300 luokkaretkeläisen pitkitetty kauhukuolema vs. 8 laskuvarjohyppääjää
Joille kuolema tuli silmänräpäyksessä. Ensimmäistä täällä ei käsitelty lainkaan. Hävetkää.
Kommentit (6)
Ei ole ketään omaista siinä laivassa :(
Toivon itse, että sieltä laivasta vielä löydetään elonjääneitä. Kuten elokuvissa.. Ihmepelastumista.
Ihan järjetöntä vastakkainasettelua! Tälläkin palstalla on henkilöitä jotka tunsivat kyseisiä onnettomuuteen joutuneita henkilöitä ja heidän perheenjäseniään. Sillä ei vähätellä ollenkaan kuolleita toisella puolella maailmaa, että naapurissa sattuneet kuoleman tapaukset koskettavat enemmän.
t. erään aktiiviharrastajan pikkusisko
Ap on tyypillinen relativisti. Mikään onnettomuus ei herätä hänessä mitään inhimilisiä tunteita, koska aina jossain muualla on jotain vielä kauheampaa. Kuuluisa formulakuski saa pahan tällin lasketteluonnettomuudessa ja relativisti suuttuu: "Miksi kaikki jaksavat jauhaa tuosta? Jos olisi kyse mattimeikäläisestä, niin ketään ei kiinnostaisi." Tai "miksi surra yhtä kuuluisaa uhria, kun samaan aikaan tuhansia kuolee päivittäin." Relativistin fokus vaihtaa paikkaa tarkoituksenmukaisesti aina sinne, missä oikeiden tunteiden käsittelyn voi väistää.
Asiat eivät kosketa yhtä paljon, kun ne tapahtuvat kaukana itsestä.
En halua loukata laskuvarjohyppääjien omaisia - laskuvarjolentokoneturma on toki kauhea onnettomuus -, mutta jollain tavalla tuo Korean laivaturma on minusta hyytävämpi. Ajattelisin toki varmasti eri tavalla, jos joku omaiseni olisi ollut koneessa.
Laivaturma on mielestäni hyytävämpi lähinnä siksi, että yleisesti laivalla matkustaminen on turvallisempaa kuin laskuvarjohyppääminen. Ero on siis siinä, että laskuvarjohyppääminen on jo muutenkin tietoisen riskin ottamista, laivalla matkustaminen taas ei ole extreme-urheilua.
Kauheita onnettomuuksia joka tapauksessa molemmat.
:D