Miksi sanotaan että nuoruus on elämän parasta aikaa? Täytin 30 ja tuntuu että elämä on parempaa kuin koskaan.

Ainakin itselleni nuoruus oli elämäni huonointa aikaa. Koulukiusaamista, ahdistusta ja epätoivoa.

Nuoruus on perseestä. Kuka haluaisi olla taas parikymppinen saati teini-ikäinen jos oikeasti hetken muistelisi millaista se oli. Tai jos on sen ikäinen niin tuntuuko siltä että on elämän paras aika menossa. En usko jos on itselleen rehellinen.

Ne, joilla on nuorena tiivis kaveripiiri ja bailaavat nuoruuden, jäävät usein kaipaamaan nuoruutta.

Itse olin lapsuuden/teini-iän yksinäinen ja kiusattu, nuoruus meni sitten itseään etsiessä ja toipuessa. Elämä alkoi alkaa vasta 25v nurkilla.

Kyllä se siitä vielä itkuksi muuttuu, usko pois.

Nuoruudessa hyvää oli itselleni oli huolettomuus. Jossain 25v ikäisenä oikeasti sisäistin sen että vanhempani kuolevat joskus.. ja muutenkin elämä olo siinä hetkessä.

Nyt olen 41v. On huoli omasta terveydestä, maailmasta ja lasten terveydestä..jne. lista on pitkä.

Ap:lle:

Kuka väittää 30- vuotiasta ikälopuksi?

15- vuotias ehkä....

30v tienoilla tosiaan elämä voi olla parhaimmillaam.

On terveyttä, tietää jo mistä pitää jne.

Mutta ei elämä hassumpaa ole n. 50- vuotiaanakaan.

Tai sitten sitä voisi ajatella, että 30-40 vuotiaat ovat myös nuoria.

Itselle kyseinen vuosikymmen oli parasta aikaa. Todellakin olin elämäni kukoistuksessa. Taloudellisesti vapaa, kauneimmillani ja kaikki oli äärettömän hyvin.

Parikymppisenä oli eri tavalla kivaa kuin nyt kolmekymppisenä. Voisin ottaa parikymppisen kroppani takaisin, mutta en psyykettä. T. N33