa. Isä luki Raamatusta sen jälkeen tekstin joka kerta

Joka ei lastaan kurita, vihaa lastaan.

Siinä sohvalla vieressä piti kuunnella sitä luentaa.





Kerran muistan saaneeni niin kovan selkäsaunan että jalat oli verinaarmuilla ja persettä poltteli. Jalat oli kipeät monta päivää ja sitten ruvilla. Tätä pidän nyt ajatellen pahoinpitelynä.



Lisäksi seisottiin nurkassa ja tuli tukkapöllyjä.





Ilmeisesti joku suojautumiskeino etten muista noilta lapsuusajoilta juurikaan mitään.

Kuvottavaa on myös se, kun jo aikuiset lapset hyväksyvät sen että heitä on pahoinpidelty lapsina. " Ymmärtävät" ja " hyväksyvät" vanhempiensa teot. Ja sitten laittavat vahingon kiertämään omille lapsilleen.

En todellakaan kanna kaunaa vanhemmilleni. Risua saivat muutkin lapset silloin. Ei se mitään pahoinpitelyä ollut, ei edes pahemmin sattunut, henkinen " kolaus" kylläkin - nöyryytys.

Ja korostan; en ole koskaan omia lapsiani fyysisesti rankaissut (huutanut ja käyttänyt näitä kolmea " hyvää kasvatuskeinoa" : uhkaus, kiristys ja lahjonta kylläkin - pahoittelen).

Pahoinpitely on asia erikseen - sitä on mielestäni sekä fyysinen että psyykkinen väkivalta. Se että se tekee todella kipeää ja jättää jälkensä niin näkyvästi kuin näkymättömästi.

Mutta rajat ja rakkaus, ne olla pitää. Ja rangaistus tavalla tai toisella on välttämätön, jollei rajojen noudattaminen muutoin onnistu.

Tosiaan, rangaistuksenhan tarkoitus on enemmän nöyryytys kuin satutus. Häpeämisen oppiminen tavalla tai toisella on tarpeen. Omalle esikoiselle ei tullut opetettua sellaista taitoa pienenä. Seurauksena on että hänestä tuli sosiaalisesti välinpitämätön, kouluhäirikkö yms. Nyt murrosiän kynnyksellä on onneksi alkanut löytyä pientä hajua siitä että sillä on merkitystä " mitä muut minusta ajattelevat" .

Itse olen vahvasti sitä mieltä että ns. empatiaa tai pyyteetöntä toisten huomioon ottamista ei ole olemassakaan. Ne asiat pohjautuvat häpeälle: jos et esitä olevasi sellainen saat hävetä. Monille on tämä häpeä iskostettu lapsena niin syvälle alitajuntaan etteivät he edes itse tajua sitä, mutta näin se kumminkin on ;)

Kuritan myös tarpeen vaatiessa omia lapsiani.

huom. silloin se ei ollut rikos.

kauheuksia ikinä tehnyt. Äiti ei siis koskaan kurittanut vaan mummolassa sain risusta tai remmistä. Olen myös seissyt nurkassa useammin kuin kerran. Ja tämäkin mummolassa.

Ihan terve, empatiakykyinen ja jopa normaali ja hyvin elämässä menestynyt minusta tuli! =D



t. nainen 34v