Jos yksi lapsista saa vanhemmilta kalliimman lahjan, "kuuluuko" muiden lasten saada saman verran?i

Ei lapset tarvi kalliita lahjoja.

No, reiluahan se olisi että joko ostatte kaikille samanarvoiset lahjat tai sitte ette osta ollenkaan.

Suurinpiirtein samantasoinen avustaminen on ok. Jos mennään jo autoluokkaan, niin silloin lahjan arvossa voi olla tuhansien ero. Mutta tarve ensin, jos kyseessä ei ole alkoholistinarkkaripeliriippuvanen.

Minkähän ikäisistä lapsista on kyse, kun autoja ostellaan?

Vierailija kirjoitti:

Minkähän ikäisistä lapsista on kyse, kun autoja ostellaan?

Pikkulapsille ostetaan leluautoja, hintaero pari euroa.

Aikuisille lapsille ostetaan oikeita autoja, hintaero pari tuhatta euroa.

No riippuu. Esim. tuo auto voi olla sellainen, että muutkin saavat sen kunhan tarve tulee (kuten lahjan saaja on juuri täysi-ikäistynyt ja muut vielä teinejä).  Jos taas samanarvoista lahjaa ei ole muille tiedossa niin onhan se yhden suosimista.

Jaha, taas semmoset vanhemmat jotka suosii yhtä lasta. Säälittää.

Minusta on itestäänselvää, että perheen kaikkia lapsia kohdellaan tasavertaisesti. Mitään autoja ei lapsille kuulu vanhempien ostella. Jokainen lapsi tienaa itse rahat ja ostaa peltilootan sitten, kun siihen on varaa. Kovin kallis lahja jollekin lapselle voidaan tietenkin tulkita ennakkoperinnöksi, jolloin hän sitten joutuu aikanaan maksamaan sisaruksilleen tasinkoa.

Kyllähän vanhemmat suosivat usein jotakin lasta epätasa-arvoisesti. Sen huonosti kohdellun pitää vain hiljaa sietää ja hyväksyä, että "jokaisella on oikeus päättää kenelle rahansa jakavat". Näinhän sitä ajatellaan.

On reilua ja järkevää olla tasapuolinen, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi joka kerta saada samanarvoiset lahjat, kunhan tilanne tasoittuu vuosien mittaan. Minusta on esim. täysin ok, jos vanhin lapsista saa auton ja muut 100 euron arvoiset lahjat, jos nuoremmatkin saavat auton samaan ikään tullessaan.

Ja minusta on myös ok, jos vanhemmat tukevat taloudellisesti enemmän yhtä, joka on joutunut vaikeaan tilanteeseen esim. sairastumisen tai vaikean avioeron vuoksi. Olen itsekin saanut apua paljon vähemmän kuin sisareni, mutta en pidä sitä mitenkään pahana, koska pärjään hienosti ilmankin, kun taas sisareni on välillä selvissä vaikeuksissa.

Ei tietenkään tarvitse. Tuo kalliin lahjan saanut lapsi voi olla ahkera koulussa ja päässyt eliittilukioon ja laiskempi lapsi on joutunut amikseen. Miksi heille pitäisi antaa samantasoiset lahjat?

Jos kaikki tulee vuorollaan saamaan sen auton, niin on ihan ok, että kaikki ei joka vuosi saa samalla arvolla lahjoja. Ja muutenkin on eri asia antaa vaikka lukiolaiselle läppäri tänä vuonna ja ens vuonna lukioon menevälle pikkusisarukselle sitten silloin mutta tänä vuonna jotain edullisempaa. Eli ei joka vuosi tarvi kaikkiin samaa summaa käyttää kunhan kaikki sitten vuorollaan saavat sen kalliimman lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itestäänselvää, että perheen kaikkia lapsia kohdellaan tasavertaisesti. Mitään autoja ei lapsille kuulu vanhempien ostella. Jokainen lapsi tienaa itse rahat ja ostaa peltilootan sitten, kun siihen on varaa. Kovin kallis lahja jollekin lapselle voidaan tietenkin tulkita ennakkoperinnöksi, jolloin hän sitten joutuu aikanaan maksamaan sisaruksilleen tasinkoa.

Tämänkin voi varmaan kiertää merkitsemällä lapsen ajoneuvon haltijaksi. Eli isä tai äiti omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse. Tuo kalliin lahjan saanut lapsi voi olla ahkera koulussa ja päässyt eliittilukioon ja laiskempi lapsi on joutunut amikseen. Miksi heille pitäisi antaa samantasoiset lahjat?

Amisduunarit on ne jotka maailmaa pyörittää ja tekee oikeita töitä.

Ehdottomasti lahjojen arvon pitää olla suunnilleen vastaava. Meidän perheessä se ainakin on tärkeää. 

Mutta todella arvokkaan lahjan suhteen voi tehdä niinkin, että yhtenä vuonna yksi saa omansa ja seuraavana toinen. (Tämä on syytä tehdä selväksi jo siinä vaiheessa, kun eka saa lahjansa.)

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse. Tuo kalliin lahjan saanut lapsi voi olla ahkera koulussa ja päässyt eliittilukioon ja laiskempi lapsi on joutunut amikseen. Miksi heille pitäisi antaa samantasoiset lahjat?

Onpa hienoa pohdintaa.

Meillä kukaan lapsista ei ole kateellinen toisilleen, saavat vuorotellen kalliimpia juttuja silloin kun tarvitsevat. En osta esimerkiksi kallista sähkökitaraa kaikille vaan esikoiselle,joka sitä soittaa. Toiselle voin ostaa kalliin näytön, kun arvostaa sitä enemmän. Kolmas saa sitten tarvitsemansa puhelimen. Ei välttämättä juuri samalla hetkellä, ehkä synttärini tai jouluna, tarvittaessa aiemmin. Kukaan ei äksyile.

Totta kai pitää arvo olla sama. Tai jos esikoinen saa auton 18 v, niin nuoremmat tietävät saavansa myös 18 v.

Meillä on uusperhe, kaikki lapset isoja, ja olemme tosi tarkkoja, että kaikki saavat samanarvoiset. Meillä yhdellä lapsella ei ole toista vanhempaa (välit menneet) ja siksi hän saa meiltä vähän enemmän kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse. Tuo kalliin lahjan saanut lapsi voi olla ahkera koulussa ja päässyt eliittilukioon ja laiskempi lapsi on joutunut amikseen. Miksi heille pitäisi antaa samantasoiset lahjat?

Onpa hienoa pohdintaa.

Miksi Suomessa olemassaolosta pitää palkita enemmän kuin ahkeruudesta?

Minusta ei tarvitse olla kaikessa sentilleen tasapuolinen, mutta ns. perusteet pitää olla. Esim. auto: jos toinen tarvitsee vaikka työhönsä, ihan ok tukea ostamalla auto, mutta jossain kohtaa kannattaa se muille "korvata" jotenkin. Esim. maksaa vaikka lomareissu kun toinen ei sitä autoa saanut, tai ostaa sohva&pesukone kolmannelle "autoa korvaamaan".

On ok auttaa toista enemmän, jos TARVE niin vaatii. Sen sijaan suosiminen "muuten vaan" on väärin. Asioista hyvä myös puhua suoraan, eli nostaa kissa pyödälle ja puhua avoimesti että Matti sai auton koska... ja samalla sanoa esim. että tarvittaessa muut saavat autoa lainata, ja aikanaan toisiakin autetaan jollan tavalla. Avoimkn kortein kannattaa pelata, sen sijaan että jollekkin vaan tupsahtaa tavaraa tuosta noin vaan, ja toisille ei.