Jos joutuisi kuolonkolariin raskaana

Eiköhän siihen selviämiseen vaikuta moni asia? Entä, jos raskaana oleva joutuu onnettomuuteen tai sairastuu yksin kotona, kun mieskin on töissä iltaan asti eikä itsekään ehdi ja pysty pyytämään apua... Kaikkea voi sattua. Unia ei kannata ottaa liian vakavasti.

up

Ainakin palomiehille on opetettu tekemään sektio paikan päällä, jos äiti on raskaana ja kuollut jo. Vauva siis yritetään pelastaa. Siinähän ei ole enää mitään hävittävää. Mies on palomies/sairaanhoitaja.

Jos äiti kuolee välittömästi, ei siinä taida vauvan hyväksi mitään ehtiä tekemään. Happi loppuu.

Kaikkea kauheaa voi tapahtua, mutta ei kukaan voi elää miettien sitä. Tapahtuu jos tapahtuu.

Tämä menee nyt aika offtopic, mutta...

Olen raskaana rv 37 tällä hetkellä ja olen kärsinyt koko raskauden ajan juurikin tuohon asiaan liittyvistä pelkotiloista.. Joudun jopa juttelemaan psykiatrin kanssa niistä asioista ja syömään lääkkeitä ahdistukseen.

Kuulostaa varmasti ihan utopistisilta (tai vainoharhaisilta) nämä mun pelkotilat, mutta ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni. Autolla ajaminen on välillä mulle haaste (ennen raskautta suorastaan rakastin ajamista!), mutta myös toisen henkilön kyydissä oleminen/bussissa oleminen on välillä tosi inhottavaa.

Kaikki nämä tuntemukset ovat nousseet pintaan vasta raskausaikana; huoli siitä, että vauvalle sattuu jotain pahaa ja kuinka en sitä kestäisi

Ensimmäisen lapseni siis saan ja varmaan sen takia olen niin herkillä/ylisuojelevainen. Enkä siis ole jumittunut neljän seinän sisälle kotiin tämän takia kuitenkaan :). Toivon vaan että nämä tuntemukset menisi ohi..

Kiinnostava ketju, jään lukemaan :)

Meillä oli suojelusenkeli mukana, kun jouduttiin talvella moottoritiellä kolariin. Edellä oleva auto alko pyörimään ja hyvän turvavälin takia onnistuttiin siitä satasesta tiputtaa paljon vauhtia ennen kun osuttiin sen kylkeen. Oli viellä joulun alkuruuhkaa kun mentiin ja pelkäsin, että kohta tulee lisää autoja samaan kekoon. Molemmat autot meni lunastukseen, mutta muita autoja ei onneksi rytissyt.

Toisessa autossa oli pariskunta kahden lapsen kanssa, mikä tuuri oli siinäkin, että ammatiltaan pari oli automekaanikko ja sairaanhoitaja. Meidän autossa oli 1 vuotias tyttömme, mieheni ja minä viidennellä kuulla raskaana. Kukaan ei loukkaantunut, vaan selvittiin säikähdyksellä molemmissa autoissa. Tyttö käytettiin kuitenkin lastenklinikalla ja minä jouduin vuorokaudeksi tarkkailuun ja tietysti katsottiin onko vatsassa olevalla vauvalla kaikki hyvin.

Säikytti paljon, mutta onnea meillä tosiaan oli :)