Lue keskustelun säännöt.
Tulen parhaiten toimeen olemalla yksin
04.12.2020 |
Mua ei kiinnosta ihmisten seura, ei kiinnosta jankata turhista asioista, väitellä, kiistellä. Ihmisten seura alkaa vaan väsyttämään ja suututtamaan. Mulla on kait sellainen maailmankuva ja tapa ajatella että se ei sovi useimpien ihmisten ajatusmaailmaan.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Eläämä on paljooon luopumista ja luopumiiista koska elämä sinälllään on melko fataaalia kiertokulkua eli tuo eteeeen sen mitä tuo ja se johtaaa taas toiseen.
Siiis luopumiiista, läsnäolooa ja heittäytymistä hetkeeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa mieleisiä vastauksia kun kyselee itseltään.
Sama juttu, mutta asetelma on toisin päin: minun seurani alkaa suututtaa ja väsyttää muita; joskus olen luullut, että on ollut tosi kivaa, mutta seurasta ei sitten olekaan enää kuulunut mitään. Olen nyt ollut niin paljon yksin, käytännössä ympäri vuorokauden jo vuosia, että en edes osaa olla ihmisten kanssa. Toisaalta kestän poikkeuksellisen hyvin yksinoloa, joten kyllä tässä pärjää.
Sama.
Elämä hymyilee enemmän, kun viettää itsekseen aikaa. Toiset kun ilmaisee oman huonon päivän niin se huono päivä tarttuu minuunkin. Eli seurassa en tunne hyvää päivää.
Näin on mullakin, vaikka tavallaan kärsinkin yksinolostani. Mutta joka kerta kun oon yrittänyt siitä purkautua pois, olen vain alkanut inhota ihmisiä enemmän. Aina se on johtanut siihen, että mua hyväksikäytetään jotenkin, on se sitten rahallisesti, tai mua pidetään ilmaisena terapeuttina (koska mä aina kuuntelen tuomitsematta) tai suostun parisuhteeseen ja teen kaiken toisen mieliksi, mutta ketään ei koskaan oo kiinnostanut miellyttää minua takaisinpäin. Koska ne mua miellyttävät asiat eivät ole muiden mielestä koskaan kiinnostavia. Ne vain ohitetaan. Ja niitä pidetään väärinä ja outoina.
En vain sovellu ihmisten joukkoon. En vaikka kuinka olen yrittänyt. Pää vain hajoaa siihen kaikkeen pelaamiseen ja sosiaalisiin kirjoittamattomiin sääntöihin, jotka pitää vaan jotenkin osata. Yksikin väärä sana tai ilme, niin kaikki on pilalla ja tulee kauhea draama.
Koen ihmisten olevan todella armottomia toisia kohtaan loppupeleissä, vaikka jatkuvasti paasataan jostain suvaitsevaisuudesta. Se suvaitsevaisuus mistä nykyään paasataan perustuu pikemminkin kaikenmaailman perversioiden hyväksyntään sen sijaan, että hyväksyttäisi vähän erikoisia ja pidättyväisiäkin ihmisiä.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on salainen resepti ex-ihastukselleni ja minulle. Mitä kauempana olemme toisistamme, niin sen paremmin tulemme toimeen.
Eläämä on paljooon luopumista ja luopumiiista koska elämä sinälllään on melko fataaalia kiertokulkua eli tuo eteeeen sen mitä tuo ja se johtaaa taas toiseen.