Lue keskustelun säännöt.
Rintasyövän pelko (ja muutaman muunkin) - sanokaa jotain järkevää :(
11.05.2014 |
Tausta lyhyesti on se, että isäni kuoli juuri hiljattain syöpään ja mieheni on sairastanut saman syövän kaksi kertaa. Hoidot loppuivat juuri. Vielä hällä on toipuminen niistä kesken.
Mulla on itselläni aika ajoin ihan karmea syövän pelko. Isäni kuoleman jälkeen e on ollut välillä tosi rajua.
Nyt taas kyttään rintojani. Mälvään ja muljaan ja tuijotan, että tuleeko niistä eritettä. Tänäänkin olen monesti kurkannut rintoja päivän aikana ja sitten yhtäkkiä illalla huomasin millin kokoisen pienen "tahran" tulleen liiveihin sisäpuolelle. Se saattoi hyvin olla jotain mitä mulla oli käsissä tai sitten nännistä tullutta jotain rasvaa. Sitä ei tosiaan ollut liivissä kuin häviävän pieni kohta. Ja kun kokeilin niin liivi ainakin asettui niin, että se oli nännin yläpuolella.
Olen imettänyt yhteensä 7vuotta. Imetyksen loppumisesta on joku 1,5v aikaa.
Tämä rintojen tuijottelu on karmeaa. Suvussamme ei ole syöpää muuta kuin tuo isäni syöpä ja sekin oli keuhkosyöpä, joka tuli ihan tupakoinnista.
Kommentit (19)
Kuulostaa samalta kuin minulla :( Tarkkaillen itseäni ja pelkään ihan älyttömästi, että sairastuisi syöpään. Minulla on ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö. Tuo jatkuva kropan tarkastelu voisi viitata myös pakko-oireisiin eli vaikka juuri olet tutkinut rintasi niin tulee tunne, että en tutkinut varmaankaan tarpeeksi hyvin ja sitten pitää tutkia uudelleen.
Suosittelen käymään lääkärin juttusilla ja myös psykologin. Itse syön cymbaltaa mikä helpottaa oireita, mutta terapiaan varmaan olen menossa. Liian monta menetystä lapsuudessa on todennäköisesti aiheuttanut minun sairastumisen.
Isot tsempit sinulle! Tiedän mitä käyt läpi tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa aika mammografiaan niin ei tarvii murehtia asiaa.
Se tahra voi hyvin olla maitoa jota saa kyllä tulemaan kun oikein puristelee.
Voit ihan hyvin varata ajan gynekologille joka tutkii rintasi että saisit mielenrauhan. Ei ole mikään ihme että on syövänpelko kun syöpää on ollut perheessäsi noin hiljattain ja lähellä. Alle 50-vuotiaana syöpään sairastuminen on kuitenkin melko harvinaista tilastollisesti, vaikkei se sua ehkä nyt kauheasti lohduta.
Mulla on tuota ahdistuneisuutta itselläni myös ja hieman taipumusta paniikkihäiriöönkin. Se tosin ei ole paha. Mutta sairaudenpelko mulla on ollut "aina". Kausittain toki vaihtelee miten sitä on. Huomaan selvästi, että kun asiat on oikeesti hyvin eikä ole stressiä niin niitä ei ole. Sitten, kun on jotain niin ne iskee oikein rajusti. Ja nyt on tietysti ollut koko talven ja viime vuodenkin paljon, kun ottaa huomioon isäni sairauden + kuoleman sekä mieheni sairauden hoitoineen kaikkineen.
Rinnoistani en ole koskaan löytänyt mitään pattia.
Tota, mitä te niinku pelkäätte? Kuolemaa? Koska sehän nyt on taivahan tosi että kaikki täältä lähtee, jotkut ennemmin, jotkut myöhemmin. Välillä oikein hirvittää kun jotkut ihmiset tarrautuu vimmaisesti ja itkuisesti siihen elämään ja eivät kykene millään hyväksymään että nyt kävi näin. Ei se helppoa taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin helppo sanoa, että tilaa aika mammografiaan ja sillä selvä. Kun on niin paljon nähnyt ja kokenut mitä minä niin ei se ole mikään VAIN juttu. En edes uskalla ajatella sellaisen ajan varaamista.
Kerroit että tarkkailet rinnoista valuvaa nestettä. Minulla on koko ikäni tullut rinnoista hieman nestettä, kun hieman puristan. Terveet rinnat.
Ymmärtää huolesi, kun lähipiirissäsi on monta syöpätapausta. Kannattaa varmaan huolien vähentämiseksi hakeutua tutkimuksiin, jos todella tuntuu ettei kaikki ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama juttu. Pelko tulee kausittain ja välillä ei niinkään vaivaa. Tiedostan itse, että se on psyykepuolella ja ihan älytöntä, mutta sille en voi mitään.....Minulla myös suvussa syöpää, myös rintasyöpää. Jos liikaa rämplää rintojaan, niin onnistuu saamaan niihin tulehduksen, kuten minulle kävi. Painelin ja runnoin tissejä niin, että rinta kipeytyi ja tulehtui ja sekös lisäsi paniikkia entisestään. Välillä tarkkailen myös rintaliivien kaikkia tahroja, onko jotain vai ei....Jos sitä eritettä oikasti tulee, niin kyllä sen huomaa ilman mitään tarkkailua jostain tahroista..... Olen kärsinyt syöpäpelosta siitä asti kun ensimmäinen lapseni syntyi eli toistakymmentä vuotta. Vieläkään en syöpåän ole sairastunut, mutta " henkisesti kärsinyt" syövästä enemmän kuin moni siihen sairastunut. Nyt ajattelin, että koetan mahdollisiuksien mukaan olla sitä ajattelematta. Tutki rinnat kerrran kuussa, merkkaa se kalenteriin ja muuten lopeta asian vatvominen. Järjetöntä on murehgtia asiaa, johon ei voi vaikutata kuin teittyyn rajaan asti. Toisaalta voi olla, ettei sairastu syöpään vaikka eläisi 100-vuotiaaksi, saattaa esim. aortta revetä tai ihan mitä tahansa muuta.
Fyysisesti olen kunnossa. Urheilen paljon ja jaksan touhuta. Yöunet tosin on liian vähäiset ja tiedän, että sekin lisää ahdistuneisuutta. Myös kahvinjuonti lisää. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7:lle: Nää jutut ei niin yksinkertaisia kuin terve ihminen kuvittelee.
Minä sain lähetteen mammografiaan pelkojeni takia, mutta en mennyt. Tiedostan sen, että vaikka saisin puhtaat paperit niin jo kuukauden päästä pelko voi tulla takaisin, koska syöpähän voi kasvaa milloin vain. Tai sitten pelon kohde voi muuttua esim aloin pelkäämään, että lapsilla olisi joku sairaus. Mulla siis pitää hoitaa psyykkisiä ongelmia.
Aplle suosittelee lämpimästi lääkärikäyntiä. Älä jää yksin pelkojesi kanssa, koska se syö niin paljon hyvää elämästä!
7:lle: Nää jutut ei niin yksinkertaisia kuin terve ihminen kuvittelee.
Minä sain lähetteen mammografiaan pelkojeni takia, mutta en mennyt. Tiedostan sen, että vaikka saisin puhtaat paperit niin jo kuukauden päästä pelko voi tulla takaisin, koska syöpähän voi kasvaa milloin vain. Tai sitten pelon kohde voi muuttua esim aloin pelkäämään, että lapsilla olisi joku sairaus. Mulla siis pitää hoitaa psyykkisiä ongelmia.
Aplle suosittelee lämpimästi lääkärikäyntiä. Älä jää yksin pelkojesi kanssa, koska se syö niin paljon hyvää elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups, kirjoitusvirheet edellisessä ...
Mä siis tunnistan ap ihan täysin itseni sinun kokemuksistasi. Mulla myös nuorempana masennusta. Sairauspelkoni on perheni ja läheisteni tiedossa, mutta kovin isolle piirille en niistä puhu, koska en halua mitään hullun leimaa. Joku mammografia vie pelon vaan hetkeksi ( vaikka silloin tuntuu ettei pelko palaisi). Ajattelin aloittaa ne parin vuoden päästä, kuitenkin jonkun verran aiemmin kuin viralliset seulonnat alkavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 jatkaa vielä. Olen käynyt psykiatrilla ja hän on sitä mieltä, että minulla tuo liittyy enemmän pakko-oiretyyppiseen ajatteluun ja on tavallaan naamioitunutta masennusta. Ulospäin ja työelämässä olen ns,. normaali ja kukaan ei ikinä uskoisi, että kärsin tällaisesta. Objektiivisesti tajuan tämän , mutta tunnevasteet on niin voimakkaat etten aina mahda sille mitään. Kun se iskee päälle, niin saattaa mennä monta päivää täydellisessä ahdistuksessa ja pimeydessä ja sitten asia vaan jotenkin jää.. Myös pelon kohde vaihtuu välillä, pahin pelko on kutienkin aina ollut rintasyöpä.
Voi miten tutulle kuulostaa nuo pelot. Itse en pelkää niin paljon rintasyöpää kuin muita syöpiä vaikka äidilläni rintasyöpä onkin ollut jo 16 vuotta. Minä pelkään lihastauteja, aivokasvaimia, vatsan syöpiä, ihosyöpiä, luusyöpiä, sika- ja lintuinfluenssoja, puutiaisaivokuumetta( tietysti nyt koko perheelle otatin kalliit rokotukset). Ylipäätään kaikkea mihin voi kuolla nopeasti. Välillä käyn teettämässä kalliita tutkimuksia yksityisillä lääkäreillä, vaikka rahaa ei ole liikaa ja koska terveyskeskuksen lääkärit ovat oikeassa siitä että tarvetta näihin tutkimuksiin ei ole. Kun sain yhden sairauden pois mielestäni löysin pian uusia oireita murehdittavakseni. Kuinkakohan kauan elämästäni olen pelännyt turhaan? aika kauan. Nyt on parempi vaihe menossa, en ole tällä viikolla pelännyt kuin myyräkuumetta:) Ja selkeitä paniikkioireita on välillä ollut. Että niin ymmärrän muitakin luulosairaita. Ahdistuneisuushäiriö on varmaan monella syynä, siitä löytyy hyvin tietoa netistä ja mielenterveysliiton tai jonkun vastaavan sivuilta löysin joskus suoraan kuvauksen itsestäni. Yritetään nauttia elämästä!
Olisi niin ihanaa, jos meidänlaisille olisi vertaistukiryhmiä :)
T:2
Minä pelkään myös tiettyjä sairauksia:
-Rintasyöpää, koska rintani ovat suuret, mastopatiset ja arat
-Kurkkusyöpää, koska nielurisani ovat suuret ja oudon muotoiset
-Veritulppaa, sillä äidilläni on ollut sellainen
-Aivoinfarktia, koska kärsin migreeneistä ja päässä hutjuttaa toisinaan
-Punkkitauteja, koska punkkeja voi olla missä vain
-MS-tautia, koska käteni tärisee joskus jännissä tilanteissa (normaalitilanteissa ei tärinää)
Tällä hetkellä kurkkusyöpä on päällimmäinen sairaus mielessäni, sillä pulpautin viikko sitten proppua risoistani ja tökättyäni risaa kurkusta rupesi vuotamaan verta. Veren vuoto kääntyi päässäni syöpäsolujen vahingoittamaksi limakalvoksi, joka vuotaa herkästi. Rintoja myös tutkin säännöllisesti ja olen löytävinäni vaikka mitä. Seuraavana päivänä en enää löydä samaa löydöstä. Veritulppaa alan miettiä aina, kun jaloissa on pientäkin vihlontaa.
Minulla on diagnosoitu vuosi sitten masennus, mutten halunnut lääkitystä, koska pelkäsin, että se muuttaa luonnettani. Masennuksen pahimmat oireet ovat helpottaneet tekemieni elämänmuutosten vuoksi, mutta sairauden pelko on läsnä usein. Kyllähän se elämää häiritsee.
Kiitos vastauksista! Se on jotenkin helpottavaa aina,kun kuulee muilta samanlaisia pelkoja. Vaikka hauskaa ei ole, että näitä on muillakin niin silti itselle helpottavaa.
Joku vertaistukiryhmä pitäis olla. Facebookissa esimerkiksi. Tosin se ei tietysti sovi kaikille, jos ei tahdo kertoa peloistaan omalla naamallaan. Mutta niille joille se sopisi niin olisi ihanteellinen.
ups