Sinä joka löysit ensimmäisen poikaystävän yli 20-vuotiaana: missä tapasitte?
Toisinaan epätoivoinen mutta välillä ihan toiveikas 22-vuotias kyselee :) miehiä on kyllä pyörinyt ympärillä mutta kunnon seurustelusuhdetta ei ole vielä tullut. Baareissa on jotenkin inhottavaa etsiä seuraa, varmaan kun oletan että monilla on mielessä vaan yhden illan jutut. Mistäs muualta se voisi löytyä? :D
Kommentit (18)
Seksipalstalla :D Nyt pari vuotta yhdessä ja ensi vuonna naimisiin.
"Löysin"... Ihan kuin olisin jotenkin etsinyt. Jos sä etsimällä etsit, et varmasti löydä ketään. Miehet vaistoaa epätoivon.
Bileissä. En etsimältä etsinyt, päin vastoin, en olisi halunnut tavata ketään varteenotettavaa. Vaan eipä sille mitään voinut :)
Baarissa tavattiin ja enään koskaan käyty siellä, nyt 5 v yhdessä ja naimisissa , baareissa ei käydä ollenkaan
Harrastuksissa on hyvä tavata saman henkisiä ihmisiä.
Ihan lohdutuksena voin sanoa että mun täti löysi oman aviomiehensä 38vuotiaana ja ehtivät tehdä vielä kaksi lasta. Vanhana tekivät mutta kun halusivat. Että ei sulla oo vielä mikään kiire jos oot 20v. Tuu kyselee sitte 20vuoden päästä jos ei oo löytyny. Miehet on niin vauvoja vielä ton ikäsenä. Ei ihme ettei löydy.
Opiskeluympyröissä. Samassa oppilaitoksessa ja asuntolassa.
Opiskeluporukoissa yhteisen tuttavapiirin kautta, kuten nykyisen miehenikin lopulta tapasin.
Joku harrastuskuvio on kanssa hyvä. Samalla yleensä tulee tutustuttua sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa muutenkin viihtyy, kun samat asiat kiinnostaa. Onko sulla sellaisia harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, joissa miehiäkin liikkuu? Uusiakin juttuja voi kokeilla, zumbasta kun ei välttämättä löydä kiinnostavia miehiä (tai miehiä, joita naiset kiinnostaa... ) mutta ei toki pelkästään miehen metsästys mielessä kannata harrastaakaan, kyllä siinä omakin kiinnostus täytyy olla. Esim. itsepuolustuslajit, valokuvaus, melonta, sukellus, juoksukoulu, crossfit, elokuvakerhot, kieliopinnot (esim. japani)...
Tsemppiä, hyvää kannattaa joskus odottaa!
Kun itse hakeutuu tilanteisiin ja tapahtumiin, jotka itseä kiinnostaa ja joissa itse nauttii olla, samalla antaa itsestään kiinnostavan kuvan ja samalla tapaat ihmisiä omana itsenäsi, eikä minään baaritipuna, jota itsensä tyrkytys vaivaa ja ahdistaa.
Minä olin suorittamassa vapaaehtoista asepalvelusta, ilman takaa-ajatuksia mistään miehistä. Kun tajusin että minulla oli tunteita joukkuekaveriin ja lopulta aloimme seurustella, sain kuulla (ehkä ihan syystä) siitä miten tulin lopulta inttiin vain miestä hakemaan. Olin silloin 21, nyt kuusi vuotta myöhemmin naimisissa tämän joukkuekaverin kanssa.
Olin 30-v. ja vastasin yhteen treffi-ilmoitukseen Hesarissa. Siitä on jo aikaa ;)))
Ajoin keväisellä tiellä liian lähellä reunaa, tie petti ja ajauduin ojaan. Seuraava autoilija pysähtyi ja tarjosi apuaan. Miehellä oli kauniit silmät. Siitä se sitten lähti.
Tapasin ensimmäisen "kunnon" poikaystävän 30-vuotiaana (sellaisen jonka esittelin vanhemmille ja sukulaisille), baarissa tavattiin. Olin työkavereiden kanssa baarissa, joka oli niin täynnä että menimme istumaan samaan pöytään jossa istui jo muutaman miehen seurue. Yksi heistä oli nykyinen mieheni :) Olin luopunut jo kaikesta toivosta enkä tosiaan odottanut että tuona iltana olisin tavannut ketään, mutta hyvin kävi.
Lavatansseissa. Sinä kesänä moni tanssitti minua, mutta yhdestä tuli nykyinen mieheni ja lasteni isä :) Ikää minulla oli silloin 25.
Deittipalstalla netissä. Vastasin hänen ilmoitukseensa. Häät syksyllä! :)
Baarissa, mutta me tiedettiin toisistamme kyllä samasta tiedekunnasta kun oletiin. Minä opiskelija, hän assari. 15 vuotta yhdessä. Jäin leskeksi,
Menin baariin, en nähnyt kiinnostavia miehiä, kunnes poke..
Löytyi sattumalta yhteisten kavereiden kautta. Olin jo ihan valmistautunut siihen, ettei ketään tule vastaan. Kyllä sä vielä jonkun löydät, älä stressaa. :)