Onko muita, joilla ikuisesti ja ärsyttävästi 2-3 kg ylipainoa?
Lähipiirin mielestä siis mitään ylipainoa ei edes ole (eikä sitä kai olekaan), mutta itse tietää " löllöpaikat" ja aina on mielessä, että " kun sen pari kiloa saisi pudotettua.."
Miten ihmeessä päästä eroon muutamasta liikakilosta, jos elämäntavat ovat jo suht ok. Eli ei järjetöntä herkkujen mättämistä ja liikuntaakin on jonkun verran. Mutta makeaa kuitenkin menee ja pikkasen haluaisin paikkoja kiinteämmiksi.. (js näin olen siis siis huokaillut viimoset 10 vuotta).
Juu, ja tiedän, että maailmassa ja ihmisten elämässä on isompiakin murheita - tämä on sieltä pienimmästä päästä. Otin nyt kuitenkin esiin, kun taas eilen otti päähän nuo jenkkakahvat.
Kommentit (19)
Takana on 3 raskautta ja edelleen se 5 kg pitäisi pudottaa, että mahtuisi vanhat farkut kiinni! Tosin syön kyllä ihan liikaa sipsejä viikonloppuisin, mutta kun ei ilmankaan osaa olla..
Nyt olen kyllä aloittanut uudelleen lenkkeilyn, luulisi sillä karisevan! Lisäksi pyrin jättämään rasvan pois leivän päältä ja syömään enemmän vihanneksia kautta linjan.
En ole ylipainoinen, mutta 3-5 kiloa joutais pois (ja niin olen ajatellut jo monta monta vuotta)! Mulla on ongelmana karkit, voisin syödä niitä ihan rajattomasti...
Ärsyttää sekin, kun koko ajan elän ikään kuin laihduttaen, vaikka oikeasti en laihdu. Eli toisin sanoen mietin kilojani ja syömisiäni joka päivä, ja päätän, että huomenna sitten teen ruokaremontin... Mulla ei siis ole mitään vinkkejä, kerroinpahan vaan, että löytyy toinenkin muutaman " ylimääräisen" kilon omistaja!
En pääse eroon 2 - 3 ylimääräisestä kilosta. Olen ihan normaalipainoinen, muitten mielestä jopa hoikka, mutta itse haluaisin nuo löllöt aiheuttavat kilot pois. En vain saa itseäni tsempattua niitä pudottamaan, eikä ne mihinkään lähde, vaikka yrittäisinkin.
Mä tunenn paljon normaalipainoisia naisia, joilla on aina ja ikuisesti omasta mielestään 2-3kg liikaa. Ehkä olisi parempi lähteä hyväksymään itsensä ja harrastaa liikuntaa, niin voi olla itseensä tyyyväinen
Jos käytät esim. juustoa, jätä mieluummin se pois - siinä on rutkasti enemmän kaloreita kuin ohuessa kerroksessa kevyttä margariinia.
Jos tuo paino on sinulle kerta kaikkiaan sopiva, kun olet ollut samassa painossa jo kauan. Unohda laihduttaminen.
Vierailija:
En ole ylipainoinen, mutta 3-5 kiloa joutais pois (ja niin olen ajatellut jo monta monta vuotta)! Mulla on ongelmana karkit, voisin syödä niitä ihan rajattomasti...Ärsyttää sekin, kun koko ajan elän ikään kuin laihduttaen, vaikka oikeasti en laihdu. Eli toisin sanoen mietin kilojani ja syömisiäni joka päivä, ja päätän, että huomenna sitten teen ruokaremontin... Mulla ei siis ole mitään vinkkejä, kerroinpahan vaan, että löytyy toinenkin muutaman " ylimääräisen" kilon omistaja!
Pitäisi varmaan luovuttaa ja tyytyä tähän mitä on... Sitten vaan pelkään, että jos annan periksi, niin kohta paino taas vähän nousee ja sitten tyydyn siihen ja kohta paisun kuin pullataikina...
Vaan eipä ole vinkkeja mullakaan! Kun on normaalipainoinen on pirun vaikeaa laihduttaa, kun pitäisi olla niin olemattoman pienellä kalorimäärällä.
menee " laihduttaessa" . Aina on herkuttelusta vähän huono omatunto - mielessä tietoisuus siitä, kuinka lähellä mutta kuitenkin niiiiin kaukana on se optimipaino... jossa sitten ainakin omien luulojensa mukaan olisi paljon paremman näköinen.
En tiedä onko tämäkin sitten jonkun sortin syömishäiriö.. Olisiko helpompaa vain " antaa mennä" - eli syödä mitä mieli tekee ja kantaa tyytyväisenä ne 10 kg (tai enemmän) ylipainoa mitä siitä seuraisi..?
Vierailija:
Jos käytät esim. juustoa, jätä mieluummin se pois - siinä on rutkasti enemmän kaloreita kuin ohuessa kerroksessa kevyttä margariinia.
(Karppajien ei tarvitse kommentoida! ;) )
ei TIETENKÄÄN ole koskaan sitä 2-5kg ekstraa. Ei siis pikkumakkaraa tuossa lantiolla / leuan alla / löysää reisissä. (Poikkeuksen tästä tekee Ninni Laaksonen :)).
Eli he ovat, piru vieköön, onnistuneet siinä " muutaman kilon" pudotuksessa :=/ (No, syynä kai se, että leipä on painosta kiinni - mutta ärsyttävää silti!)
Mulla on 16-vuotiaasta asti ollut sama paino tähän yli kolmekymppiseksi saakka (raskaus ja imetysajat pois lukien). Laihdutin, herkuttelin tai urheilin tai tein mitä tahansa, aina paino palasi samoihin lukemiin.
Eli Ap, kroppasi on viisas. Unohda ne pari kiloa. Edelleen kohtuus on hyvä herkuttelussa. Keskity enemmän tutnemuksiisi, kuin siihen, miltä näytät/mita vaaka näyttää, kun kerran et ole oikeasti ylipainoinen.
leivän päälle laitan vaan margariinia..
Mulla kanssa ikuinen laihdutus päällä (siis ilman tuloksia). Mietin syömisiäni koko ajan, yleensä huonon omantunnon kanssa. Sitten ostan innoissani alesta liian pieniä vaatteita joihin toivon mahtuvani sen 5 kg painonpudotuksen jälkeen... Apua!
Voi meitä naisia :=O
***Sitten ostan innoissani alesta liian pieniä vaatteita joihin toivon mahtuvani sen 5 kg painonpudotuksen jälkeen... Apua!
[/quote]
Eli psyykeen alituinen vellominen syömisten vahtaamisessa ja tyytymättömyys omaan ulkonäköönsä voi olla vaarallistakin. Kannattaa olla tietoinen tästä!
t. eräs, joka tuolloin painoi 44-46kg (168cm) parin vuoden ajan, kunnes uusi rakkaus sai laihdutuspakkomielteen väistymään :)
Nykyään ihannoidaan teinitytön vartalonmuotoja eikä oteta huomioon sitä että kun tyttö kasvaa aikuiseksi se muuttuu. Ja kun saa lapsia se muuttuu vielä enemmän.
Hyväksy se että olet nyt nainen ja katso vartaloasi uudestaan, olet varmasti ihan kaunis!
Ongelma on korvien välissä, heikkoa itsetuntoa. Mediasta otetaan vääränlaista mallia. Ja 30-40-vuotiaiden naisten syömishäiriöt ovat lisääntyneet.
Esim mulla normaalikulutus n2400 kaloria ja nyt olen syönyt päivittäin n 1400 kaloria, paino tippuu 500g- kilon viikossa. Yhdeksässä viikossa tippunu 6,7kg. Ja nyt olisi vielä ne pari kolme kiloa jäljellä....
timmejä alle 50-kiloisia pakkauksia?!
Eikö muita parin liikakilon kantajia todellakaan ole? Ja eikö kenelläkään ole vinkkejä miten niistä PÄÄSEE EROON?