Kertokaas, millainen on mielestänne karjalalainen nainen?

Kutsuu paljon kylään, tykkää itse kyläillä, talossa aina tarjottavaa, puhelias.

ulkonäkö: lyhyehkö, pehmeän pyöreä, kasvotkin ehmeät, ei kovia piirteitä, lyhytjalkainen, vaaleahko (siis voi toki olla tummahiuksinen, mutta kuitenkin vaaleahkot värit kasvoilla jne)

luonne: iloinen, hersyvä, topakka, puhelias, omapäinenkin

Kystä on kyllä pöydässä reiluin mitoin, kun siellä kyläilee.

Iloisia ja " hersyviä" , kovia halaamaan, tempperamenttisia ja nopeita suuttumaan. Jos jokin alkoi mättämään, se kerrottiin selvästi ja suomeksi. Leppyivät nopeasti. Tekivät ihan sikahyvää ruokaa ja sitä oli aina paljon.



Uskoisin, että minussa virtaa sen verran karjalaista verta, että sen tunnistaa iloisesta elämän asenteesta. En osaa stressata mistään ja se joskus ärsyttää ihmisiä. :)

alkaa juttelemaan joka ainoan ihmisen kanssa. Esim. bussipysäkillä keksii jutunjuurta ventovieraiden kanssa. Tosin olen vanhemmiten tullut samanlaiseksi, etenkin lentokentillä teen sitä.



Äitini isän äiti hyppäsi lastenlapsiensa iloksi yli 70-vuotiaana aitoja pihamaalla; " Ottakaas mallia, mukulat!"



Aina ovat ruokapöydät notkuneet, vaikka olisi yllätysvieraskin.



En tiedä liittyykö Karjalaan, mutta äiti ja hänen äitinsä jonkinlaisia " noitia" .



:p



Ja tietenkin, lyhyenläntiä, hiuksissa hiven punaista väriä ja rintavia, muttei perseviä. :D

suvaitsevainen, nopeasti leppyvä, jämäkkä, ankara

ulkonäkökuvausta myöten. Tosiaankin lyhyenläntä mutta rintava ja kapealanteinen. :)

oletko varma ettei olla sukua?



mun juuret tollaset ja noitia piisaa... ;-)

Vihasin noita-ominaisuutta äidissäni teini-iässä. Ihan käsittämätöntä, miten hän kaiken tieskään. Tosin säästi minut monelta kamaluudelta.



Mummini ennusti minusta pienenä, että minusta tulee olemaan paljon surua ja murhetta. Tämän täytin.