Ovatko kaikki lestadiolaiset rikkaita?

Silti meillä on tila-auto, koska halutaan kuljettaa lapsia turvallisesti, niin että kaikki ovat asianmukaisesti kiinnitettyinä. Talokin on suht iso jotta mahdutaan elämään. Lainaa on vähän liikaa minun mielestäni ja siksi nuo rahatkin tiukalla. Mies ei sen sijaan tee erityisen pitkää päivää koska hänellä on sellainen ammatti ettei ylitöitä paiskimalla tuloja lisätä. Minäkin olen tällä hetkellä töissä, mutta tästä ei liiemmin taloudellista hyötyä ole kaikkien päivähoitomaksujen ja työmatka- ym. kulujen takia ole.



Mutta ei meillä köyhillä todellakaan ole iso talo ja auto minkään näyttämisen vuoksi, eikä ole mikään salaisuus ettei meillä paljoa käyttörahaa ole.

en lestatiolaista enkä ei-lestatiolaista.

Piti vaan vielä sanoa, että harvoin se leipä loppuu monta päivää ennen kuolemaa. Vähälläki pärjää, sehän riittää, ku on ruokaa ja lämmintä.



10. lapsi ei ole niin " kallis" kuin ensimmäinen, kun yleensä sille kymmenennelle ei tartte ostaa kaikkea uusiksi, vaan kenkiä ja vaatteita ja vauvanhoitotarvikkeita on yleensä jo ennestään. Samoin arvot on yleensä siinä vaiheessa sen verran järkevöityneet, että viimeisten trendien mukaisia vaatteita ja vermeitä ei tartte hommata, joten niihinkään ei tartte kenenkään niska limassa tienata. :)



Vai mikä oli kysymyksen pointti?

vl:n nuoren parin elämän alkutaipale :)

Itsekin menin nuorena naimisiin ja ei-vl suku oli huolissaa, ihan positiivisessa hengessä, mutta kummiskin.

Nyt 14 yhteisen vuoden jälkeen meillä on lapsia, miehellä mieleinen työ, oma talo (siis pankin talo :)

riittävä toimeentulo.

Maksamme toki lainaa, mutta jos emme maksaisi lainaa, maksaisimme vuokraa. Sama se kumpaa maksaa! Ehkä omaan satsaaminen on mielekkäämpää, mutta ei tarvitse olla rikas rakentaakseen. Saman suuruista vuokraa olen kuullut monen maksavan.

On meilläkin perhekoon puolesta ollut pakko laittaa tila-auto, mutta kun rahansaa viisaasti käyttää, niin kyllä ne riittävät, näköjään.



Itse kumminkin sanoisin, että on Jumala siunannut! Aivan kuten on luvannut. Vl:n perheen elämään kuuluu suuri luottamus Taivaan Isän johdatukseen, että hän siunaa elämään tarpeeksi toimeentuloa, työtä... Jokaiselle sen verran kun näkee hyväksi.



Minun sukulaiset, ei-vl sukulaiset ovat kyllä ihanasti meihin aina suhtautuneet. Ovat sanoneet että on ollut niin kiva seurata elämää, kun on tullut perhettä ja on aina elämässä pärjätty. Minä myös arvostan omia ei vl sukulaisiani. Meillä on hyvät välit ja olemme käyneet paljon esim. juuri tästä " miten iso perhe tulee toimeen" aiheesta keskusteluja hyvässä hengessä.



Tuntuisi niin mukavalta, kun aina joka foorumissa, täälläkin, voitaisiin kohdata toinen ihminen tasa-veroisena, kunnioittaen. Vaikka usko olisi eri, elämäntavat ja arvot erit, niin silti!! Vaikka ei ymmärrettäis toisen elämää niin siitä huolimatta kunnioitettaisiin jokaisen omia valintoja eikä sormella osoitettais.

Lieko joku ilmoittanut ylläpitoon asiattomasta viestistä, mielestäni se oli todella sitä!!!!!!!!!

ankristin:

kun rahansaa viisaasti käyttää, niin kyllä ne riittävät, näköjään.

(toivottavasti lainaus meni edes osapuilleen oikein.)

Ankristin, täällä lähistöllä asuu lestadiolaisperheitä, isojakin ja kasvamassa :-). Lapsen päikkärikavereinakin oli lestadiolaisia lapsia. Enkä voi, käsi sydämellä, kuin ihan aidosti ihailla heidän taloudenpitokykyään. Kodit, ne joissa olen käynyt, ovat isoja ja uskomattoman siistejä ja nättejä, tila-auto on tietysti (mihin se porukka muuten mahtuisi? enää ei eletä 60-lukua, jolloin pieneen Kuplaankin sullottiin vaikka kymmenen lasta päällekkäin!) ja lapset siististi puettuja, aina puhtaissa.

Monissa ko. perheissä molemmat vanhemmat ovat töissä (ja kyllä, ainakin minusta näyttää, että myös isät osallistuvat kodin- ja lastenhoitoon), mutta eivät käsittääkseni mitenkään suuripalkkaisia. (ja jos kehtaisin, kysyisin vähän huuushollausvinkkejä! vanhempien täytyy olla todella hyviä organisaattoreita, muutenhan koko arkinen homma olisi ihan leviällään. Ilmeisesti, näin arvelen, vanhemmat ovat oppineet jo lapsuudenkodeissaan hyviä systeemejä? ja tietenkin lapsiluvun kasvaessa myös isommat lapset osallistuvat kotitöihin, muutenhan se ei kai onnistuisi? Joka tapauksessa, hattua nostan. Ei onnistuisi meikäläiseltä, vaikka en ihan holtiton törsäri olekaan.)

mutta sitä vanhempina kasvaa sitä mukaan kun perhe kasvaa. Organisointikyky kehittyy samaa tahtia. :) Vaikka olisi 18 lapsisesta sisarusparvesta lähtöisin, niin ei sitä yhtäkkiä osaisi ottaa harteille kymmenen lapsen mukanaan tuomaa vastuuta. :) Toki on niinkin, että se helpottaa itseä jos on tottunut kotona tekemään töitä ja ottamaan vastuutakin jonkin verran. :)

Mene ihmeessä jutustelemaan naapurisi kuinka sitä taloutta on tullut pidetyksi... Ei kai sitä tarvii ujostella!

Enpä ole itse ajatellut sen kummemmin tuota miten hommat tulee tehtyä :)

Ehkä se on siinä se juju, että lapset tulevat yksi kerrallaan ja kasvavat toisesta päästä pitämään omista huoneistaan ja tavaroistaa huolta. Meillä ainakin näin on.

Sitten äidille ja isälle (meillä mies pesee pyykkiä, siivoaa, laittaa ruokaa siinä missä minä) ei jää periaatteessa enempää kuin kellään muulla vanhemmalla.

Toki pyykkimäärä on isompi, mutta kone pesee, onneksi :)



Molemmat olemme töissä tällä hetkellä, joten on luonnollista, että se kumpi eka tulee kotiin, alkaa tekemään sitä ruokaa ja heittää pyykit koneeseen jnejne...



Eniten huomiota vanhemmilta kaipaa kuitenkin mielestäni käytännön toimeentulon sijaan se (oli se perhe iso tai pieni), että muistaa huomioida lapset. Siihen itse pyrin kiinnittämään huomiota ja sitä miehen kanssa tulee usein punnittua. Kuitenkin tärkeintä on lapsen hoitaminen, välittäminen, huomioiminen!

Yleensä meillä sitä yhdessäoloa on koulun jälkeen kun porukat istuu tekemässä läksyjä keittiön pöydän ääressä ja sitä tulee siinä neuvottua lapsia ja juteltua samalla päivän kuulumisia. Sitten ruokahetket on ajan antamista samalla lapsille, iltapalat, iltasatu pienille.... Harrastuksiin kuskatessa isommille, viikonloppuisin... Kyllä, totta on se, että huomaamattaan kai sitten organisoi suurta arjen palapeliä. Mutta toisaalta ei siinä tietyllä tavalla ole eroa kuitenkaan suuren ja pienen perheen välillä: Jokainen joutuu ihan samat asiat huomioimaan, ruokaa tekemään, kuskaamaan harrastuksiin, pesemään pyykkiä jne... Että hatunnosto ihan kaikille äideille vaan!



Mutta ei käy kieltäminen että illalla uni maittaa =D

Kyllähän monet " ulkopuolelta" katsovat luulevat että lestadiolaisten täytyy olla rikkaita kun heillä kerran on vara elättää niin onta lasta.



Kuten edellä jo mainittiin niin vaatteet ja tavarathan voi aina kierrättää ainakin parilla lapsella niin ettei niitä tarvi aina jokaiselle ostaa uusia.

Ajatellaanpa että olisi vaikkapa vain 2 lasta, syntyneet 5 vuoden ikäerolla ja vielä eriä sukupuolta niin luulen että siihen menisi (vaatettamiseen ja tavaroiden hankkimiseen, päivittämiseen) enemmän rahaa kuin monilapsisella perheellä.



Itse olen kotiäitinä ollut kokoajan, siis minimirahoilla ja isäntä opiskeli kolmannen lapsen syntymään asti ja on sen jälkeen ollut töissä. Palkka ei ole huippu, vaan ihan tavallinen alle 2000 e palkka. Hyvin ollaan tähän asti pärjätty kun ei kumpikaan ole mikään törsäri. Auto on iso bussi joka sekin oli ostaessa tosi halpa verrattuna nykyisiin uusiin tila-autoihin. (mut kun on tommonen vanhempi ja hieman rumempi...)

Taloa ollaan alkamas rakentaa. Aika iso tulee, muttei niin kauhean kallis.

Jos muotivaatteet ois elämän tärkein asia tai moottorikelkat, autot ja mönkijät niin ei olis kumma jos ressais kovastikkin riittääkö raha.

Mutta kun pitää mielessä että mitään ei täältä mukaansa saa niin kyllä sitä on onnellinen pienistäkin asioista. Ja meidän perheessä viimeisenä tingitään ruuasta. Eikä pitkäänaikaan semmoista pakkoa ole tullutkaan, taisi olla opiskeluaikoina viimeksi niin että joutui puuroa syömään paripäivää.



Mutta kyllä minunkin tuttavapiiristä löytyy perheitä jossa satsataan muotivaatteisiin ja kalliisiin huonekaluihin ja siihen että elämä " näyttää" hyvältä. Kai se on jonkinlaista kilpailua et jos naapurillakin on niin mullaki pitää... tyhmää sinänsä ja osoittaa erittäin huonoa itsetuntoa...

Sittenhän sitä saa valittaa kun ei lapsille ruoka riitä ja elämä on...