Opettivatko vanhempanne, että teillä on oma tahto ja tahtoa vastaan ei pidä tehdä? Mikä vuosikymmen?

Ei tod :D aikuisten tahdon mukaan piti mennä. En vielä tänä päivänäkään osaa aina tehdä mitä itse haluan, vaan annan muiden vaikuttaa kaikissa päätöksenteko tilanteissa.

Olen syntynyt 1991.

Minä synnyin 1968. Olin kai aika kovapäinen lapsi, koska äitini teki päätöksen ollessani 3 v, että hänen pitää olla oman lapsensa puolella ja että lapsen ei tarvitse aina totella.

Isäni oli kyllä autoritäärinen ihminen, joka tiesi absoluuttisen totuuden.

Hyvä ohje täysi-ikäiselle:

Älä koskaan tee mitään sellaista, mitä et itse halua.

Tämän mukaan olen toiminut. aina voi valita. Joskus joutuu kantamaan seuraukset, mutta ei ole kaduttanut vielä kertaakaan.

Omaa tahtoa ei saanut olla , eikä ainakaan näyttää. En vieläkään osaa enkä uskalla sitä omaa tahtoa ilmaista. Enkä varmaan koskaan opikaan kun aika vanha jo olen.

Ei tod. Seurakunta määräsi tahdon ja tahdin.

Vierailija kirjoitti:

Minä synnyin 1968. Olin kai aika kovapäinen lapsi, koska äitini teki päätöksen ollessani 3 v, että hänen pitää olla oman lapsensa puolella ja että lapsen ei tarvitse aina totella.

Isäni oli kyllä autoritäärinen ihminen, joka tiesi absoluuttisen totuuden.

No tiedätkö tahtosi nyt?

Eivät opettaneet, koska kasvoin perheessä, jossa opittiin kunnioittamaan omia ja muiden rajoja. Vaikka miten oma tahto olisi sanonut, että muksi toista ja vie sen lapio, niin vastoin omaa tahtoa piti jättää lyömättä ja ottaa joku toinen lapio.

Oon syntyny 94 eikä omaa tahtoa kyllä suvaittu yhtää. Ei edes omia mielipiteitä niinki simppelistä ku lempiväristä saanu olla ja koulussaki opettaja kerran hermostu ku en jossai tehtävässä osannu vastata tämmösiin.

Yhä aikuisena vaikea ilmasta mielipiteitä ja omaa tahtoa..

Muistan, miten ihmettelin nuorena aikuisena, kun joku, jolla oli lapsia, sanoi, että opettaa lapsillensa parhaillaan omaa tahtoa. Se oli minusta hienoa, mutta hyvin vierasta. Ajattelin, että miksi minulle ei ole koskaan sanottu, että saa olla oma tahto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä synnyin 1968. Olin kai aika kovapäinen lapsi, koska äitini teki päätöksen ollessani 3 v, että hänen pitää olla oman lapsensa puolella ja että lapsen ei tarvitse aina totella.

Isäni oli kyllä autoritäärinen ihminen, joka tiesi absoluuttisen totuuden.

No tiedätkö tahtosi nyt?

Erittäin hyvin.

Kertokaa oma ikänne myös! Sillä on ratkaiseva merkitys.

Mielestäni on melkein rikos tuollainen autoritäärinen kasvatus, mitä  moni täällä kuvailee - ettei ole saanut olla omaa tahtoa ja ei ole sitä oppinut aikuisenakaan sen takia. ap

Vanhempani opettivat, että minun tulee MUODOSTAA oma tahto järkevien ja eettisesti kestävien periaatteideen ja mahdollisimman laajalti hankitun tiedon pohjalta (esimerkiksi erilaisia neuvoja hakien ja kuunnellen) ja SITTEN noudattaa sitä omaa tahtoani vaikka muut muuta vaatisivat - paitsi jos käy ilmi, että tahtoni olikin muodostettu väärien oletusten pohjalta.

Eli paljon monimutkaisempi juttu kuin ap esittää kumpaankaan suuntaan. Ei mitään auktoriteettia auktoriteetin takia pidä totella, mutta ei myöskään mitä tahansa taaperontasoista halua tai tahtouhmaa voi jäädä toteuttamaan.

Syntymävuoteni oli 1972.

Ei ollut minkäänlaista sain tehdä mitä huvittaa, vanhempia ei kiinnostanu lainkaan mitä tein.

nyt 30 vuotias ja ollut 7 kertaa vankilassa, alkaa vähän miettimään että jos olis ollut normaali kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani opettivat, että minun tulee MUODOSTAA oma tahto järkevien ja eettisesti kestävien periaatteideen ja mahdollisimman laajalti hankitun tiedon pohjalta (esimerkiksi erilaisia neuvoja hakien ja kuunnellen) ja SITTEN noudattaa sitä omaa tahtoani vaikka muut muuta vaatisivat - paitsi jos käy ilmi, että tahtoni olikin muodostettu väärien oletusten pohjalta.

Eli paljon monimutkaisempi juttu kuin ap esittää kumpaankaan suuntaan. Ei mitään auktoriteettia auktoriteetin takia pidä totella, mutta ei myöskään mitä tahansa taaperontasoista halua tai tahtouhmaa voi jäädä toteuttamaan.

Syntymävuoteni oli 1972.

No tuossahan oli paljonkin järkeä.

Autoritäärinen kasvatus, vanhemmat määräsivät täysin. Siis täysin. 80-luvun lapsuus.

Kasvatukseni oli sellainen että kotona ei mitään mielipiteitä kysytty eikä minun mielipiteitä tarvittu mihinkään, mutta kodin ulkopuolella jos tuli jotain ristiriitoja, vanhempani luottivat aina minuun. Yhtään kenenkään kodin ulkopuolisen mielipiteitä minusta ja minun tekemisistä ei kuunneltu, vaan niille isä ja äiti pisti saman tien jauhot suuhun. Olivat aina minun puolella.

En nyt tiedä onko tuo kovinkaan oikeaoppinen tapa kasvattaa, mutta kyllä se luotto hyvältä tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatukseni oli sellainen että kotona ei mitään mielipiteitä kysytty eikä minun mielipiteitä tarvittu mihinkään, mutta kodin ulkopuolella jos tuli jotain ristiriitoja, vanhempani luottivat aina minuun. Yhtään kenenkään kodin ulkopuolisen mielipiteitä minusta ja minun tekemisistä ei kuunneltu, vaan niille isä ja äiti pisti saman tien jauhot suuhun. Olivat aina minun puolella.

En nyt tiedä onko tuo kovinkaan oikeaoppinen tapa kasvattaa, mutta kyllä se luotto hyvältä tuntui.

s. 1980

Meillä äiti päätti, että mitä kukin saa haluta tai tehdä. Omaa tahtoa ei ole vieläkään, etenkin mitä tulee äitin kanssa tekemisiin, vaikka olen kohta 40 v. Vaikka en olisi halunnut mennä nuorena kesällä viikoksi tädin luokse tupakansavuun niin äiti päätti, että minä menen. 

Kaikki mitä yritin tehdä ja mitä äiti ei hyväksynyt, saatin näyttämään siltä, että haluaisin ehdoin tahdoin pilata äidin elämän. En saanut käydä kavereilla (sut voidaan raizzzzzkata), en saanut käydä bileissä (sut voidaan raizzzzkata ja siellä on huonoja kavereita) tai kavereilla (ne ryyppäävät ja kuolet ojanpohjalle sammuneena). Äiti osaa edelleen tehdä minulle huono oman tunnon, jos en tee kuten hän haluaa (tule tänään käymään, huomenna voin olla jo kuollut).

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti päätti, että mitä kukin saa haluta tai tehdä. Omaa tahtoa ei ole vieläkään, etenkin mitä tulee äitin kanssa tekemisiin, vaikka olen kohta 40 v. Vaikka en olisi halunnut mennä nuorena kesällä viikoksi tädin luokse tupakansavuun niin äiti päätti, että minä menen. 

Kaikki mitä yritin tehdä ja mitä äiti ei hyväksynyt, saatin näyttämään siltä, että haluaisin ehdoin tahdoin pilata äidin elämän. En saanut käydä kavereilla (sut voidaan raizzzzzkata), en saanut käydä bileissä (sut voidaan raizzzzkata ja siellä on huonoja kavereita) tai kavereilla (ne ryyppäävät ja kuolet ojanpohjalle sammuneena). Äiti osaa edelleen tehdä minulle huono oman tunnon, jos en tee kuten hän haluaa (tule tänään käymään, huomenna voin olla jo kuollut).

Täysin vastaava kokemus, jouduin lähtemään ulkomaille 22-vuotiaana, vaikka olin täysin loppu, suorastaan sairas.