Kun miestä ei nappaa läheisyys, rakastelu, hellyys

Ainakaan niin paljon, kuin minä sitä toivoisin ja haluaisin.

Mikä avuksi?

Olemme pitkässä parisuhteessa (12v) oleva +-50v pari. Asumme erillään vielä, koska olosuhteemme niin työn kuin perhe-elämän suhteen ovat erilaiset.

Meillä on aina ollut hyvä fyysinen puoli suhteessa, mutta viimeisen ehkä 6-8kk ajan se on hiipunut huomattavasti.

Näemme toisiamme viikoittain, mutta yövymme saman katon alla muutamia öitä /kk.
Minä haluaisin noina hetkinä juurikin kiireetöntä rakastelua, hellyyttä, läsnäoloa.
Olen yleensä aina aloitteentekijä. Toisinaan heitän huumorilla, toisinaan 'kutsun luokseni' elein, ilmein, kosketuksin.
Usein sanon ääneen toiveeni.

Mutta mutta. Mies ei innostu juurikaan. Kokee, että on tärkeää tehdä asioita yhdessä kuten ulkoilla, käydä syömässä tms mitä nyt
koronakautena voi. Nämä yhteiset tekemiset tuntuvat olevan hälle tärkeämpää kuin rakastelu.
To
Hän jotenkin sivuuttaa seksin muuhun tekemiseen tai saattaa illalla ollessani jo pedissä jäädä katsomaan yksin leffaa tms.

Olemme puhuneet asiasta, mutta homma junnaa.
Miestä ei vaikuta seksin vähäisyys juuri harmittavan. Minua harmittaa ja surettaa.

Meillä ei ole sivusuhteita, ei ole koskaan ollut. Olen miehen mielestä kaunis ja sopiva nainen - joku kommentoija saattaa nimittäin kysyä, olenko lihava tai kulahtanut :D En ole.

Minua on alkanut asia surettaa niin, että kohta pelkään esittää aihetta, jotta en joutuisi pettymään (jos mies ei halua).

Mitä tässä pitäisi tehdä? Olla ottamatta asiaa esille enää ja odottaa miehen aloitetta?
En halua painostaa myöskään, mutta aiheesta tosiaan on puhuttu.

Toivon asiallisia vastauksia ja vinkkejä :)