Allergialapsen isä ihan pihalla:(
Mä olen katkera ja puran pahaa mieltäni nyt teille. Meillä yksi lapsi ollut vauvasta asti haastava, olen valvonut, kantanut huutavaa pientä tuntukausia hytkytellen, ollut tiukoilla imetysdieeteillä ja lapsen kanssa osastolla kun ollut kipeä. Olen ollut aivan kuolemanväsynyt. Nyt lapsi päiväkoti-ikäinen ja joka vuosi tulee uusia juttuja.
tuntuu, kuin eläisin eri maailmassa miehen kanssa, koska hän ei ota vastuuta eikä ole aktiivinen lapsen allergia-asioissa. Alusta alkaen olen olettanut että olisi, mutta olen joutunut aina pettymään. Kun yritän keskustella, huomaa ettei miestä oikein edes kiinnosta(?) aihe, eikä muost ikinä mitään. Kun pyydän että mies vie lapsen lääkäriin, hän sanoo ettei siellä mitään selvää oikein tullut tai ei meinaa muistaa kertoa Mitä lääkäri neuvoin jne. Kumma kun sama mies muistaa vaikka autoihin liittyvät asiat oikein hyvin ja tarkkaan... Sitten mies kuorsaa yönsä tyynesti kun minä huolehdin jos lapsi mitä tarvitsee ja vaikka jos astmaattista niin annan Ventolinea. Isän mukaan kaikki aina ok, ei ikinä yöllä etenkään huomaa että mitääntarvitisi tehdä. Sielläpä en edes uskalla jättää lasta allergia-aikoina isän kanssa yöksi, vaikka itse olisin niin väsynyt että tarvitsisin unta vuorostani. V-tuttaa että mies pääsee helpolla ja ilman vastuuta!!
Tänään sanoin,että annetaan nyt ataraxia tuon perusantihistamiinin tilalta, mies tokaisi että eihän lapsi nyt mitään antihistamiinia edes saa. Eipä ole saanut kuin 4 kk tuota aeriusta nyt putkeen, mies ei siis edelleenkään edes tajua että se on antihistamiini!
Miten se voi olla ain noin pihalla!? Älkääkä mua syyttäkö, kyllä pitää aikuisesta itsestä kiinnostus ja vastuu lähteä, niin minä teenkin muträta todella olen pyytänyt ja yrittänyt että mies esim omatoimisesti lukisi tietoutta asioista. Se jaksaa lukea Iltalehteä netistä muttei koskaan mitään lapseen liittyvää.
miten mä kestän, siedän, jaksan. Kun tiedän,että monissa perheissä miehet yhtä aktiivisia, fiksuja ja vastuullisia kuin äidinkin sairaitten lasten suhteen.
Kommentit (16)
Mulla on samanlainen ääliö mies. Sillä on asperger. Koita kestää. Pyydä joku muu vahtimaan lasta yöksi, jotta saat nukkua.
Mä olen joskus miettinyt, onko mn miehellä jotain tuollaista..on niin hidas ja jotenkin..ap
Miehet on just tommosia. Mä en tiedä miten toi mun mies pärjäis lapsensa kanssa ilman minua. Olen siis se ilkeä äitipuoli :D viimeksi lapsi meni veltoksi ja siihen ei saanut mitään kontaktia. Mies soittelee mehiläiseen lääkäriaikaa, minä ojensin sille sen takin ja sanoin, että nyt lähdetään kyllä päivystykseen samantien. Kuvitteli, että katatonisen lapsen kanssa olis aikaa odotella tunteja hoitoon pääsyä. Huhhuh.
ei kaikki vaan osaa. Älä odota liikoja niin säästät itseltäsi ainakin pettymyksen
Män mietin, miten tän allergialapsen kanssa kävisi jos mulle äkisti sattuisi jotain ja jäisi isän vastuulle. Ahdistava ajatus:( haluaisin voida luottaa puolisoon. Tämä mulle todella iso asia ja rasite meidän suhteelle, valitan miehelle asiasta eikä ne parane, mietin usein että eroan kun ei vastiu jakaudu ja ottaa päähän katsoa miten toinen voi nukkua yönsä rennosti kun minä aina venyn ja huolehdin. Ap
Joskus on pakko osata. Muuten voi pahimmassa tapauksessa olla käsissä kuollut lapsi.
Voimia ap!
Olethan jollain allergia palstalla esim. histamiini palstalla. Minkä ikäinen teidän allerginen on? Meillä on ollut kaksi todella allergista. Toisella alkoi helpottaa 2v 6kk iässä. Toisella helpotti, kun meni eskariin. Nyt meillä nukutaan jo täydet yöt. Kyllä se teilläkin vielä helpottaa, kun lapsi kasvaa!
Koita löytää vertaistukea ja istuta mies pöydän ääreen ja keskustele. Nostele lääkkeet pöydälle ja tee kirjalliset ohjeet niiden annosta aikatauluineen. Kiinnitä aikataulut ja ruoka-aine listat jääkaapinoveen.
Kirjoita sille tärkeimmät asiat ylös ja pakota lukemaan. Sitten tentit siltä, onko oikeasti lukenut ja ymmärtänyt.
Terveet lapset, mutta sama kokemus. Mies on hyvä isä, mutta ihan pihalla jos jokin käytännön, lapsia koskeva asia pitäisi hoitaa. Paras varmaan kun kerran pakotin ottamaan vastuuta ja varaamaan sairaalle lapselle lääkäriaikaa. Kyrvähti sosiaaliturvatunnukseen - siihen alkuosaan!
Niin kirjoitan lapsukaiset, muistutan , jankutan.. Mutta se ottaakin koville, kun en ymmärrä miksi toinen perheen aikuinen, yhtälailla huoltaja ja vastuullinen voi olla noin dille ja toinen joutuu neuvomaan kuin lapselle eikä siltikään muista ja ota tosissaan?! Se niin raivostuttaa, kun itse on kiinni kaikessa ja väsynyt ja huolissaan. Millä perusteella miehet ovat noin välinpitämättömiä tällaisissa asioissa? Ap
Ymmärrän sinua enkä osaa neuvoa. Miehessäni on hieman samaa, sillä erotuksella että on kyllä kiinnostunut lapsen asioista. Ei vain muista, eikä ole niin "herkällä korvalla" lapsen voinnista kuin minä. Unohtuu lääkkeet, välipalat, kaikki vain sinne päin. Joskus kiristää vaikka ihana isä ja puoliso onkin.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:10"]
Kirjoita sille tärkeimmät asiat ylös ja pakota lukemaan. Sitten tentit siltä, onko oikeasti lukenut ja ymmärtänyt.
[/quote]
Miinustin, vaikka voi olla toimiva tapa.
Mutta on väärin että toisen vanhemman pitää nähdä suuri vaiva perehdyttäessään toisen asioihin mitkä toisen on pitänyt itse sisäistää.
Sama kun ihan norm. vauvan hoidossa jos isä ei osaa hoitaa/ota vastuuta, on se äidin syy, äidin pitää opettaa ja opastaa, jos on tehnyt niin sitten ei ole antanut tarpeeksi tilaa/ tai on muuten painostanut, opettanut väärällä tavalla.
Tuo varmasti ärsyttää ja harmittaa. Mutta ei silti yleistetä liikaa, jooko? On niitä miehiäkin, jotka osaa ja jakaa vastuun. Ei tietenkään nyt lohduta AP:tä, mutta tuo yleistys on huutava vääryys esim. minun miestäni kohtaan. Voisiko joku osallistuva ja vastuullinen tuttava mies joskus jutella miehellesi? Vähän toimia esimerkkinä ja avata miehesi silmät, että ei ole sukupuolesta, vaan tahdosta kiinni? Ja kertoa, että ei ole edes miehekästä olla noin pihalla oman perheen elämästä?
Kuulostaa tutulta vaikka meillä ei allergiaa lapsilla olekaan, mutta ovat muutoin erityislapsia. Eniten itseäni pännii se, että vaikka kerron miehelleni lapsia koskevat asiat, hän ei niitä muista ja sitten alkaa syyttää MINUA etten ole kertonut sitä ja tätä O_O Ihan järjettömän loukkaavaa syyllistää minua siitä, ettei omassa päässä pysy kuin omat tyhjänpäiväiset (minun mielestäni) mielenkiinnon aiheet pikkutarkkoine yksityiskohtineen. Olenkin sanonut suoraan kun alkaa meuhkaamaan jostain mitä "en ole kertonut", että tajuatko miten loukkaavaa tuollainen omien lasten asioiden unohtelu on.
Eikä nämä unohtelut kyllä pelkästään lapsia koskeviin asioihin jää vaan _kaikki_ mikä ei kiinnosta menee viuuuh ohi korvien ja silmien. Sitten taas känistään miten minä en oo kertonut sitä ja tätä asiaa. Yhtenä aamuna kysyi sama asiaa kolme kertaa, aina unohtaen että olin jo vastannut kysymykseen. Vasta kun 4. kerralla hyvin kypsästi vastasin huutaen, alkoi tapahtua jotain. En vaan jaksa uskoa että tuollainen on normaalia.
ihan sma, mies toteaa että "muistuta enemmän, kirjoita lapulle, hoida itse" miten voi olla tuollainen suhteessa omiin lapsiin? Missä herkkyys kun ei välitä vaikka lapsi kipeä yöllä? Ei ole vasn sitä että tietää mun tekevän ja huolehtivan, samoin unohtaa ja nukkuu tyynesti vaikka ainoana aikuisena lapsen kanssa että minä olisin muualla.