Lue keskustelun säännöt.
Eroon mustasukkaisuudesta
16.12.2020 |
Onko täällä muita jotka kärsineet omasta mustasukkaisuudesta parisuhteessa, miten olette käsitelleet asiaa? Mulla kaksi edellistä parisuhdetta päättyneet kumppanin pettämiseen täysin puskista todella ikävällä tavalla ja olleet hyvin vaikeita kokemuksia. Nyt uutta parisuhdetta takana puolitoista vuotta ja omat pelot tuntuvat saavan yliotteen. En konkreettisesti epäile kumppanini pettävän, mutta mustasukkaisuus ja hälytysjärjestelmä iskee päälle mitättömistäkin asioista, en luota muiden tarkoitusperiin ja näen vaaranmerkkejä sielläkin missä niitä ei pitäisi nähdä. En ole tuonut tätä syyllistävästi ilmi, en tutki kumppanin puhelinta enkä harrasta mitään kyttäämistä muutenkaan. Mutta olen pyrkinyt avoimesti tunteitani puhumaan kumppanille silloin kun aihetta on ollut. Rasite tämä joka tapauksessa on sekä minulle että suhteelle. Aiemmin kävin ihan ammattilaisen kanssa käsittelemässä edellisten suhteiden jättämiä haavoja, harkitsen hakeutuvani kyllä uudestaan. Mikään pariterapia ei tule kysymykseen, kumppani ei sellaiseen lähde.
Mikä tällaiseen auttaa?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
En usko, että mikään vastaus, minkä random-mamma sulle keksii hihastaan ravistaa, saa tuota ongelmaasi mystisesti poistumaan.
Terapiaan vaan, ei siinä muu auta.
t. random-mamma
Ei varmasti sellaista taikatemppua olekaan. Mietin vaan jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia ja on oppinut asioita jotenkin käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman tiedostaminen on ainakin ensi askel, jonka tunnut jo ottaneen. Tuossa "avoimesti tunteiden puhumisessa" olisin kyllä hieman varovainen. Kun,et tunnu vielä käsitelleen noita traumojasi riittävästi, vaarana on, että kuormitat kumppaniasi liikaa omilla ongelmillasi.
Jos tilanne ei tasaannu, voisi olla parempi olla hetki yksin.
Minä olen kärsinyt ja kärsin edelleen osittain. Ei siinä oikein ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se mahdollisuus että tulee petetyksi ja ymmärtää ettei mikään kyttääminen valvonta yms voi estää pettämistä jos toinen niin päättää tehdä.
Mutta sinulla on jo ratkaisun avain. Sinut on petetty ja olet selvinnyt eteenpäin. Selviät seuraavastakin jos se tulee vastaan. Mustasukkaisuus on pelkoa. Mutta niin on koko elämä.
Minä olen kamppaillut mustasukkaisuuden kanssa viimeisen vuoden. Taustalla kaksi pitkää suhdetta joissa molemmissa kumppanit ihastuivat johonkin toiseen. Kun nykyinen suhde syveni ja vakavoitui, pelot aktivoituvat.
Minua neuvoi random kaveri puhumaan miehelleni tunteistani. Se meni mönkään, mies syyllistyi ihan kamalasti vaikka yritin puhua minä-kielellä ja mitä kaikkea random terapeutit neuvovatkaan. Tajusin myös että miehelläni ei ole mitään tekemistä minun sisäisten pelkojeni kanssa.
Nykyään siis tunnen tunnetta eikä siihen kuole. Ei se mene poiskaan, mutta häiritsee vähemmän. En pyydä kaveriltani enää neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman tiedostaminen on ainakin ensi askel, jonka tunnut jo ottaneen. Tuossa "avoimesti tunteiden puhumisessa" olisin kyllä hieman varovainen. Kun,et tunnu vielä käsitelleen noita traumojasi riittävästi, vaarana on, että kuormitat kumppaniasi liikaa omilla ongelmillasi.
Jos tilanne ei tasaannu, voisi olla parempi olla hetki yksin.
Tuohon puhumiseen olenkin kiinnittänyt huomiota ja en oma-aloitteisesti useinkaan nosta asioita esille vaan kumppani huomaa jonkun olevan huonosti ja sen jälkeen avaan mistä on kyse, avoimesti mutta harkiten. Tuon on kuitenkin totta mitä sanoit.
Edellisen suhteen jälkeen olin muutaman vuoden tietoisesti yksin ja kasasin itseäni. Tuntuu ettei mikään määrä aikaa ja yksin olemista kuitenkaan poista tätä ongelmaa. Meillä on nykyisen kumppanin kanssa muuten hyvä suhde ja tulevaisuutta suunniteltu yhdessä. Ehkä vaan tosiaan täytyy hakeutua sinne terapiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei mee pois.
Ihan liikaa tarjotaan neuvoja ja terapiaa.
Ehkä jos suostuisit avoimeen suhteeseen (kun muihin ihastuminen on vääjäämätöntä).
Vierailija kirjoitti:
Se ei mee pois.
Ihan liikaa tarjotaan neuvoja ja terapiaa.
Ehkä jos suostuisit avoimeen suhteeseen (kun muihin ihastuminen on vääjäämätöntä).
Tuntemani polyamoriset ne vasta mustasukkaisia ovatkin. Eli kukaan ei ole immuuni mustasukkaisuuden tunteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei mee pois.
Ihan liikaa tarjotaan neuvoja ja terapiaa.
Ehkä jos suostuisit avoimeen suhteeseen (kun muihin ihastuminen on vääjäämätöntä).Tuntemani polyamoriset ne vasta mustasukkaisia ovatkin. Eli kukaan ei ole immuuni mustasukkaisuuden tunteille.
Suurin osa ihmisistä olisi "immuuneja" mustasukkaisuuden tunteelle, jos sellaista tunnetta ei väkisin opetettaisi tuntemaan. Sehän on täysin opittu ja yksinomaan haitallinen "tunne". Eihän se edes ole mikään tunne, vaan joku aivan ihmeellinen harhakuvitelma.
Toinen vastaava on kateus. Yksikään mieleltään terve ihminen ei ole ikinä kokenut minkäänlaista kateuden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei mee pois.
Ihan liikaa tarjotaan neuvoja ja terapiaa.
Ehkä jos suostuisit avoimeen suhteeseen (kun muihin ihastuminen on vääjäämätöntä).kukaan ei ole immuuni mustasukkaisuuden tunteille.
No minä olen. En tajua mustasukkaisuutta. Jos kumppani haluaa olla mun kanssa, se on. Jos se pettää, se tekee sen tietäen, että meidän suhde ei jatku. Eli ei silloin tosissaan haluakaan olla mun kanssa. Ihan vapaasti saa päättää haluaako mut vai jonkun muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei mee pois.
Ihan liikaa tarjotaan neuvoja ja terapiaa.
Ehkä jos suostuisit avoimeen suhteeseen (kun muihin ihastuminen on vääjäämätöntä).Tuntemani polyamoriset ne vasta mustasukkaisia ovatkin. Eli kukaan ei ole immuuni mustasukkaisuuden tunteille.
Suurin osa ihmisistä olisi "immuuneja" mustasukkaisuuden tunteelle, jos sellaista tunnetta ei väkisin opetettaisi tuntemaan. Sehän on täysin opittu ja yksinomaan haitallinen "tunne". Eihän se edes ole mikään tunne, vaan joku aivan ihmeellinen harhakuvitelma.
Toinen vastaava on kateus. Yksikään mieleltään terve ihminen ei ole ikinä kokenut minkäänlaista kateuden tunnetta.
Nyt puhut kyllä täyttä puppua. Sekä mustasukkaisuus että kateus on inhimillisiä ja luonnollisia tunteita joita myös täysin terve mieli tuntee. Niiden asteet ja ilmeneminen voi vaihdella eri ihmisillä ja niihin tietysti haitallisesti vaikuttavat mm. huonot kokemukset ihmissuhteissa. Mikään tunnehan ei sinällään ole väärä tai haitallinen, enemmän ratkaisee miten ihminen niiden kanssa toimii. Mustasukkaisuus voi myös sopivassa määrin olla parisuhteessa hyväksi ja on täysin luonnollista olla hieman mustasukkainen kun kyseessä on rakas ihminen jota ei halua menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuohon pariterapiaa tarvitse, vaan henkilökohtaista terapiaa.
Meditointi auttaa itselläni tilanteissa joissa tunteet lyövät yli. Esimerkiksi you tubesta löytyy hyviä meditointiharjoituksia. Olo on paljon selkeämpi ja rauhallisempi sen jälkeen. Sinullahan ei siis oikeasti ole muuta ongelmaa, kuin omat tunteesi. Keskity niiden ohjaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on huonoja kokemuksia. Aikanaan epäilin erästä kumppania pettämisestä, oli sellainen outo epämääräinen tunne usein päällä ja itseasiassa vasta vuosia eron jälkeen selvisi että mies oli tuolloin pettänyt eli ihan oikeassa olin sen epämääräisen tunteen kanssa vaikka pidin itseäni välillä hulluna ja yli-mustasukkaisena jne.
Nykyinen kumppani ei tietääkseni ole pettänyt mutta minulla on itsetunto romahtanut vanhetessa kun ulkonäkö jne rupsahtaa ja huomaan kuinka mieheni katselee nuorten naisten perään ja kun näitä tervehtii niin ääni pehmenee jne. Nuoret naiset usein myös "flirttailevat" miehelleni tai luovat katseita jne. Niin mustasukkaisuus on nostanut taas päätään. Juttelin kerran tuntemuksestani miehelle yleisellä tasolla niin mies melkein räjähti ja on vannottanut ettei koskaan ole valehdellut minulle mikä ei kyllä taida pitää paikkaansa. Jokainen valehtelee jostakin asiasta joskus. Tällä viittaan elämään yleensä.
Lähinnä toivoisin että mieheni ensin esim.jättäisi ja sitten tekisi mitä tahansa mutta että lähtisi petoksen tielle ja pettäisi selkäni takana satuttaa. Meillä on parisuhteessa kyllä haasteita ja olen itsekin ajatellut että saatan tästä lähteä mutta pettäisi en miestäni ikinä jne!
Itselläni on tilanne jossa mies saattaa pettää. On pettänyt ja todennäköisesti tulee pettämään myös tulevaisuudessa, koska kyse on seksiaddiktiosta.
Kun tilannetta alettiin ensimmäisen pettämisen jälkeen (joka tuli täysin puskista) käsitellä, oli se todella vaikea hyväksyä. Loppujenlopuksi kyse on kuitenkin asiasta joka ei ole minun käsissäni. Minä en voi sitä kontrolloida ja jos minä en voi sitä kontrolloida, on turha reagoida ennenkuin tilanne tulee aidosti eteen. Se on minusta se pointti siinä. Sinä teet vain parhaasi ja pyydät kumppiasi puhumaan sinulle avoimesti jos mokaa, eikä lähde salailemaan. Kannattaa myös tehdä lähipiirille selväksi että haluat tietää jos jotain sinun selkäsi takana vehtaillaan, ettei joku jätä kertomatta luullen ettet halua tietää.
Mieti näitä asioita:
Riippuuko sinun arvosi siitä pettääkö miehesi sinua?
Mitä hyödyt sen pelkäämisestä että hän pettää vs eläisit onnellisena siihen saakka jos niin kävisi (Don Huonojen lyriikoita lainaten “Luodinkestävää sydäntä/Ei oo vielä keksittykään/Turha pelätä laukausta/Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa”)?
Suosittelen ehdottomasti sitä terapiaa, mutta hiukan häiritsi tekstissäsi se ettei kumppanisi ole ollenkaan halukas pariterapiaan. Miksei? Siitä on aivan ehdottomasti hyötyä lähes joka ikiselle pariskunnalle.
En usko, että mikään vastaus, minkä random-mamma sulle keksii hihastaan ravistaa, saa tuota ongelmaasi mystisesti poistumaan.
Terapiaan vaan, ei siinä muu auta.
t. random-mamma