Mitä mieltä naisesta, jolla on lapsia kolmen miehen kanssa?

Ehkäisyn käyttö liian vaikeaa. Tälläkin palstalla kysellään lähes päivittäin asioita, jotka me normaalit ollaan opittu jo peruskoulussa.

Pelkällä tuolla informaatiolla en lähtisi arvottamaan mihinkään suuntaan. Hirveän paljon vaikuttaa se, kuinka pitkäaikaisista suhteista lapset ovat peräisin ja miksi nainen ei ole enää entistensä kanssa yhdessä. On mm. hitusen eri asia saada lasta yhden yön panoille kuin että ensimmäinen nuoruusiän rakkaus kuoli, toinen jätti ja kolmas päätti muuttaa työn perässä Argentiinaan ilman naista.

En itse miehenä kertakaikkiaan voisi alkaa suhteeseen tuollaisen naisen kanssa. Ei vaan onnistu. Joku ongelmahan hänellä taustalla on, jos noin on päässyt käymään.

Tunnen yhden. Ppitää lapsista, muttei ole parisuhdetyyppiä. En ala arvottaman häntä ihmisenä tuon perusteella. Mukava, pitkäaikainen ystävä minulle.

Mielipiteeni on negatiivinen, mieti mikä härdelli on isänpäivänä ja jouluna yms? Lapsiparoilla ei ole oikeita sisaruksia vaan pelkkiä sisarpuolia. Omituinen perhedynamiikka kaiken kaikkiaan ...

Pitää enemmän lapsista kuin miehistä, noin pitkässä juoksussa ainakin. :) en sen kummempaa, ei vaikuta mun elämään vaikka olis lapsia kymmenelle miehelle ja sitäpaitsi itsellänikin on kaksi lasta kahden miehen kanssa. Enkä pidä itseäni milläänlailla kummajaisena.

En ole koskaan ajatellut että lapsilla ei olisi oikeutta olla olemassa, vain sen takia ettei parisuhde ole toiminut.Ajattelen että lapset ovat ainoastaan minun, kun ei niitä isiä kuivioissa koskaan näy.Jos olisin odotellut sitä oikeaa, en olisi näitä ihania lapsia saanut:)

Ajattelen, että siinä on itsenäinen nainen joka ei ole miehistä riippuvainen... ja että lapset itsessään ovat hänelle tärkeitä eikä ne miehet... joten elämän tärkeysjärjestykset kohdallaan.

Ja miehestä ajattelen, että toivottavasti on lapsirakas.

Laittaa miettimään, miks parisuhteet ei ole onnistunu ja miks ylipäänsä lapsia on hankittu epävakaassa suhteessa. Miehenä en luottais kovin paljoa tollasen naisen pitkäjänteisyyteen. Mutta jokaisen oma asia loppupeleissä.

Ajattelisin että eivät ole ajatelleet lasten hankkimista järjellä vaan pelkästään haluillaan. Naisella on ollut huono tuuri miesten kanssa tai sitten hän on henkisesti epätasapainoinen.

Epätasapainoinen lutka. Suoraan sanottuna.

Kuulostaa epäilyttävältä.

Itse naisena en alkaisi tällaisen miehen kanssa suhteeseen.

Mulla on! Olen aina halunnut paljon lapsia mutta miehet ei jaksa oikein kiinnostaa. Haluaisin vielä lisääkin lapsia mut siementen hankkiminen on vaikeaa ;)

Miehen saisi tosi helposti mutta ei kiitos. Mitähän meidänkin huusholli miehellä tekisi? Osaan maksaa laskut yksinkin ;)

En arvosta, mutta so?

Toivottavasti mies edes tykkää toisten lapsista ja varmaan pitää haluta pari omaakin.

No mutta sehän on mun anoppi! Oli edistyksellinen ja väänsi "rakkauslapsia" jo 70-luvulla.. Ihan mukava ihminen. Huonoja puolia "anteeksi, että olen olemassa" -asenne ja uhrautuminen.

Ei mielipidettä ihmisestä, joka tuollaisen kumppanin mukaan lähtee. Jos luonteet ja arvot natsaa, niin mikäs siinä. Kaikilla meillä omat erikoisuutemme. Tietysti tuollainen "monivanhemmuuspaletti" on vähän vaikeampi kuvio kuin vaikkapa ydinperhe. Itsestäni ei sellaiseen olisi, olen niin mukavuudenhaluinen.

Horo se on, enkä edes miettisi suhdetta.

En ajattele ainakaan mitään negatiivista kummastakaan. Oman esikoiseni isä paljastui väkivaltaiseksi narsistiksi, joten katsoin parhaaksi häipyä, enkä jäädä odottamaan, toteuttaako joskus tappouhkauksensa. Eleltiin lapsen kanssa 5 vuotta kahdestaan, kunnes tapasin kahden nuorimmaiseni isän. Tämän miehen kanssa halusin elää loppuelämäni ja luulin kaiken olevan kunnossa, mutta miespä halusikin erota, koska ei ollut enää tyytyväinen seksielämäämme, joka oli kuopuksen syntymän jälkeen typistynyt 1-2 kertaan viikossa. Uusi suhde ja mahdollinen uusi raskaus ei ole vielä todellakaan ajankohtainen ja tuskin lisää lapsia enää haluaisinkaan. Surettaa silti joidenkin asenne, jonka mukaan olisin jotenkin omituinen ja halveksittava, jos uskaltautuisin vielä parisuhteeseen ja mikä järkyttävintä, jos sattuisin vielä saamaan lapsen. Olen huomannut, että pahiten tuomitsevat ne, jotka ovat itse välttyneet vastoinkäymisiltä ja joiden oma parisuhde on ainakin toistaiseksi kunnossa. Vasta, kun omalle kohdalle sattuu jotain ikävää, tajutaan, etteivät asiat aina olekaan mustavalkoisia.

No huh huh! Pitäisi pystyä ajatella omaa nenäänsä pitemmälle. Jos niitä lapsia niin kovasti haluaa, niin onko niitä pakko tehdä usealle miehelle! Pitäisi pystyä ajatella lasten etua eikä vaan minä minä itse haluan! Lapset eivät mitenkään päin katsottuna ole tasavertaisessa asemassa. Eri isät, eri mummot ja papat, eri sukulaiset. Huhheijaa sanon mä! Ennen kaikkea ITSEKÄS ihminen!