Suututko, jos joku kertoo eteenpäin asian, jonka olet kieltänyt kertomasta?

Tottakai suuttuisin. Minä olen äärimmäisen puhelias mutta aina luottamuksen arvoinen. Puhun paljon elämästäni ja odotan että toinen tietää/ymmärtää mitkä asiat on tarkoitettu sellaisiksi joita ei puhuta eteenpäin. Minä en halua koskaan vahingoittaa ketään ja vasta kantapään kautta olen oppinut varomaan kenelle puhun asioistani.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 01:04"]

Miten vakavasta luottamuksen pettämisestä on sinusta kyse? Jos juoruttu asia on iso, koko elämäntilannetta koskeva.

[/quote] Aika tyhma taytyy olla jos kertoo elamaa suuremmasta asiasta jollekin ja olettaa etta sita ei juoruta eteenpain :D

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 01:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 01:04"]

Miten vakavasta luottamuksen pettämisestä on sinusta kyse? Jos juoruttu asia on iso, koko elämäntilannetta koskeva.

[/quote] Aika tyhma taytyy olla jos kertoo elamaa suuremmasta asiasta jollekin ja olettaa etta sita ei juoruta eteenpain :D

[/quote]

Ymmärrätkö, mitä tarkoittaa elämäntilanne?

ap

Suutun ja loukkaannun, mutta en näytä sitä ulospäin vaan poistan tämän epäluotettavan ihmisen kaikessa hiljaisuudessa elämästäni. Jos eteenpäin juoruttu juttu on sellainen, jonka koen hyvin noloksi, välttelen kaikkia siitä kuulleita 2-n vuotta, todennäköisimmin laitan välit katkolle lopullisesti. 

Suuttuisin. Törkeä temppu, varsinkin jos erikseen vielä on teroitettu, että ei saa kertoa eteenpäin.

Suuttuisin ja tekisin selväksi enkä luottaisi ihmiseen enää ikinä.

Kyllä.mieheni sisko tekee tätä.me ei mieheni kanssa kerrota sille meidän elämästä enää yhtään mitään..aina sai jostain kuulla,että on kertonut eteenpäin.esim.kun aloin odottaa kolmatta lasta,pyysin että Pitäis omana tietonaan,koska haluan itse siitä kertoa..lupas olla hiljaa..seuraavalla viikolla sen tiesi jo koko suku ja kylä,jossa asumme..el tuo nyt vakavalta kuulosta,mutta rasittava on..ajattelin mieheni siskon olevan läheinen ja luotettava..siksi kerroin sille ensin..miksi ei voi pitää lupaustaan!?

En. Olen häpeissäni, kun olen yrittänyt estää jotakuta kertomasta eteenpäin selvästi mielenkiintoista ja kertomisen arvoista asiaa. Pyydän tätä töppäystä kyllä ystävältäni aina anteeksi.

Kyllä.

Tosin voin kuvitella muutaman poikkeustilanteen, esim. jos olisin tunnustanut vaikka alkoholiongelman, syömishäiriön tai perheväkivallan olemassaolon jollekin ystävälle, joka olisi kertonut vaikka 1-2 muulle jotta pystyisivät auttamaan.

Mutta pääasiassa siis suuttuisin enkä enää kyseisiin ihmisiin luottaisi.

Tottakai, mutta toisaalta se on hyväkin, tietääpähän sit ketä siivota vidduun elämästään :)

En, olen jo oppinut, että ihan kaikki juoruavat eteenpäin, vaikka asia olisi itselle kuinka kipeä.

Olen muuten oppinut ettei kannata kertoa mitää kellekkään mikä voi vahingoittaa omaa perhettä.

Kyllä mä loukkaantuisin. Riippuu tietenkin myös asiasta Ja siitä kenelle tämä kerrotaan.

En ehkä "suuttuisi". Mutta loukkaantuisin ja pettyisin ko. ihmiseen niin pahasti, että en voisi antaa anteeksi. Välit katkeaisivat.

13, juuri näin.

Se on kumma, miten tietty sairas ihmistyyppi haalii "ystävikseen" (usein myös kumppanikseen) jotenkin haavoittuvassa tilanteessa olevia ja pönkittävät sitten omaa rikkinäistä egoaan asettumalla "tukijaksi" ja JUORUAMALLA eteenpäin kaikki toisen ongelmat, jotta näyttäytyvät itse jotenkin menestyvämmässä sekä olevinaan jotenkin epäitsekkäässä valossa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 01:04"]

Miten vakavasta luottamuksen pettämisestä on sinusta kyse? Jos juoruttu asia on iso, koko elämäntilannetta koskeva.

[/quote]

Suutun tietenkin.Jos olen erikseen sanonute,että asiaa ei saa kertoa eteenpäin,kyse on luottamuksen rikkomisesta eikä tavallisesta möläyttelystä.Kyllä miettisin tarkkaan,mitä tällaiselle ihmiselle enää uskaltaa kertoa.

En varmaankaan. Joskus on joku jonkun pienen jutun jakanut eteenpäin, mutta sellaista se on, kyllä ihmiset keskenään puhuu ja oon hyväksynyt sen. Kyllä mäkin joskus juoruilen. Esimerkiksi jos oon kertonu asian hyvälle ystävälleni ja hän kertoo sen eteenpäin toiselle hyvälle ystävälleni, en pidä sitä pahana. Tietenkin on eri tilanteita, jos salaisuus olisi todella nolo ja suuri, niin silloin loukkaantuisin, mutta antaisin kyllä anteeksi.

Suuttuisin, mutta koska tiedän että välien yhtäkkinen poikki laitto tai avoin suuttuminen ovat tällaisille idiooteille vain bensaa liekkeihin, niin itse vain lopetan puhumisen omista asioistani kyseiselle henkilölle ja etäännyn hänestä. Jos kysyy kuulumisia, niin kerron hyvin neutraaleja juttuja, tai vain positiivisia asioita. 

Olen ratkaissut asian niin, etten kerro mitään sellaista asiaa, jonka kertominen eteenpäin harmittaisi minua. Työpaikallani olen tehnyt useamman asiakkaan suhteen vaitiolositoumuksen, joten luonnollisestikaan en näistä puhu.

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ilmeisesti osaa itse säilyttää salaisuutta, vaan taakkaa huojentaakseen tms. kertovat luottamuksellisia asioita. Useakin ihminen tekee tätä "tämä jää vain meidän keskeiseksi". Ennemminkin tuollaiset ihmiset ovat epäluotettavia, sillä tietäisin heidän laittavan omat asiani samalla tavoin jakoon, kun vain sanoisivat kuulijalle "älä kerro tätä eteenpäin". 

Jos joku on minulta tuollaista pyytänyt, en asiaa ole kertonut, mutta kummallista on, mikäli ihminen itse levittää "luottamuksellisia salaisuuksiaan". Nyttemmin myös sanon tietyille ihmisille, etten halua kuulla heidän luottamuksellisia asioitaan.

En kerro salaisuuksiani ihmisille, koska tiedän, millaisia kaikki ihmiset, ml. minä itse, ovat.

Suututtaa totta kai. Mutta toisaalta aika nopeasti ihmisen oppii tuntemaan niin hyvin, että tietää, voiko häneen luottaa. Eli ei kannata kertoa mitään salassapidettävää henkilölle, joka kertoo asiat eteenpäin. Joillekin ihmisille on aivan mahdotonta pitää salaisuuksia. Minulla oli tuttu, joka levitti kaikki jutut ympäriinsä. Kerrankin hän aloitti, että yhdellä hänen ystävänsä lapsella on tietyllä tavalla vaikea tilanne ja jatkoi, että häntä on kielletty kertomasta asiasta kenellekään. Sanoin siihen, että älä sitten kerro minullekaan. Okei, hän ei kertonut sillä kertaa, mutta kun juttelimme uudemman kerran puhelimessa, hän aloitti selostamaan juuri tuota tapausta edes muistelematta, että sen kertominen oli kielletty. Tuollaisia ihmisiä kannattaa varoa uskoutumismielessä.