Lue keskustelun säännöt.
Elämänhallinnan ongelmat aikuisena
02.12.2020 |
Hei! Olen 18-vuotias nainen ja minulla on ADD ja hahmottamisen vaikeuksia. Minulla on suuria ongelmia elämänhallinnassa enkä koe, että pystyisin huolehtimaan itsestäni normaalisti.
Pelkään jo valmiiksi omilleni muuttamista, työelämää ja muita vastuita, joita joudun yksin eläessäni sitten ottamaan.
Töitä on vaikea saada kun on tälläinen hosuli, joten en ole paljoa elämäni aikana töissä ollutkaan muutamia sijaisuuksia ja kesätöitä lukuunottamatta.
Laskut jää herkästi maksamatta tai sitten maksan viimetipassa ja pelkään, että saan vielä maksuhäiriömerkinnän.
Huone on kuin pommin jäljiltä enkä saa millään pidettyä yllä siistiä järjestystä.
Olen kuitenkin täysin normaaliälyinen, osaan huolehtia kaikkien muiden asioista paitsi omistani ja muuten pärjäisin varmasti elämässäni ihan hyvin, mutta miten oppisin pitämään huolta itsestäni ja omista asioistani?
Kiinnostaisi myös tietää, onko muita samanlaisia aikuisia hössöjä ja kuinka te olette pärjänneet elämässä?
Kommentit (29)
Nykypäivänä on niin trendikästä diagnosoida add:ta ja adhd:ta.
Saa hyvän nakkisuojan jonka taakse mennä aina piiloon kun ei huvita tai mokailee.
Väitän että yli puolet nykypäivän tarkaavaisuusbullshitdiagnooseista on ihan huuhaata.
Kaikki ei todellakaan olla samanlaisia persoonia, ja suomalainen "turpa kii ja ole paikallasi" koulutusputki / työelämä ei sovi kaikille.
Olen itse "rauhaton sielu" enkä tykkää olla hiljaa paikoillaan keskittyneenä ellei se asia kiinnosta mua erittäin paljon.
Mulle ainakin ihan nappihommat on kunnon fyysiset rääkkityöt, missä saa purkaa sitä energiaa.
Just piikkasin kylppäreistä paskat pois seiniltä, ja kannoin portaita pitkin ämpäreillä alas jätelavalle, viikon saldo : 25 tonnia paskaa roudattu lavalle 6 työpäivän aikana.
Ja mieli lepää & uni tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon myös samankaltainen. Yleensä aina kämppä sotkuinen. Mua ei haittaa kahviläikät pöydällä eikä vaatteet lattialla. Laskut maksan lähes aina myöhässä. Yleensä pari päivää eräpäivän jälkeen havahdun, että hitto, pakko maksaa. Tai viimeistään silloin, kun tulee maksumuistutus. Opiskelen graafista suunnittelua, eli en onneksi mitään liian vastuullista työtä tule tekemään. Tällä alalla tosin täytyy pitää kiinni deadlineista ja se kyllä onnistuu. Pieni paine lähestyvästä deadlinesta usein motivoi saamaan asioita aikaiseksi. Ennen kouluun pääsyä siivosin työkseni ja pidin siitä rutiinin tunteesta. Sen työn avulla sai tavallaan kokemuksen järjestyksestä omaan päivään, eikä kaikki ollut levällään.
Vierailija kirjoitti:
Minua on auttanut arjen lukujärjestyksen tekeminen. Voi kuulostaa tyhmältä mutta toimii hyvin. Eli merkitsen aina esim näin:
Aamulla herätys klo 7:15
Aamiainen klo 7:20
Hampaiden harjaus ja peseytyminen 7:35
Pukeutuminen 7:50
Meikkaus ja hiustenlaitto 8:00
Laukun pakkaus 8:15
Töihin klo 8:30-16
Päivällinen klo 16:30
Lenkille klo 16:50
Vapaa-aikaa klo 17:30-19-30
Iltapesulle klo 19:35
Iltapala klo 20
Lukemista ja rentoutumista (kärsin univaikeuksista joten menen sänkyyn tai muuten vain rauhoittumaan aikaisin) klo 20:30-22
Klo 22 nukkumaan
Ja tätä noudatan päivittäin.
Minä en tee ikinä mitään niistä asioista, mitä kalenteriini merkitsen. En tee koskaan mitään, olen pitkäaikaistyötön. Kalenterimerkinnät ovat varmaan enemmänkin sellaisia unelmia "tekisin näitä, jos en olisi tällainen kuin olen".
UP, sama vaiva ja aihe kiinnostaa.
M26
Pidän itseäni kyllä ihan perusnättinä ja minulla on sellainen omanarvontunto täysin kohdillaan, en laiminlyö itsestäni huolehtimista sen takia etten kokisi ansaitsevani sitä, mutta usein unohdan kun on niin paljon mielenkiintoisempaakin tekemistä.
Valitettavasti hampaat ovat päässeet huonoon kuntoon, kun harjaan noin joka toinen päivä ja muuten sitten syön pastilleja ja purkkaa. Meikkejäkään en läheskään aina muista illalla suihkussa puhdistaa, mutta onneksi sentään on meikinpoistolappuja hätätilanteita varten.
Minulle vain usein käy niin, että jumitun esimerkiksi katsomaan mielenkiintoista sarjaa, selaamaan jotain nettikeskustelua tai kiinnostavaa kirjaa niin, etten sitten muistakaan enää muuta tehdä. Sitten onkin jo joko niin myöhä etten jaksa enää hammaspesulle ja nukahdan tai niin, että on kiire bussiin enkä ehdi.
Toiminnanohjauksessa on muutenkin suuria vaikeuksia vielä tässäkin iässä, vaikka hävettääkin myöntää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä on täysin normaalia olla vähän huithapeli, et ole mitenkään poikkeava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan normaaliälyinen ja koulussa olen pärjännyt aina kohtalaisen hyvin, tosin matematiikka oli vaikeaa. Olen kuitenkin kielellisesti lahjakas ja saanut useita stipendejä kouluaikana ja arvosanani ovat yleensä olleet 8-9 välillä, muutama kymppikin.
Arjen taidoissa sitten on puutteita kyllä ja toiminnanohjaulsessa. Osaan tehdä kyllä ruokaa ja leipoa, olen itseasiassa ainakin omasta mielestäni loistava kokki.
Keskittymisvaikeudet ja hahmotushäiriöt ovat eri asioita kuin heikkolahjaisuus.
Ap
Eli onko niin, että pystyt tekemään vaikka mitä, kun keskityt nimenomaan siihen. Mutta omien asioiden hoito jää retuperälle, koska vapaa-aika pitää käyttää palautumiseen ja mielen vapaaseen vaelteluun vastapainona?
Miten olisi, jos ajastat itsellesi pätkiä, jolloin olet töissä Oy Minä Ab:ssä hoitamassa niitä omia asioita? Teet ensin lyhyempinä pätkinä jos tökkii, mutta ajastat noita hommia itsellesi senverran suunnilleen joka päivälle, että kehityt asiassa?
Oletko varma, ettei tuossa ole taustalla myös jotain ansaitsemattomuuden tunnetta, jonka takia et oikeastaan myöskään halua huolehtia itsestäsi? Minussa on ehkä paljonkin samaa kuin sinussa, mutta olen pärjännyt lukiot ja yliopistot ihan ok, koska muut ohjasivat toimintaa. Vasta myöhään aikuisuudessa olen tajunnut, etten koe ansaitsevani sitä, että saisin omat projektit sujumaan ja päätökseen.