Ulkopuolisuuden tunne, miten kestää :(

Älä mitään, mä olen aina ollut ulkopuolinen niin perheessä, suvussa kuin opiskeluissa ja töissä. Kyllä tämän kanssa oppii elämään, en edes yritä enää kuulua mihinkään.

Minä olen jo seuraavalla askelmalla: minulla on sukulaisia, mutta vaikka he asuisivat lähellä, en kuuluisi heidän jouluunsa millään tavalla.

Joka vuosi joulun alla minulta kysytään, aionko mennä sisarusteni tai vanhempieni luokse jouluksi, ja joka vuosi joudun vastaamaan, että en mene. Vaihdan puheenaihetta nopeasti. Jos nimittäin selviää, että olen ihan yksin ja vielä vasten omaa tahtoani, jouduttaisiin noloon tilanteeseen, kun jotenkin pitäisi reagoida, mutta ilmeisesti pelätään, että minä alan tunkea näiden kyselijöiden omaan joulunviettoon. Sellaista en ikinä suostuisi tekemään, mutta eivät muut voi siitä olla varmoja.

Olen ollut ulkopuolinen siitä lähtien, kun lähdin kotoa 80-luvulla. Vielä ei ole löytynyt ihmisiä, joiden mielestä minä olisin niin hyvää seuraa, että kanssani haluttaisiin viettää joulua, uuttavuotta, juhannusta, synttäreitä tai edes tavallisia perjantai-iltoja. Kyllähän tähän vuoskymmenten kuluessa tottuu, mutta nuo utelut ovat aina yhtä kiusallisia.

Laitan someen hyvän joulun toivotus - viestin ja seuraan reagoidaanko sinun ystävälliseen viestiin mitenkään verrattuna muiden. No ei.

Ihmisethän ovat niin ajattelemattomia.