Lue keskustelun säännöt.
Miten olette taistellut masennuksen yli?
22.12.2020 |
Tarinani on pitkä, paljon jää kertomatta, joten pyydän, älkää lukeko niin mustavalkoisesti kaikkea. Yritän kertoa tässä suurimmat kriisini, mutta irroitettuna koko elämästäni, saa nämä tarinat näyttämään minut hyvin hullulta (jota en siis kiistä myöskään olevani)..
Olen taistellut masennuksen ja jonkinkaltaisen persoonnallisuushäiriön kanssa koko ikäni. Olen kasvanut ilman isää ja äitiä (toinen alkoholisti, toinen hylkäsi minut ties kenen sukulaisen luokse). Äitini on ollut elämässäni, mutta ollut hyvin torjuva, kylmä ja itseriittoinen. Muutin (tai minut ajettiin) pois kotoa 16 vuotiaana.
Muistan, että jo päiväkodissa minulla on ollut ongelmia sopeutua yhteiskuntaan. Jouduin vaikeuksiin, minusta ei pidetty ja ns. erotettiin omasta ryhmästä (minun piti vaihtaa toiseen ryhmään). Ala-aste meni ihan OK, mutta yläasteella masennus ja sosiaaliset ongelmat kasvoivat. Nämä vielä selittyivät normaaleilla nuorten kokemilla ongelmilla, eikä niihin kiinnitetty mitään hirveästi huomiota.
Mutta. Mentyäni työelämään 18 vuotiaana en ole päässyt näistä ongelmistani eroon. Masennukseni tulee ja menee, se ei niinkään ole ehkä vaikuttanut elämääni, mutta personaallisuushäiriö taas on.
Saan usein potkut. Koe-aikaani ei jatketa. Jouduin jatkuvasti puhutteluun. Työkaverit eivät pidä minusta. Joudun vaihtamaan työpaikkaa, enkä oikeasti muista MITÄÄN paikkaa jossa minua oltaisiin jääty kaipaamaan.
Tässä esimerkkejä mitä olen tehnyt; ruokakaupassa (varmaan 10 eri kaupassa, eri hommissa), aspoissa, kassoilla, siivoajana, päiväkodissa, sairaalassa (apuri), kävin yliopiston ja olen sen jälkeen tehnyt asiantuntija hommia joista 2:sta olen saanut potkut tai koeaikani on päätetty. Nyt viimeisin paikka on määräaikaisuus joka päättyy 4 kk päästä ja juuri olin puhuttelussa, ja tiedän etten saa jatkoa. IKINÄ ei ole työjälkeä moitittu ja siitä aina saan kehuja. En vain sopeudu ihmisten pariin..
Olen tehnyt kaikkeni että olisin ns. hyvä ihminen. En keksi mitä teen väärin. Minulle ei oikein suoraan sanota mikä mättää, mutta luonteestani kuulen paljon pahaa (ei sanota suoraan mikä siinä on huonoa).
Minusta on tullut todella masentunut tämän takia. En jaksa enää normaalia arkea. Olen eristäytyvä. En ole enää somessa, piilottelen naapureilta, en uskalla töissä puhua. Pelkään joka päivä potkuja, odotan poliiseja ikkunassa, pelkään jokaista puhelinsoittoa, näen painajaisia että olen murhannut jonkun ja sitä pelkään päivisin, että mitä jos se onkin totta. Minulla ei ole enää ystäviä. Kaikki vastoinkäymiset töissä jne. on saanut minut ajamaan heidät pois elämästäni. Koen ettei minulla ole heille mitään annettavaa. Olen aivan rikki.
Voiko olla, että jotkut ihmiset eivät vain sopeudu tähän maailmaan ja meidän kuuluukin olla rikkinäisiä ja masentuneita. Vai voinko minäkin päästä tästä yli ja tulla normaaliksi?
Kommentit (29)
Ootko ihan varma, ettei sulle ole sanottu miksi sun työsuhdetta ei jatketa? Jos kerran työnjäljestä ei ole kiinni, niin varmasti käyttäytymisestä. Olet varmaan itse huomannut miten käyttäydyt toisin kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ooon sellanen sieni että sen kun puristaa kuivaksi niin jos jostain voi olla ylpeä niin kyllä siinä kaljakellujille yksi lätäkkö saadaan tosta kyynelten valtamerestä.
Jos haluat tulla paremmin toimeen ihmisten kanssa, on vain yksi asia jota voit muuttaa: oma käytöksesi. Sanoit että luonteestasi olet saanut huonoa palautetta, mutta oikeastihan ne ovat aina konkreettisia tekoja tai sanomisia mistä luonteesi päätellään.
Toivottavasti ei sentään niin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi poliiseja pelkäät saapuvaksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy hankkia itsellesi lähete neuropsykologiseen tutkimukseen. Yleensä se tehdään kahden päivän aikana, suorittamalla tehtäviä ja vastaamalla kysymyksiin. Saat siitä kirjallisen todistuksen tilanteestasi ja sinulle suositellaan jatkotoimenpiteitä. - Persoonallisuushäiriöistä on olemassa testikin netissä, mutta se on vähän vaikea löytää. Joskus tulostin sen itselleni ja kyllähän se avarsi. - Lääkitystä kannattaa ilman muuta käyttää, kun on masennusta. Jos on käyttänyt nykyaikaisia masennuslääkkeitä, joilla on pahoja sivuoireita, kannattaa siirtyä tuttuun turvalliseen Klotriptyl:iin, jossa ei ole mitään sivuvaikutuksia. Koska sinulla on mielestäsi ja kenties muidenkin mielestä jotain persoonallisuushäikkää, mene omarahoitteiseen terapiaan, jossa saat itse täysin valita, millä aikavälillä käyt juttelemassa. Kysy terapeutilta myös kirjallisuutta, jota sun kannattaisi lukea tai harjoituksia, joita kannattaisi tehdä. - Hyvää jatkoa!
Kuulostaa siltä, ettet ole ikinä nähnyt normaalia käyttäytymistä ihmisten kesken. Ehkä sanot liian suoraan, et kuuntele toista tai usko mitä sanotaan. En sano pahalla, ehkä et vain tiedä, että noin käyttäydytään. Tästä lähin kysyt aina, mitä teit väärin ja koita opetella lukemaan ihmisten ilmeistä, milloin teit väärin. Ja jos sulla on edes yksi ihminen, kenen kanssa olet nyt hyvissä väleissä, kerro että sua ihmetyttää se, että ihmiset kaikkoaa ympäriltäsi. Tosiystävä kertoo syyt, jos vain kuuntelet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettet ole ikinä nähnyt normaalia käyttäytymistä ihmisten kesken. Ehkä sanot liian suoraan, et kuuntele toista tai usko mitä sanotaan. En sano pahalla, ehkä et vain tiedä, että noin käyttäydytään. Tästä lähin kysyt aina, mitä teit väärin ja koita opetella lukemaan ihmisten ilmeistä, milloin teit väärin. Ja jos sulla on edes yksi ihminen, kenen kanssa olet nyt hyvissä väleissä, kerro että sua ihmetyttää se, että ihmiset kaikkoaa ympäriltäsi. Tosiystävä kertoo syyt, jos vain kuuntelet
Olen hyvin suora. Se on totta. Minulle on ystävät sanonut että alussa vaikutan pelottavan itsevarmalta ja enkä kuulemma pelkää mitään. Todellisuudessa olen hyvin ahdistunut että joudun olla ihmisten kanssa enkä tiedä miten päin olla. Mieheni sanoo että olen sosiaalisesti hyvin kömpelö. Ja sanon ns. Vahingossa loukkaavia asioita, enkä tiedä että se loukkasi jotain.
Kiitos viestistäsi. :) ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi poliiseja pelkäät saapuvaksi??
Sitä ihmettelen itsekin. Koen jotenkin jatkuvasti että olisin tehnyt jotain todella väärää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettet ole ikinä nähnyt normaalia käyttäytymistä ihmisten kesken. Ehkä sanot liian suoraan, et kuuntele toista tai usko mitä sanotaan. En sano pahalla, ehkä et vain tiedä, että noin käyttäydytään. Tästä lähin kysyt aina, mitä teit väärin ja koita opetella lukemaan ihmisten ilmeistä, milloin teit väärin. Ja jos sulla on edes yksi ihminen, kenen kanssa olet nyt hyvissä väleissä, kerro että sua ihmetyttää se, että ihmiset kaikkoaa ympäriltäsi. Tosiystävä kertoo syyt, jos vain kuuntelet
Olen hyvin suora. Se on totta. Minulle on ystävät sanonut että alussa vaikutan pelottavan itsevarmalta ja enkä kuulemma pelkää mitään. Todellisuudessa olen hyvin ahdistunut että joudun olla ihmisten kanssa enkä tiedä miten päin olla. Mieheni sanoo että olen sosiaalisesti hyvin kömpelö. Ja sanon ns. Vahingossa loukkaavia asioita, enkä tiedä että se loukkasi jotain.
Kiitos viestistäsi. :) ap
Arvasin siis oikein😊 Mulla on sukuvikana myös tuo suoruus, mutta vastapainona hyvin herkkä empatiakyky. Opettele kuuntelemaan ja varsinkin se, ettei aina kaivata sun mielipidettä. Välillä on viisasta vaieta. Ja kun itse huomaan möläyttäneeni, pyydän heti anteeksi ja selitän miten en vain pysty aina pitämään kieltäni. Anteeksipyytämällä olen pysynyt hyvissä väleissä ja hauskat jutustelut ovat jatkuneet mokastani huolimatta. Kaikki teemme virheitä eikä itselleen oikein voi mitäön, tärkeintä on tajuta se itse ja pyytää anterksi. Voit pyytää kumppaniasi opettamaan tavoille, oma mieheni koulutti minusta ihan salonkikelpoisen 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poliiseja pelkäät saapuvaksi??
Sitä ihmettelen itsekin. Koen jotenkin jatkuvasti että olisin tehnyt jotain todella väärää. Ap
Voi sua 😕 Tiedosta se, että tuo johtuu ihan vaan siitä, kun et ole kotona lapsena tai sen jälkeenkään saanut hyvää palautetta oikeassa kohtaa, vain negatiivista ojentamista ja käskyjä. Itselläni on vastaavankaltainen ongelma siitä, että olen ylipäätään olemassa. Mummuni ihmetteli aina, miten tyhmä olen ja miten ikinä tulen itseni elättämään, miten mulle kavereita riittää ja miten HYVÄKSYTÄÄN. Itsetunnon kanssa edelleen 3kymppisenä isoja ongelmia yhden idiooot1n takia, en kehtaa pyytää palkankorotusta, uusia työtehtäviä enkä osaa arvostaa saavuttamaani. Mutta se jo auttaa, että tiedän syyttää toista ihmistä, vika ei ole minussa. Sama sulla: vika ei ole sinun vaan lapsuutesi aikuisissa, jotka eivät tukeneet silloin kun piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy hankkia itsellesi lähete neuropsykologiseen tutkimukseen. Yleensä se tehdään kahden päivän aikana, suorittamalla tehtäviä ja vastaamalla kysymyksiin. Saat siitä kirjallisen todistuksen tilanteestasi ja sinulle suositellaan jatkotoimenpiteitä. - Persoonallisuushäiriöistä on olemassa testikin netissä, mutta se on vähän vaikea löytää. Joskus tulostin sen itselleni ja kyllähän se avarsi. - Lääkitystä kannattaa ilman muuta käyttää, kun on masennusta. Jos on käyttänyt nykyaikaisia masennuslääkkeitä, joilla on pahoja sivuoireita, kannattaa siirtyä tuttuun turvalliseen Klotriptyl:iin, jossa ei ole mitään sivuvaikutuksia. Koska sinulla on mielestäsi ja kenties muidenkin mielestä jotain persoonallisuushäikkää, mene omarahoitteiseen terapiaan, jossa saat itse täysin valita, millä aikavälillä käyt juttelemassa. Kysy terapeutilta myös kirjallisuutta, jota sun kannattaisi lukea tai harjoituksia, joita kannattaisi tehdä. - Hyvää jatkoa!
Muista asioista olen samaa mieltä paitsi lääkityksestä. Miten voit sanoa, ettei klotriptylillä ole mitään sivuvaikutuksia? :D Pakkausselosteessa mainituista yleisistäkin haittavaikutuksista moni on vakava ja mahdollisesti niin vaarallinen ettei sitä lääkettä voi syödä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy hankkia itsellesi lähete neuropsykologiseen tutkimukseen. Yleensä se tehdään kahden päivän aikana, suorittamalla tehtäviä ja vastaamalla kysymyksiin. Saat siitä kirjallisen todistuksen tilanteestasi ja sinulle suositellaan jatkotoimenpiteitä. - Persoonallisuushäiriöistä on olemassa testikin netissä, mutta se on vähän vaikea löytää. Joskus tulostin sen itselleni ja kyllähän se avarsi. - Lääkitystä kannattaa ilman muuta käyttää, kun on masennusta. Jos on käyttänyt nykyaikaisia masennuslääkkeitä, joilla on pahoja sivuoireita, kannattaa siirtyä tuttuun turvalliseen Klotriptyl:iin, jossa ei ole mitään sivuvaikutuksia. Koska sinulla on mielestäsi ja kenties muidenkin mielestä jotain persoonallisuushäikkää, mene omarahoitteiseen terapiaan, jossa saat itse täysin valita, millä aikavälillä käyt juttelemassa. Kysy terapeutilta myös kirjallisuutta, jota sun kannattaisi lukea tai harjoituksia, joita kannattaisi tehdä. - Hyvää jatkoa!
Muista asioista olen samaa mieltä paitsi lääkityksestä. Miten voit sanoa, ettei klotriptylillä ole mitään sivuvaikutuksia? :D Pakkausselosteessa mainituista yleisistäkin haittavaikutuksista moni on vakava ja mahdollisesti niin vaarallinen ettei sitä lääkettä voi syödä ollenkaan.
Ja ylipäätään tuo lääkkeiden tuputtaminen, vaikka selvästi ap kaipaa ohjausta ja tukea. Kun ne on hoidossa, myös masennus helpottaa kun alkuperäistä syytä aletaan työstää.
Niin . Ikävintä on se että hoitajat ja lääkärit on vaan ihmisiä jotka myös on häiriöisiä tekee virheitä laittaa kaikki yhteen nippuun miettii vaan omaa palkkaansa . Onpa heitä varkaina väärennetyinä pimeitä tuloja huijareita uskontolahkoissa meedioina . Ei voi luottaa. Monet hakee näiltä apua eikä sitä tule . Diagnoosia tulee mutta monet on hakenut apua väärästä paikasta . Usein on rikoksen kohteet eli uhrit sekoitettu tekijöihin . Syytetään uhreja . Turvakoti on vain pakopaikka mutta se turvakodissa oloja saa diagnooseja . Ei se saa joka on tehnyt väärin .
Kyllä itsekin hoitotyössä olleena voi sanoa että nähty on kaikenlaista niin työntekijöitä kuin asiakkaita . 🤣🤣🤣🥳🥳🐰😭😭😭😭😭😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettet ole ikinä nähnyt normaalia käyttäytymistä ihmisten kesken. Ehkä sanot liian suoraan, et kuuntele toista tai usko mitä sanotaan. En sano pahalla, ehkä et vain tiedä, että noin käyttäydytään. Tästä lähin kysyt aina, mitä teit väärin ja koita opetella lukemaan ihmisten ilmeistä, milloin teit väärin. Ja jos sulla on edes yksi ihminen, kenen kanssa olet nyt hyvissä väleissä, kerro että sua ihmetyttää se, että ihmiset kaikkoaa ympäriltäsi. Tosiystävä kertoo syyt, jos vain kuuntelet
Olen hyvin suora. Se on totta. Minulle on ystävät sanonut että alussa vaikutan pelottavan itsevarmalta ja enkä kuulemma pelkää mitään. Todellisuudessa olen hyvin ahdistunut että joudun olla ihmisten kanssa enkä tiedä miten päin olla. Mieheni sanoo että olen sosiaalisesti hyvin kömpelö. Ja sanon ns. Vahingossa loukkaavia asioita, enkä tiedä että se loukkasi jotain.
Kiitos viestistäsi. :) ap
Täällä on hyvin samankaltainen nainen. Just kuullu, että olen kova nainen ja mitä vielä...kuullut olevani haastava, kummallinen, vaikeasti lähestyttävä, suorapuheinen. Toki joidenkin mielestä olen ollut sydämellinen, kiltti, ihana. Eli näkemykset poikkeaa laidasta toiseen. Ex-mieheni mielestä enemmänkin ihmisarka, hän paremmin näkee kokonaisuuden ja tuntee minut 20 vuoden ajalta. Koskaan en ole ilkeä tarkoituksella tai kenellekään pahaa haluaisin tai tekisin, en ole sillä tavalla ilkimys, mutta käytökseltäni varmasti outo. Ja mun ahdistukseeni ja hiljaisuuteen ihmiset usein reagoi vihalla tai sitten mut jätetään ulkopuolelle /ulkopuoliseksi...että ei ole sukusiteitä lainkaan juuri lapsuuden olosuhteista johtuen, ei ystäviä koska en osaa lähentyä enkä edes kaveerata, ei työtä, sillä jotain menee aina pieleen tai uuvun. Jotain harrastustuttavia lähinnä on ja oma seura. Mutta nyt olen vähän apua koittanut hakea ja löytää jotain selitystä elämälleni, joka kulkee epäonnistumisesta epäonnistumiseen. Ehkä sitä jo pikkuhiljaa kaipaan, koska tällä hetkellä lähinnä inhoan itseäni ja elämääni. Paljon.
Historiassa ennen vanhaan pakotettiin ottamaan lääkkeitä vaikka potilas makaa sängyssä . Nykyäänkin tainnutetaan huumeille tai lääkkeillä potilaat zombieksi . Vanhukset . Kun on niin että pitää nukkua tiettyyn kellon aikaan koska niin on päätetty eikä uni tule ehkä johtuu kahvista niin unilääkkeet tulee . Taju pois. Pakko nukkua noin 10 tuntia , eihän kukaan niin putkeen nuku kodissaan. Monet lukee kirjoja yöllä . Monella vanhalla on selkä vamma estää liikkumista . Selkä vamma ei ole dementia . 😂😂
Lääkkeillä elän, en pääse "yli".
Olen lopettanut lääkkeet kymmeniä kertoja ja masennus oireineen tullut aina takaisin.
Syön lääkkeitä lopun elämääni.
Mieluummin näin kuin kaikki ihmissuhteet tuhoava aggressiivinen, kyyninen, marttyyri, mitää saamaton olemus.