Miten oppia small talkia...vinkkejä kaivataan

Kuuntele, mitä se toinen henkilö sanoo. Sinun sanottavasi nousee siitä, mitä toinen puhuu. Jatka toisen juttua, kysy häneltä asiasta lisäkysymyksiä, kerro samasta asiasta oma kokemuksesi. Peesaa sitä toista siis.

Harjoittelepa tätä jonkun tutun kanssa ensin, niin ei tarvitse jännittää.

Minustakin on kiva kuulla vinkkejä. :)

Minä toimin niin, että juttelen niistä aiheista mitkä sille toiselle on läheisiä.  Mietin onko jotakin asiaan uutisoitu viime aikoina, mikä liittyy aiheeseen, tai onko nyt jotenkin muuten meneillään jotain ajankohtaista. Lasten vointi ja lemmikkien vointi on aina varma juttelunaihe.

Omalla kohdallani tärkeintä on, että olen aidosti siinä hetkessä läsnä ja eläydyn siihen toisen mielenmaisemaan, vaikka juteltaisiinkin vain niitä näitä pässinpäitä. Se luo sellaisen kiireettömän vaikutelman, mitä minä ainakin tarvitsen, että saa hetkeksi vaihtaa aivot vapaalle. Olen ottanut sivusilmällä kellosta aikaa, ja kiireettömän oloinen juttelu vie siis ihan vaan minuutin tai pari enemmän kuin sellainen stressaantunut kuulumisten vaihto jossa on jo mielessään tekemässä jotain muuta, mutta luo ilmapiirin ihan erilaiseksi. Mun työssä tällaiset lyhyet rupattelut on tärkeitä ja mahdollista tehdäkin, kaikillahan näin ei ole.

Small talkissa tärkeintä ei ole sanottavien sisältö, vaan asenne. Minusta idea on yrittää olla ystävällinen juttelemalla mukavia. Ja vaikka sisällöllä ei olekaan välttämättä merkitystä, eli ei sanottavien tarvitse olla kovin painavaa asiaa, se ei tarkoita sitä, etteikö small talk voi joskus johtaa hienoihin kohtaamisiin ja mielipiteiden vaihtoon. Suomessa mielestäni ei ole niin rajattu sitä, mikä ikään kuin on sopiva puheenaihe, jos vain puhujat keskenään ovat samanmielisiä ja päätyvät johonkin syvälliseenkin aiheeseen.

Kaupan myyjänä työskennellessä joskus pinnallisetkin tilanteet voivat saada arvaamatonta syvällisyyttä, kun esimerkiksi vanhempi rouva huomasi iltapäivälehden otsikosta tutun julkisuuden henkilön kuolleen ja muisteli, kuinka tuo henkilö oli asunut siinä kulmilla ja tuntui tuon uutisen myötä, että tämän läsnäolo oli poissa monella tapaa. Pinnalliseen jutusteluun voi joskus tulla ripaus mukaan arvaamatonta syvyyttä.

Kannattaa lukea ja seurata uutisia, riittää jutunjuurta. Ei kannata kuitenkaan lähteä laukomaan omia mielipiteitään heti tai ylipäänsä alkaa heti puhua mistään isoista asioista, se ei kuulu small talkiin, vaan on sellaista kevyttä rupattelua. Siis aluksi ihan "onpa ilmoja pidellyt". ;) Ja jos sinulle jotain vastataan ja kysytään, niin älä ole heti kauhean jyrkkä, koska se keskustelu tyssää sitten siihen.

Esimerkiksi siis jos joku kehuu hiuksiasi ja kysyy missä käyt kampaajalla tms, niin ei kannata olla heti suu vaahdossa "En käy ikinä kampaajalla, kauheeta rahanmenoa, ne kampaajat on semmosia verenimijöitä, itte leikkaan 6kk välein!". Jatkapa tuosta sitten keskustelua, ja parhaassa tapauksessa loukkaat sitten keskustelukumppania yms. Ja tämä esimerkki on tosi, yritin jutella miehen tutun vaimolle pikkujouluissa. =D

Pidä yllä hyväntahtoisuus. Small talkissa on tärkeää että tilanne on mukava molemmille osapuolille. Vältä utelemista tai väittelemistä. Jos huomaat että toinen puoli haluaa jutella jostain määrätystä asiasta puhu siitä.

Jos joku kertoo tekevänsä jotain niin älä tuomitse vaikka se ei olisi juuri sinun mielestäsi. Tyyliin, jos itse et pidä käärmeistä, mutta joku sattuu sanomaan että menee ostamaan käärmeellen ruokaa sinun kuuluu small talkissa sanoa että mielenkiintoista, paljonko sellainen syö, millaisena hän kokee kärmeiden kasvattamisen jne. Sinun ei kuulu selittää small talk tilanteessa, kuinka sinusta käärmeet ovat ällöttäviä etkä ymmärrä kuinka joku voi pitää sellaisia. Se ei ole enää small talkia.

Harjoittele vanhempien ihmisten kanssa.

Heidän kohdallaan tilanteita syntyy usein. Kerran eräs 92-vuotias mies kertoi kuinka oli menossa torille ostoksille. Siinä juteltiin 10 min. kunnes bussi saapui. Muista aina toisen kunniotus ja ystävällisyys. Rentous tulee juuri siitä kun vastapuoli on myös ystävällinen vastavuoroisesti.

Sen sijaan jos itse haluat aloittaa small talkin tapahtuu se helpoiten kysymällä tai toteamalla jotain. Tilaisuuksissa aloita tietenkin ensin tervehtimällä ja sitten kerrot kysyt ja toteat jotain ehkä tyyliin kuinka kivaa että näin paljon on porukkaa paikalla, ihanaa kun on kevät, meinasit eksyä tullessa, onpa herkullisen näköisiä kattauksia, kaunis tämä kevät valo, todella hienot kengät ja etsit itsekkin jotain samankaltaisia jne.

Hyvä yleissivistys on kaiken a ja o. Lue lehtiä jotta olet tietoinen päivän tapahtumista. Jos et tiedä mistä puhutaan niin kysyt vaan rohkeasti että mikä toi juttu on ja myönnät että se on tainnut jäädä sulta välistä. Ihmiset kertovat kyllä ja monet oikein mielellään koska pääsevät loistamaan tiedoillaan.

Ole läsnä ennenkaikkea se erottaa hyvän small talkarin huonosta.

Tunnen erään miehen joka on ihan huippulahjakas small talkissa. Se on sellaista hauskan pehmeää ja aina äärimmäisen kunniottavaa olematta koskaan banaalia. Niinkuin hän olisi aina omassa luonollisessa ympäristössä.

Lue kirja: Small talk haltuun. Ilmestyi v. 2013 muistaakseni. Siinä juuri vinkkejä, miten alkaa keskustella ja miten keksiä jatkokeskustelua jne...