Kauneimmat nykyään tuntemani ihmiset entisiä taviksia/melko rumia

On tuossa jotain perää. Jotkin piirteet, jotka ovat lapsella kauniita ja söpöjä, eivät aikuisella välttämättä näytä niin hyvältä, ja jotkut lasten voimakkaat piirteet sopivat aikuiselle paremmin.

Totta! Minä olin lapsena ruma typerän näköinen pullukka, mutta nyt kolmekymppisenä oikeasti kaunis. Saatte pitää itsekehuna, koska kehun itseäni peilin ääressä aina välillä ;)

Luokan kauneimmasta tytöstä on tullut hyvin kovakasvoinen ja julman näköinen. Johtuneekohan siitä, että oli kiusaaja.

Totta. Ihmiset ovat kauniita eri ikävaiheissa. Jotkut teininä kukkeimmillaan, jotkut lapsena tosi söpöjä, toiset sitten alkavat kukoistamaan vasta kolme-neljäkymppisenä. Tyyli, kasvonpiirteet ja kroppa muuttuvat aina ajan myötä.

Itse olin vuosi sitten luokkakokouksessa jos vuonna 1983 peruskoulusta päässeet tapasivat. Kaikki jotka koulussa olivat pitkiä honteloita olivat nyt todella komeita (sekä miehet että naiset). Kouluaikaan hyvännäköiset taas olivat aika järkyttäviä patuja.

Ai! Minä olin lapsenakin kaunis ja olen edelleen. Ei kaikkea voi yleistää noin ;). 

Minulla on teorioita:

- Kauneus on pitkälti tyylitajua ja laittautumista: oikeanlaisia vaatteita, hyvä kampaaja, meikkaamisen opettelu. Tyylitaju ei näy vielä alakoulussa ja yläkoulussakin haparoidaan eikä uskalleta. Peruskoulun jälkeen tyylitajuiset alkavat erottautua.

- Ne yläasteen kovistytöt, joita pidettiin yleisesti viehättävimpinä poikien mielestä, omasivat usein hyvän ihon ja hyvän vartalon. Heidän tarvitsi laittaa vain puuteria ja ripsaria ja siinä se. Parikymppisinä he ovat jo tehneet lapsen tai montakin, koska ammatillista kunnianhimoa monillakaan ei ollut, ja näin ollen ovat lihoneet eivätkä jaksaneet panostaa meikkauksen opetteluun.

- Monet hiljaisemmat tapaukset saattoivat olla kouluaikana vaatimattoman näköisiä; aknea, ei uskallusta meikata paljoa, ehkä vanhemmat eivät antaneet värjätä hiuksia. He kuitenkin halusivat tehdä asiaan muutoksen myöhemmin.

- Lapsena ja nuorena pullukka on halunnut ottaa paljon selvää treenaus- ja syömisasioista ja osannut muokata vartalostaan hyvän parinkympin alkupuolella (tiedän montakin tapausta).

Ruotsin prinsessathan ovat tästä klassinen esimerkki. Teiniseksipommi menettää nopeasti hehkuaan ja joskus 25-v. on vanha vetovoima enää muisto vain. Tavis taas alkaa kaunistua vasta siinä iässä, ja on kauneimmillaan n. 35-vuotiaana ja säilyy hyvin pitkälle keski-ikään.

Miehillä on sama juttu, sillä monet yläasteen rotevat kovispojat on kolmekymppisenä kovin kaljuja ja keski-ikäisiä...

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:13"]

Mulla on ainakin muutama tällainen kaveri. Lapsena taviksia tai tavallista rumempia ja aikuisina todella kauniita. Niitä, jotka olivat kouluaikoina kauniita, näyttävät olevan parhaat päivänsä nähneitä.

Toiset ovat kuin timantteja: tarvitsevat aikaa hioutuakseen täydellisiksi.

[/quote]

joo pitää varmaan paikkansa siinä tapauksessa, että kaunis ulkonäkö riittää tekemään ihmisestä täydellisen

Ne, naiset ja miehet, jotka kehittyvät todella varhain ja ovat seksikkäitä nuorena, näyttävät yleensä jo 30-vuotiaina keski-ikäisiltä. Siinä iässä jotkut alkavat vasta hieman saada aikuisen piirteitä, ovat kuin nuoruutensa kukkeimmillaan.

Up

Meillä on sekä Baby Björn että Emma, kumpikin on tosi tarpeen. Emma kantokahvoineen kätevä vauvaa mukana asunnossa liikutellessa, esim siivotessa. Ja vatsakipristelyjen tai minkä lie aiheuttamien iltalevottomuuksien aikana on ollut ainoa vauvan rauhoittava kapine, kun olen heiluttanut sitteriä ilmassa keinutellen (vaihtoehto olisi toki moottoroitu, mikä säästäisi omia hartioita heiluttamiselta, mutta kalliimpi ja painavampi, ei-liikuteltava vaihtoehto). Baby björniä vauva taas saa itse potkittua paremmin liikkeelle, joten viihtyy siinä paikallaan pidempään. Baby björn on meillä usein keittiössä ja emma vaeltaa ympäri asuntoa. Molemmat ostin tutuilta halvalla.