Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Sekä että, esimerkiksi äsken ajattelin sanoilla, että pitäisi mennä syömään ja tavallaan taustalla vilahteli kuvia eilisestä pastasta ja paahtoleivistä jne.

Saan kuviteltua kuvina, mutta pidempään kuvittelun tarvitsee sellaisen kirjamaisen alustuksen, tavallaan sama kuin ensin lukee ja sitten onkin mukana tarinassa. Usein on myös pään sisäisiä keskusteluja, paneelikeskusteluja mielikuvitusihmisten (tai tuttujen) kanssa. Omalla minuudella ei ole kuin yksi ääni. Toki välillä on puheen ja kuvien lisäksi. fyysisiä tuntemuksia, muita ääniä, tunnemuistoja ja joskus harvoin hajuja. Mutta puheääni on se jonka miellän eniten ajatuksiksi.

On puhetta, mutta jollain tapaa "äänetöntä", ainakin yleensä. On myös muita elementtejä, kuten visualisointia ja tunnetiloja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sekä puheen muodossa, että abstraktimpana esim. mielikuvina. Ennen ajatteluni oli suurimmaksi osaksi tuota abstraktia, mutta nykyään oman tietoisuuteni lisäännyttyä puheen määrä ajattelussa on myös lisääntynyt. Ja se oikeastaan ottaa välillä päähän, kun tuntuu ettei jaksaisi kuulla mitään puhetta päässä.

Sama.

Minä en kuule mitään puhetta. Tämänkin kirjoittamisen prosessi on lähes kuin miettisi sanan kerrallaan. Jos ajattelisin puheena, olisi helpompi kirjoittaakin.

no eikä oo

ku pään ulukoista huutamista

sitte kuulen itekki mitä oon aatelllu

😮😈

Normaali arkiajattelu ja ongelmanratkaisu on pikemminkin kuvia.

Jodkus hyvinki visuaalisia ja eläviä.

Ns. päiväunissa kyllä käyn keskusteluja pääni sisässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui :| miltä se ääni sitten kuulostaa? Onko sillä jonkun tietyn ihmisen ääni?? Minulla ajatukset ovat vain abstraktia tajunnanvirtaa, en ole koskaan kuullut mitään "ääniä"

Etkö oikeasti kuule mitään ääniä pääsi sisältä? Mulla soi melkein taukoamatta musiikki, joskus kaksikin eri biisiä samaan aikaan. Lisäksi ajattelen asiat sanoilla (suomeksi ja englanniksi) ja mielikuvina. Mulla on siis jatkuvasti näkökentän edessä oma pääni sisäinen kuva ja kaikki äänet meluaa. Aina en ole varma osaanko olla ihan hiljaa ja puhumatta ääneen. Mutta vielä täällä vapaana kuljen, joten ehkä se ei ole mielisairautta.

Onkohan tämä se syy, että osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan kestä hiljaisuutta? Aina on oltava radio päällä tai kuulokkeet korvissa, yritetäänkö sillä saada se äänien sekamelska jotenkin hallintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös tutkimuksissa havaittu, että on hyvin yleistä, että ihminen ei pysty näkemään "sielun silmin" esimerkiksi puolisonsa kasvoja tai kotitaloaan. Sellainen  hahmotuskyky puuttuu toisilta.

Kyllä, mutta vielä hämmentävä pää on, että jotkut ihmiset eivät ajattele ollenkaan kuvina. Heillä ei siis tule minkäänlaisia näkymiä päähänsä jos eivät silmillään näe. Täälläkin oli joskus keskustelu aiheesta ja olin todella ihmeissäni, koska en ollut ikinä ajatellut, että noinkin voi elää.

Tässä on aste-erojakin. Jos pyydetään että kuvittele omenaa, jotkut näkevät päässään hyvinkin realistisen omenan. Toinen näkee yksinkertaistetun, tyylitellyn omenan, kolmas hädintuskin jonkinlaiset ääriviivat ja neljäs ei pysty näkemään mitään.

Onkohan monilla unetkin puheenkälätystä?

Hullut murhaajathan usein väittävät, että ääni pään sisällä käski.

Vierailija kirjoitti:

Hullut murhaajathan usein väittävät, että ääni pään sisällä käski.

Uskoon hurahtaneilla varmaan myös niitä pään sisäisiä ääniä ruvennut yhtäkkiä kuulumaan. Enkeleiksi sitten luulevat.

Olenkohan jo joskus vastannut tähän 🤔 , joka tapauksessa, ajatteluni on puhetta pääni sisällä. Yleensä suomeksi mutta joskus se on englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Puheena. Äsken ajattelin "vastaanpa tähän ketjuun" ja nyt toistan mielessäni kaiken tämän mitä kirjoitan tähän viestikenttään.

Näin itsekin toimin. Luen mielessäni näitä sanoja samalla kun kirjoitan.

Eikö puheena ajattelu ole aivan valtavan hidasta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tauoton puhe. Nytkin kuin luin tämän niin siellä vastattiin kyllä. Yleensä juttelevat ja pohtivat keskenään ja minä seuraan sivusta. Toisinaan osallistun. Minulla on kuulemma nopeat aivot. Johtuu varmaan tuosta komiteasta pään sisällä kun pähkäilee tauotta.

Minulla sama. Jatkuvaa höpötystä kuuluu, joskus nukkumaan mennessä tuo on ärsyttävää. Minulla on jonkinlaista keskittymishäiriötä ja ajatukseni poukkoilevat minne sattuu ja tuo päässäni kuuluva puhe ei ole aina niin johdonmukaista.

Abstraktia ajattelua johon kuuluu myös ääniä, ei sinänsä puhetta. Puhekin on pelkkiä abstrakteja ajatuksia. Voin ajatella vaikka laulua. Mel Gibsonin elokuvassa Mitä nainen haluaa on tällaista pölinää joka on itselleni vierasta ellen vaikka ole tilanteessa jossa työn takia joudun pälisemään itselleni ääneen lauseita.

Joskus saatan päässäni myös aukiselittää jotain asiaa jollekin toiselle ihmiselle, mutta sekin on lähinnä monologia. Mielikuvat jotka vaihtuvat toisiin ovat pääosassa.

Vierailija kirjoitti:

Hui :| miltä se ääni sitten kuulostaa? Onko sillä jonkun tietyn ihmisen ääni?? Minulla ajatukset ovat vain abstraktia tajunnanvirtaa, en ole koskaan kuullut mitään "ääniä"

Minulla se ajatusääni kuulostaa omalta ääneltäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui :| miltä se ääni sitten kuulostaa? Onko sillä jonkun tietyn ihmisen ääni?? Minulla ajatukset ovat vain abstraktia tajunnanvirtaa, en ole koskaan kuullut mitään "ääniä"

Etkö oikeasti kuule mitään ääniä pääsi sisältä? Mulla soi melkein taukoamatta musiikki, joskus kaksikin eri biisiä samaan aikaan. Lisäksi ajattelen asiat sanoilla (suomeksi ja englanniksi) ja mielikuvina. Mulla on siis jatkuvasti näkökentän edessä oma pääni sisäinen kuva ja kaikki äänet meluaa. Aina en ole varma osaanko olla ihan hiljaa ja puhumatta ääneen. Mutta vielä täällä vapaana kuljen, joten ehkä se ei ole mielisairautta.

Onkohan tämä se syy, että osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan kestä hiljaisuutta? Aina on oltava radio päällä tai kuulokkeet korvissa, yritetäänkö sillä saada se äänien sekamelska jotenkin hallintaan?

Itselläni ajoittainen sekamelska on syy vetää alkoholilla ns. nollat. Parempi on arjessa tietysti käydä kunnon lenkillä, mutta joskus on niin paljon parempi saada se möly ja jatkuva kuvasto pois sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te, jotka ette ajattele puheena/ylipäätään sanoina asioita, koette sellaiset abstraktit ajatukset joita ei voi oikein selkeästi kuvitella vaan se merkitys liittyy sanaan? Esim. Rakkaus. Miten ajattelette vaikka että "rakastaakohan tuo ihminen minua oikeasti"? Tai muuten pähkäilette abstrakteja konsepteja ilman sanoja?

Pystyn ymmärtää sen että vaikka miettii onko kahvi lopussa, ei munkaan tarvitse sitä kysymystä kysyä, kun se ajatus tulee ensin ja muunnan sen sitten puheeksi (joko mielessä tai ihan ääneen).

Tai vaikka kun kirjoitan tätä, mietin pään sisällä, miten sanoitan tekstiä. Miten se onnistuu ilman sisäistä puhetta? Tuleeko ne sanat vaan automaattisesti ja sitten kun teksti on silmien edessä, sitä pystyy tarkastelemaan?

Ajattelen kuvina, tilanteina sitä sitä ihmistä jonka tunteita mietin. Tämä yleensä kääntyy samalla haavekuviksi. Samalla voin ajatella täysin kuvitteellisia pareja vaikka, jotain 1700-luvun vaatteisiin pukeutuneita Ranskan aatelisten näköisiä ihmisiä ja verrata kuvia toisiinsa. Tai mielikuva vaihtuu koiraan joka säntää isännän luo ja siitä hymyileviin ihmisiin kaupungilla ja tv-mainokseen. Kuvat siis vaihtuvat silmänräpäyksessä toisiinsa ja se ajateltava asia on kuvien "takana", siis se mielikuva.

Joskus voin ajatella asioita puheenakin, mutta se on vain jotain eri äänillä lausuttuja fraaseja. Ei samanlaista puhetta kuin puheena ajattelevilla on luultavasti. Mielikuvat voivat myös olla musiikkia. Ennen kaikkea kuitenkin näitä kuvia ja mielikuvia.

Kun keskityn ajattelemaan ajatukset kuuluvat puheena. Kun toimin spontaanisti niin ne välähtelevät mielikuvina.