Miksiköhän rokkarimimmit ovat usein niin äijämäisiä ja junttimaisia?
Sellaiset, jotka tykkäävät rockista ja raskaammasta musiikista ja joille se on melkein elämäntapa. Usein ovat pyöreähköjä, polttavat tupakkaa ja kiroilevat paljon ja kapakassa lempijuoma on olut. Viihtyvät likaisissa räkälöissä. Ovat usein rumia. Ovat melkein kuin miehiä. Olenpa tehnyt tällaisen havainnon.
Kommentit (6)
Jaa, no jos ne sitten on silleen sisäisesti enemmän miehiä. Minäkin olen ruma, melkeinpä miehen näköinen, ja juon olutta, poltan ja kiroilen jne., ja sellainen rokkarityyli pukeutumisessa viehättää mun silmää enemmän kuin tämä "supernaisellinen" tyyli kaikkine mahdollisine lisäkkeineen ja hameineen.
Poikamainen olen tainnut olla ihan lapsesta saakka, prinsessatyyli ei ole ollut mun juttu.
Tunnistan ton kakkosen mainitsemankin tyypin ja varmaan olen nuorena puhissut jotain itsekin siihen tyyliin että "miesten kanssa on helpompi tulla toimeen", ja monesti se vain niin työpaikoilla olikin. Kunnes kasvoin isommaksi ja huomasin mistä se johtuu, ja tapasin tarpeeksi niitä vittumaisia juoru-ukkoja.
Mutta en tiedä, ehkä minä olen jotenkin äijämäinen siksi että jotain on mennyt kehityksessä pieleen, ja olenkin siltä väliltä vaikka värkit onkin naisen?
Eikö sitä nykyään pitäisi hyväksyä kaikki sellaisina kuin ovat, ne naismaiset miehet ja miesmäiset naiset?
Suurin osa niistä vaikuttaa todella ällöttäviltä. Yleensä vielä juovat niin paljon, että tuskin pysyvät pystyssä. Hyi helvetti.
Heavy Metal on rumien miesten musiikkia. Ei me hevarimiehetkään siis mitään nättejä poikia olla, vaan rumia pitkätukkia tai kaljupäitä.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 19:44"]
Suurin osa niistä vaikuttaa todella ällöttäviltä. Yleensä vielä juovat niin paljon, että tuskin pysyvät pystyssä. Hyi helvetti.
[/quote]
Ei se mitään, kaltaisesi itsensä korottajat vaikuttavat ällöttäviltä myös. Tasapaino siis säilyy!
Se on se tarve haluta näyttää olla kova jätkä. Siihen kuuluu myös tarve halveksua muita naisia. He myös halveksivat naisten tapaa juoruta, mutta paskan puhuminen muista silti onnistuu. Kun se huudetaan kovaan äänen kiroillen, se ei ole juoruilua, vaan äijäjuttua.