IHANAA! Ei yksiäkään häitä tiedossa

Toivottavasti lähipiirisi on jo tajunnut, että olet kärsinyt heidän tärkeimmät päivänsä aamusta iltaan, eikä kutsuja tule enää koskaan. Jotkut saattavat kuvitella, että ystävien kanssa jaetaan kohokohdat, mutta jospa ne ystävät siitä kaikkoaisivat nyt viimein.

Sama meillä, ei yksiäkään häitä, yo-juhlia, valmistujaisia tai riipijuhlia tiedossa. Harmi, tykkään häistä ja yhdet tai kahdet häät sopisi hyvin kesään. Mutta ehkä sitten ensi vuonna.

Sama täällä! Ihanaa kun ei tarvitse koko kesänä nähdä muita ihmisiä :)

Olen pahoillani jos ensiviikolla saat meidän hääkutsumme. Ilmoitathan kuitenkin ettet pääse tulemaan!

Mäkin olen salaa helpottunut, ettei ole tänä kesänä kuin yhdet isot juhlat tiedossa, ja nekin onnistun skippaamaan koska mulla on tulossa suuri leikkaus juuri ennen noita juhlia ja olen vielä sairaalassa tuolloin.

Tykkään mun sukulaisista. Läheiset ihmiset ovat mulle tosi tärkeitä ja vietän paljon heidän kanssaan aikaa. Oon valmis järjestelemään omia aikataulujani ja jopa ajoittamaan vuosilomiani päästäkseni vaikka muutto- tai lastenhoitoavuksi silloin kun sitä tarvitaan. Mut en pääse siitä mihinkään, että juhlia olen vihannut aina. Varmaan lievällä sosiaalisten tilanteiden kammolla on osuus asiaan, mulla on vaikea olla juhlatilanteissa (niin paljon mokattavaa: vääränlaiset vaatteet, vääränlainen lahja, kädet tärisee kahvipöydässä ja alkaa oksettaa niin ettei meinaa saada palaakaan alas mutta silti pitäisi syödä kohteliaisuudesta, pitäisi kepeästi jutustella monen ihmisen kanssa ja keksiä jotain sanottavaa vaikka päässä vaan hakkaa "haluan pois täältä", koko ajan ympärillä mulle epämiellyttävä levoton tilanne, jossa liikaa ihmisiä ja hälyä koska sehän periaatteessa juhlien pointti on) ja se jälkipuinti pään sisässä "sanoinko jotain typerää, teinkö jotain väärin niin että joku pahastui". Ja ei, harjoittelu ja itsensä pakottaminen juhliin kerta toisensa jälkeen ei ole kolmessakymmenessä vuodessa saanut minua nauttimaan niistä. En saa paniikkikohtausta enkä pyörry, mutta ei mulla kyllä yhtään mukavaakaan ole, vaan toivon vaan koko ajan että pääsisin pois eikä tietysti ole kovin hyvä mieli, kun toisten ihmisten tärkeänä päivänä olo on tällainen eikä sille voi mitään.

Sama mulla! Tykkään kyllä häistä, mutta vähäisistä kesäviikonlopuista menee yleensä niihin ihan liian suuri osa. Pitäkää ihmiset niitä hääjuhlianne vaikka syksyllä tai talvella, tulen vielä paljon mieluummin..

Tykkäättekö siitäkin, kun itse järjestätte vaikka grilli-illan synttäreidenne kunniaksi ja kaikki jättävät tulematta, kun on se sosiaalisten tilanteiden pelko?