Mä ovalsin yhdenasian siiinä että kun elämä on sellaista että vajoaaa aina sinne omiin syviin vesiinsä ja ei tavalllaan ole mitään mikä herättelisi ja pysyttelsii ikäänkuin virkeänä niiin ja on yksin omissa syvissä vesissä niiin sinne uppoaa helposti.

Niinkö?

Ihminen on lähtökohtaisesti laumaeläin. Ainakin jonkinlaisia sosiaalisia kontakteja pitäisi olla. Jos on kokoajan yksin, katoaa yksinäisyyteen. Vaihtelua on tietysti persoonallisuudessa, jotkut viihtyvät enemmän yksikseen. Sairas yksilö vetäytyy yksinäisyyteen nuolemaan haavojaan.