Kyllä se näin on, että todellisuudessa ulkokuori menee sisäisen kauneuden edelle parisuhdetta muodostettaessa
Jokainen meistä satavarmasti tietää sekä miehiä että naisia, jotka ovat keskimääräistä paremman näköisiä ja joiden suhteet noudattaa aina samaa kaavaa. Eli heidän parisuhteensa ovat kuin työelämässä pätkätyöläisen elämä. Aina uusi suhde, mutta se kestää vain hetken ja usein jo muutaman kuukauden sisään on jälleen uusi kumppani kainalossa. Heillä ei ole vaikea löytää uutta suhdetta ja usein myös kumppani on "käypää tavaraa", joka on keskimääräistä paremman näköinen ja jota ei ole ulkokuoren perusteella valittu vain paremman puutteessa.
Lisäksi moni varmasti taasen tietää niitä sisäisesti kauniita ihmisiä, jotka eivät löydä parisuhdetta millään. Useinkaan eivät pääse juurikaan edes treffeille tai homman alkun juuri millään tavoin.
Mitä nämä asiat kertovat meistä? Mielestäni todellakin sen, että loppujen lopuksi usein valinta tehdään jo alkuunsa ulkokuoren perusteella ja ihastuksen huumassa sivuutetaan se sisäinen kauneus.
Kommentit (36)
No ihan sama mieltä. Valitettavasti et pysty näkemään heti sen sisäinen kauneuden ensin, koska se ei ole niin esillä kun ulkoinen kauneus sitähän näkee jo heti ensitapaamisella. Vaan se sisäinen kauneus tai sen puutteen huomaa vasta kun tutustuu siihen ihmiseen.
En ole kuullut kenenkään enää aikoihin muuta väittävänkään. Ulkonäkö herättää kiinnostuksen. Parisuhde on myös seksisuhde, siksi ihminen etsii kumppania, jonka kokee puoleensavetäväksi. Luonne ja moni muu asia (arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, elämäntapa ja elintaso ym) ratkaisee sitten sen, kehittyykö tutustumisesta parisuhde.
Se on todellakin teennäistä hevonpaskaa puhua sisäisestä kauneudesta ykköskriteerinä. Totuus on, ettei "liian rumalle" anneta edes mahdollisuutta, vaikka olisi kuinka sisäisesti kaunis. Sitä vastoin ulkoisesti kaunis k-pää saa sen mahdollisuuden huomattavasti helpommin.
Vierailija kirjoitti:
No ihan sama mieltä. Valitettavasti et pysty näkemään heti sen sisäinen kauneuden ensin, koska se ei ole niin esillä kun ulkoinen kauneus sitähän näkee jo heti ensitapaamisella. Vaan se sisäinen kauneus tai sen puutteen huomaa vasta kun tutustuu siihen ihmiseen.
Tämän väitän olevan osittaista paskapuhetta. Moni parisuhde syntyy tutuista piireistä. Työpaikat, harrastukset, opiskelupaikat, kaveripiirit ym. Siellä pääsee tutustumaan ihmisten luonteeseenkin varsin läheisesti, mutta sinua ei vain sytytä tyyppi, jos se ei ole tarpeeksi hyvän näköinen, vaikka toteaisit sen muuten kuinka mukavaksi ja fiksuksi tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Se on todellakin teennäistä hevonpaskaa puhua sisäisestä kauneudesta ykköskriteerinä. Totuus on, ettei "liian rumalle" anneta edes mahdollisuutta, vaikka olisi kuinka sisäisesti kaunis. Sitä vastoin ulkoisesti kaunis k-pää saa sen mahdollisuuden huomattavasti helpommin.
No juu, mutta seurauksena on se, että ulkoisesti hyvin näyttävän näköinen ei kovin helposti löydä pysyvää suhdetta, kun suhteeseen on lähdetty väärin perustein.
Silmät on sielun peili sanotaan. Eihän sitä ensinäkemällä heti toista sukupuolea niin tunne mutta pari sanaa vaihtamalla ja toista kuulemalla saa jonkilaisen käsityksen.
Eihän se välttämättä lopullinen totuus ole.
Sekin vaikuttaa paljon jos on kovasti humalassa.
Noin niin kuin yleensä elämänkumppania etsittäessä.
Onhan siinä se fyysinen puolensa myös mukana.
Jälkimmäisen perusteella pelkästään, homma saattaa olla hyvin pettävää ja lyhytkestoista.
Suuremmalla todennäköisyydellä.
Sisäinen kauneus, miettikää nyt vähän.
Olla ulkoisesti epämiellyttävä, painoaan ja kehoaan hallitsematon, kouvolatukkainen, koirantassutatuoinnilla rintaihransa leimannut bupiruusu, mutta sydän puhdasta kultaa?
Sisäinen "tolkullisuus" olisi paremminkin oikea ilmaisu, sillä jos pää on edes suhtkoht kondiksessa, se näkyy myös ulkokuoressa ja yleisessä habituksessa.
No, onneksi aina ei mene näin. Tiedä kaksi pariskuntaa, toisessa nainen valitsi miehensä 100% ulkonäön perusteella ja toisessa nainen valitsi miehen enemmän sisäsen kauneuden perusteella. (mies ei mikään ruma kuitenkaan ole)
Noh, meni muutama vuosi ja lopputulemana tämä ensimmäinen löysi itsensä sairaalasta pahoinpideltynä ja mies teki suisidaalit. Toinen pari on edelleen yhdessä ja rakkaus on vain lisääntynyt ja mieskin komistunut iän myötä. (menivät hyvin nuorina naimisiin)
En allekirjoita. Itselläni olisi ollut varaa valita hyvännäköisistä vaihtoehdoista, mutta ei niistä tullut mitään. Ei muuta kuin hetken hauskanpitoa ja tapailua, kun sitten ilmeni luonteessa jokin juttu, mikä ois ärsyttänyt pidemmän päälle. Sitten tutustuin sellaiseen henkilöön joka ei alkuun säväyttänyt millään tavalla, ulkoisesti aika erilainen mihin olin aiemmin tottunut. Ja niin vaan kävi, että rakastuin häneen. Maailman paras huumori, kiltti ja empaattinen luonne, hyvä puhumaan ja ratkomaan myös erimielisyyksiä, samanlaiset arvot, yhteiset toiveet tulevaisuuden suhteen, samanlainen maku monissa asioissa jne. Hän alkoi näyttää myös parhaalta silmissäni. En halua ketään muuta.
Vierailija kirjoitti:
No, onneksi aina ei mene näin. Tiedä kaksi pariskuntaa, toisessa nainen valitsi miehensä 100% ulkonäön perusteella ja toisessa nainen valitsi miehen enemmän sisäsen kauneuden perusteella. (mies ei mikään ruma kuitenkaan ole)
Noh, meni muutama vuosi ja lopputulemana tämä ensimmäinen löysi itsensä sairaalasta pahoinpideltynä ja mies teki suisidaalit. Toinen pari on edelleen yhdessä ja rakkaus on vain lisääntynyt ja mieskin komistunut iän myötä. (menivät hyvin nuorina naimisiin)
Tiedätkös, kun käyttämäsi kieli paljastaa että on kyse ihan omasta mielikuvitusmaailmastasi. "Valitsi miehensä 100 % ulkonäön perusteella" - missä todellisuudessa noin tapahtuu? hän vain osoitti komeinta miestä ja valitsi hänet ja sitten he olivat parisuhteessa?
Nämä on niin lapsellisia juttuja :-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onneksi aina ei mene näin. Tiedä kaksi pariskuntaa, toisessa nainen valitsi miehensä 100% ulkonäön perusteella ja toisessa nainen valitsi miehen enemmän sisäsen kauneuden perusteella. (mies ei mikään ruma kuitenkaan ole)
Noh, meni muutama vuosi ja lopputulemana tämä ensimmäinen löysi itsensä sairaalasta pahoinpideltynä ja mies teki suisidaalit. Toinen pari on edelleen yhdessä ja rakkaus on vain lisääntynyt ja mieskin komistunut iän myötä. (menivät hyvin nuorina naimisiin)
Tiedätkös, kun käyttämäsi kieli paljastaa että on kyse ihan omasta mielikuvitusmaailmastasi. "Valitsi miehensä 100 % ulkonäön perusteella" - missä todellisuudessa noin tapahtuu? hän vain osoitti komeinta miestä ja valitsi hänet ja sitten he olivat parisuhteessa?
Nämä on niin lapsellisia juttuja :-(
Mutta olis se voinut olla tottakin.
Sincc
Rumat on kato sisältä niitä hywiä. Kauniit ei.
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen kauneus, miettikää nyt vähän.
Olla ulkoisesti epämiellyttävä, painoaan ja kehoaan hallitsematon, kouvolatukkainen, koirantassutatuoinnilla rintaihransa leimannut bupiruusu, mutta sydän puhdasta kultaa?
Sisäinen "tolkullisuus" olisi paremminkin oikea ilmaisu, sillä jos pää on edes suhtkoht kondiksessa, se näkyy myös ulkokuoressa ja yleisessä habituksessa.
ja ajattele, sitten on niitä tolkun naisia, joilla ei ole noita ulkoisia merkkejä, mutta paljastuvat lopulta AnneliAuereiksi. Ihmisestä ei voi habituksen perusteella päätellä paljonkaan. Tietysi ulkonäkö, vaatevalinnay ym. on keino signaloida. Se tautoitu ei ole luultavasti kiinnostunut purjevenemiehestä, joten beigen tradenomin ei ole tarvetta kilpailla tatskanaisen kanssa ja tätä lytätä. Jos niin tekee, se kertoo huonosta luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onneksi aina ei mene näin. Tiedä kaksi pariskuntaa, toisessa nainen valitsi miehensä 100% ulkonäön perusteella ja toisessa nainen valitsi miehen enemmän sisäsen kauneuden perusteella. (mies ei mikään ruma kuitenkaan ole)
Noh, meni muutama vuosi ja lopputulemana tämä ensimmäinen löysi itsensä sairaalasta pahoinpideltynä ja mies teki suisidaalit. Toinen pari on edelleen yhdessä ja rakkaus on vain lisääntynyt ja mieskin komistunut iän myötä. (menivät hyvin nuorina naimisiin)
Tiedätkös, kun käyttämäsi kieli paljastaa että on kyse ihan omasta mielikuvitusmaailmastasi. "Valitsi miehensä 100 % ulkonäön perusteella" - missä todellisuudessa noin tapahtuu? hän vain osoitti komeinta miestä ja valitsi hänet ja sitten he olivat parisuhteessa?
Nämä on niin lapsellisia juttuja :-(
Mietin samaa, että tässä on taas kunnon satutäti vauhdissa. Rumat on automaattisesti hyviksiä ja kauniit/komeat pahiksia.
Niin no eihän noissa suhteissa välttämättä tarkoituskaan ole löytää pysyvää kumppania, vaan monogamisesti paneskella ja hengailla yhdessä sen aikaa, kunnes jommallakummalla tai toisella ei ole enää hauskaa. Kävisin itsekin ehkä monta hyvännäköistä kumppania läpi, jos elämäntilanne olisi sellaiseen otollinen. Yhden yön suhteet on vähän liian turhia ja taas en tykkää fwb:stä, missä toisella olisi tiettävästi muitakin kumppaneita ja kauhea tautivaara koko ajan.
Avioliittoja pitää koossa raha ja lapset, ei ulkonäkö. Ylempään keskiluokkaan ja varakkaaseen väkeen kuuluvat eivät eroa, vaikka vaimon paino olisi noussut sataan kiloon ja miehen tukka olisi menneisyyttä. Osa näistä saattaa olla tuostakin huolimatta ihan onnellisia moni jaluaa tutun ihmisen vanhuuden kumppaniksi.
Väitän että naisten kohdalla parinvalinnassa ei ole kyse hyvästä ulkonäöstä. Itseeni rakastui yksi kerta oikeinkin hyvännäköinen mies joka sadatteli, että naisia hänellä riittäisi mutta haluaisi tän yhden (minut) joka ei parisuhteeseen lähde. Mies oli alkoholisti, älykkyys ei päätä huimannut ja seksitaidot ja ominaishaju eivät olleet parhaimmasta päästä. Kahta ensimmäistä vikaa olisin ehkä totta puhuen vähän aikaa katsellut, jos kaksi viimeistä olisi ollut kunnossa, mutta nuo viimeiset kohdat kun jäi täyttymättä niin se oli dealbreaker. Kokeiltiin tapailla jonkin aikaa, koska mies niin paljon halusi ja minulla oli ihan hauskaa kun hänellä oli laajat sosiaaliset piirit. Sitten oli yhä enemmän selvää että tästä ei mitään tule ja minua alkoi ahdistaa, mihin juttu loppui.
Ja sitten akat aina uikuttaa, kun ei löydy kunnon miehiä. No ei varmaan löydy, kun ne ihqut gigolot vain kelpaa ja yllätys yllätys, ne paljastuukin kusipäiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen kauneus, miettikää nyt vähän.
Olla ulkoisesti epämiellyttävä, painoaan ja kehoaan hallitsematon, kouvolatukkainen, koirantassutatuoinnilla rintaihransa leimannut bupiruusu, mutta sydän puhdasta kultaa?
Sisäinen "tolkullisuus" olisi paremminkin oikea ilmaisu, sillä jos pää on edes suhtkoht kondiksessa, se näkyy myös ulkokuoressa ja yleisessä habituksessa.
Paitsi että kaikki erikseen mainitsemasi ulkoiset ominaisuudet kertovat ihmisen sisäisestä maailmasta. Ei ihmisen synnynnäisestä ulkonäöstä.
Minä väitän, että samoilla fyysisillä ominaisuuksilla meistä tulee hyvin eri näköisiä, koska meidän sosiaaliluokkamme, arvomme ja myös älyllinen kapasiteettimme vaikuttavat siihen, minkälaisen kuvan näytämme itsestämme ulospäin. Siksi sisäistä ja ulkoista ei voi erottaa.
Kyllä.