Lue keskustelun säännöt.
miten helposti nuori pääsee syömishäiriön takia osastolle?
18.05.2014 |
Tai jonnekkin sairaalaan hoitoon? Mitat 165cm ja 58kg. Välillä tyttö syö ruokaa varastoon, ahmii ja oksentaa, välillä taas elää hyvin niukilla eväillä (pakastevihanneksia jne ei oikeastaan mitään kunnon ruokaa). Paino aina välillä laskee, mutta nousee yleensä lähtölukemiin. Ikää hänellä 16v (tein hänestä aiemmin keskustelun ja joku ehdotti sairaalaan menoa tmv).
Korona normaalisti syöminen ei tunnu onnistuvan ja masennustakin hänellä epäillään. Miten helposti nuoren saisi osastolle tmv. vai kannattaako Se edes? Vai jatkanko loputonta kamppailua ja riitelyä sinnikkäästi kotona?
Kommentit (19)
Riippuu kait vähän asuinkunnasta. Oma kaveri ei päässyt osastolle ennenkuin paino putosi 43 kiloon ja heitettiin ulos heti painon noustessa neljäänviiteen. Eikä tästä ole edes kuin pari viikkoa.
t. yks 16-vee, joka kpittaa pudottaa painon 50kg -> 45. Saan olla laiha silti joutumatta osastolle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kait vähän asuinkunnasta. Oma kaveri ei päässyt osastolle ennenkuin paino putosi 43 kiloon ja heitettiin ulos heti painon noustessa neljäänviiteen. Eikä tästä ole edes kuin pari viikkoa.
t. yks 16-vee, joka koittaa pudottaa painon 50kg -> 45. Saan olla laiha silti joutumatta osastolle :)
Vaikka syömishäiriö on psytkkinen sairaus, niin ikäväkyllä nykyresursseilla osastolle otetaan vain ne jotka ovat myös fyysisesti sairaalloisen alipainoisia. 165/58 on ihan normaali paino, joten sairaasta käytöksestä huolimatta osastolle tuskin otetaan. Osasto on vähän niinkuin viimeinen vaihtoehto sitten, kun avohoito ei enää auta ja tilanne fyysisestikin hengenvaarallinen. Niin se vaan menee.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:23"]
Vaikka syömishäiriö on psytkkinen sairaus, niin ikäväkyllä nykyresursseilla osastolle otetaan vain ne jotka ovat myös fyysisesti sairaalloisen alipainoisia. 165/58 on ihan normaali paino, joten sairaasta käytöksestä huolimatta osastolle tuskin otetaan. Osasto on vähän niinkuin viimeinen vaihtoehto sitten, kun avohoito ei enää auta ja tilanne fyysisestikin hengenvaarallinen. Niin se vaan menee.
[/quote]
Mutta voihan normaalipainoinenkin olla hengenvaarassa? Tai eihän jatkuva ahmiminen, oksentaminen ja paastoaminen voi olla hyväksi... Sydänhän siinä vielä pettää. Huolettaa katsoa sivusta miten oma lapsi tavoittelee sairaita lukemia. Vaikka olenkin iloinen ettei hän laihdu juurikaan, en voi olla miettimättä millainen henkinen taakka Se tytölle on, jonka ainoa toive on painaa alle 40kg. Kyllä näihin pitäisi saada helpommin apua, koulupsykologeilla ja polilla ollaan käyty ja jonotettu melkein puoli vuotta. Eikä muutosta parempaan näy ollenkaan eikä ruokailut kotona suju. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä fyysisesti tervettä ei oteta osastolle. Vasta sitten otetaan kun on paljon alipainoa, tai sitten jotain rytmihäiriöitä yms muuta mitä oksentelusta voi seurata. Psykiatrille ja ravitsemusterapeutille ajanvaraus ehottomasti! Sitten kotona vaan yrität tuputtaa tavallista, terveellistä ruokaa, etkä osta mitään herkkuja kaappeihin piiloon, sillä löytää ne kuitenkin ja ahmii kaiken. Myös sitä oksentamisen "mahdollisuutta" voi yrittää vähentää, jos esimerkiksi oksentaa vessassa ja huomaat tämän niin voit vaikka varovasti koputella oveen ja kysyä onko kaikki hyvin, käytte yhdessä saunassa niin ettei voi oksentaa suihkussa yms..
Kuvailemasi oireet viittaavat bulimiaan ja valitettavasti bulimikkoja ei yleensä oteta osastolle, avohoitoa voidaan tarjota eli muun muassa terapiaa.. Miksi ihmeessä et ole pistänyt tyttöä koulupsykologin juttusille?
Anoreksiasta kärsivät "saavat" yleeensä osastopaikat - sairaalloinen laihuus on jo niin suuri riski. Ja yleensä 16 veellä pitää olla vakavia oireita että tahdonvastaisesti otettaisiin hoitoon, kuvailemasi kuulostaa aika normilta teini-iän oireilta ja minäkivan kanssa kamppailulta joten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti bulimista käyttäytymistä ei nähdä niin vakavana ongelmana kuin anorektista. Olin pienimmilläni edelleen normaalipainoinen, 171/58, mutta koska käytös oli ahmimista ja oksentelua, hoito-ohjeet oli lähinnä "älä puklaa niin kyllä se siitä."
Samanpituinen tuttuni ei saanut kuin "epätyypillisen syömishäiriön" diagnoosin, painaessaan vähimmillään 49kg, hänelläkään ei elopaino ilmeisesti "riittänyt" anoreksian diagnoosiin. Ei päässyt osastolle.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 21:38"]
Kuvailemasi oireet viittaavat bulimiaan ja valitettavasti bulimikkoja ei yleensä oteta osastolle, avohoitoa voidaan tarjota eli muun muassa terapiaa.. Miksi ihmeessä et ole pistänyt tyttöä koulupsykologin juttusille?
Anoreksiasta kärsivät "saavat" yleeensä osastopaikat - sairaalloinen laihuus on jo niin suuri riski. Ja yleensä 16 veellä pitää olla vakavia oireita että tahdonvastaisesti otettaisiin hoitoon, kuvailemasi kuulostaa aika normilta teini-iän oireilta ja minäkivan kanssa kamppailulta joten..
[/quote]
Siis tyttö on ollut koulupsykologin juttusilla ja on saanut lähetteenkin eteenpäin. Ja bulimiasta en tiedä.. Kuulemma oksentelee muutaman kerran viikossa, paitsi huonoina viikkoina useamman kerran päivässä. Mutta harvemmin niin paljoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kärsinyt syömishäiriöstä myös, jouduin osastolle ja olin siellä 2kk 15-vuoden ikäisenä. Onneksi tapahtui kesällä, niin etten jäänyt opiskeluista paitsi. Kävin psykiatrilla 3 vuotta, viimeisen vuoden jopa parantuneena, psykiatrini halusivat vielä "varmistaa" että olen täysin terve, eikä ole mitään muita mielenterveysongelmia. Parin vuoden prosessi se oli, mutta mielestäni sain todella hyvää tukea silloin ja olen nyt täysin terve.
Eli miten itse paranin: vanhempani pakottivat minut syömään itkunkin kanssa, kävin ravitsemusterapiassa sekä psykiatrilla 3 vuotta kerran 2 viikossa sekä olin osastolla sen pari kuukautta. Vanhemmilleni en koskaan kehdannut puhua asioista, enkä halunnut heidän edes tietävän ongelmastani mutta sairaalan henkilökunnille ja psykiatreille oli helppo puhua. Vanhempani myös blokkasivat koneestani pääsyn kaikille proana-sivustoille. Syömishäiriö on minulle enää paha ja häpeällinen muisto vain, josta en useinkaan puhu. Nopea puuttuminen on aina hyvä asia!
Pitää olla fyysisen sairaanhoidon tarpeessa. Psykiatriselle päästäkseen piti olla todella sairas jo kymmenen vuotta sitten kun itse olin hoidossa. Mun paino oli alimmillaan 45 kg, pituuteni on 169 cm, pääsin muiden ongelmien myötä psykiatriselle mutta normiosastosta ei edes puhuttu missään kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bulimian diagnoosin kriteereinä on mielestäni 2 kertaa oksentelua viikossa. Eli kyllä on selvä bulimia. Itse olin 156/35 ku jouduin osastolle, että aika paljon vaatii että sinne otetaan.
Kyllä ne paikat valitettavasti aika tiukassa on.
t. Osastolle kun mitat oli 170cm/41kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuu sun lapses kyllä helposti mihinkään pääsemään :D eihän sitä edes vielä vakavaksi syömishäiriöksi lasketa.... Mun ystävä pääsi vasta kun painoi alle 33 kiloa ja pituutta hänellä on 167cm.. Että sillai :D
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:08"]
No ei tuu sun lapses kyllä helposti mihinkään pääsemään :D eihän sitä edes vielä vakavaksi syömishäiriöksi lasketa.... Mun ystävä pääsi vasta kun painoi alle 33 kiloa ja pituutta hänellä on 167cm.. Että sillai :D
[/quote]
Eihän vakava syömishäiriö painoa katso? Ednokseen kuolee enemmän ihmisiä kuin esm. anoreksiaan. Mutta siinä olen samaa mieltä että helpolla ei ap tule lapsesi pääsemään. Valitettavasti.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 22:08"]
No ei tuu sun lapses kyllä helposti mihinkään pääsemään :D eihän sitä edes vielä vakavaksi syömishäiriöksi lasketa.... Mun ystävä pääsi vasta kun painoi alle 33 kiloa ja pituutta hänellä on 167cm.. Että sillai :D
[/quote]
Kuulostat siltä ku nauraisit koko ongelmalle noilla sun hymiöilläs, etkä ottais ollenkaan vakavasti syömishäiriöitä. Kivakiva, että tämmöset syömisongelmat naurattaa joitakin, vaikka selvästi on ollut sullakin ongelma lähipiirissä. Tää ei myöskään oo mikään kilpailu että kuka tai kenen tuttu on painanut vähiten kun on osastolle joutunut.
Avohoitoon. Ei minnekään koulupsykalle. Sitä kautta sit ohjaavat osastolle, jos kokevat tarpeelliseks.
Juttele lääkärisi kanssa. Ei sinne helpolla pääse.
kotona normaalisti syöminen* ap