Alkaa olla vähän väsyneet tunnelmat, selkä seinää vasten tai jotain...
Jutellaanko? Mikä ahdistaa tällä hetkellä. Parantakaa minun mieltäni kertomalla missä mättää ja millä keinoilla taistelet tilannetta vastaan. Ehkä omaan tilanteeseen tulee jotain uutta näkökulmaa. Tai ehkä me löydetään ratkaisuja yhdessä. En tiedä.
Ei ole työtä, takana kaatuneet opinnot masennuksen vuoksi, laina pamahtaa maksuun. Yritys opiskella uudestaan on nyt käynnissä, mutta tämä on tuntuu niin turhalle alalle, se on vain jotain mitä piti tehdä ettei jämähdä kotiin. Tai siis kouluttaudun nyt tähän te-toimiston avulla, kun työtä ei löydy ja alkaa usko mennä siihen, että löytyykään. Ehkä kuitenkin se on hyvä, että jos vaikka tällä ammattitutkinnolla jotain löytyisi, siitä huolimatta että se on niiiiin kaukana sellaisesta ammatista, joka olisi mieluinen. Takkiin on nyt tullut muutenkin rahallisesti.
Mies ilmoitti olevansa masentunut ja ahdistunut. Ei käytä tarvitsemaansa lääkitystä, koska siihen ei ole varaa. Ei selviydy ilman lääkitystä opinnoista, eikä selviä opinnoista koska on uupunut. Sanoi kärsivänsä jopa itsetuhoisista ajatuksista ja saattaa olla viikonkin puhumatta, kiukuta vain kaikille. Olen yrittänyt olla tukena.
Nyt itseänikin vähentää. Päässä liikkuu ikäviä ajatuksia. Yritän kyllä taistella vastaan. Mutta entistä enemmän ne valtaa alaa.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:27"]
Joudut tekemään vähän epämieluisiakin hommia/ opiskelemaan alaa joka ei tunnu ihan omalta, koska teidän on päästävä jaloillenne rahallisesti. Oma onni on oikeasti sorvattaa itse, ei sitä tuo kukaan eteen.
Kun aikanaan pääsette taloudellisesti tasapinioon, voit ehkä miettiä uudelleen mikä on se unelmien ala. Siihen asti kuulostele itseäsi.
Kunnioita miehen ilmaiusta siitä, että on masentunut. Ihan varmasti onkin ja tarvitsee apua siinä missä sinäkin. Luultavasti ette jaksa kannatella toisianne näin tiukassa paikassa, hakekaa apua ulkopuolelta. MTT ja velkaneuvoja, jotta saatte suunnitelman taloudelle ennen katastrofia. Varaa aika jo nyt, sinnekin on jonoa.
Jos taloutenne on niin tiukalla, ettei masennusläkkeisiin ole muutamaa euroa, kääntykää sossun puoleen. Uskoisin sieltä heltvän edes kertaluonteista apua lääkkeisiin. Jos ei tämä käy, pyytäkää apua seurakunnan diakonissalta.
[/quote]
Olipa kiva saada jotain mihin pohjata omia mietteitä. Kiitos vastauksestasi.
Yksi iso ongelma on se, ettei aviomies suostu hakemaan ulkopuolista apua. Tiedän kyllä miksi. Se on ongelmallista hänelle. Haluaisin, että hakee apua, koska ei voi olla varma millainen ihminen vastassa on. Ehkä se onkin juuri hänelle sopiva, tarpeeksi analyyttinen, terävä ja älykäs huomaamaan miten aviomiestäni käsitellään. Haluan, että hakee apua, koska muuten tämä jää meille ja minulle vain kannettavaksi.
Ei ne masennuslääkkeet maksakaan paljon. Kyse on huomattavasti kalliimmasta lääkkeestä, enkä voi sitä hänelle kaksin käsin kurkusta sisään kaataa. Jos ei syö, niin ei syö. Periaatteesta ei syö. Minun täytyy vain jaksaa yrittää perustella miksi lääke on tärkeä. Eikä se nyt välttämättä opintoja pelasta, arki kyllä muuttuisi heti helpommaksi.
Velkaneuvonta ei ehkä, mutta voisin mennä pankkiin kysymään näistä takaisin maksuista. On varmaan pakko kääntyä sosiaalitoimen puoleen jo noissa koron maksuissa ja talouden selvittämisessä kunnes saan sen työn. Kaksi opiskelijaa. Voi olla, että opintomaksut tulee tuon opintovelan päälle maksettavaksi, koska miehen opinnot ovat tosiaan kohta lopussa. Ei taida auttaa selitykset nyt uupumuksesta.
Minä tosiaan opiskelen, että tilanne paranisi. Tarvitsen työpaikan. Ehkä joskus jatkan sinne mihin alunperin pyrin. Ehkä. Kun vain löytyisi työtä. Voi kun löytyisi työtä!
Kunpa ei olisi itse niin väsynyt. Ehkä lähden lenkille illalla.
Kiitos paljon.
Voi kun voisin autata enemmän. Täällä ei yleensä jaksa vastailla kovin syvällisesti ja sydämellisesti, kun loputtomat trollit ja provot ovat vieneet kaikki mehut. Kuulostat oikeasti niin järki-ihmiseltä, että selviätte tuosta.
Ihan totta: miestäsi et voi ammattiauttajalle pakottaa eikä siitä kauheasti ole hyötyäkään, jos ei asiaan nyt usko. Tee kuitenkin se palvelus itsellesi, että haet apua juuri omaan jaksamiseesi. Sitä kautta jaksat ehkä kannatella elämäänne vielä vähän aikaa. Mies saattaa ponnistaa sittenkin sen verran, että innostuu avun vastaanottamisesta tulevaisuudessa.
Tekisi mieli sanoa nin paljon, koska olen käynyt lähes identiteettisen tilanteen läpi oman miehen kanssa. Ihmeen kaupalla hän löysi kuin löysikin itsensä terapeutin luota ja sai siitä apua. MInä puolestani olen yhä niin väsynyt oltuani pitkään vastuussa, etten ole vielä toipunut. Tarvitsen apua itselleni.
Koita myös sellaista pioentä konkreettista apua, että pilkot pienempiin osiin tavoitteesi. Osta seinäkalnteri, johon kirjoitat ylös määrätyt päivät jolloin on käytävä pankissa, soitettava lääkäriaika, vastattava sähköpostiin, kirjoitettava seuraava opiskelutyö valmiiksi. Näin asiat ovat koko ajan silmissä, mutta eivät mielen päälla taakkana epämääräisenä sekasotkuna. Strukturointi auttaa ihan kaikessa, arkipäivän sujumisessakin. 2
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 20:00"]
Voi kun voisin autata enemmän. Täällä ei yleensä jaksa vastailla kovin syvällisesti ja sydämellisesti, kun loputtomat trollit ja provot ovat vieneet kaikki mehut. Kuulostat oikeasti niin järki-ihmiseltä, että selviätte tuosta.
Ihan totta: miestäsi et voi ammattiauttajalle pakottaa eikä siitä kauheasti ole hyötyäkään, jos ei asiaan nyt usko. Tee kuitenkin se palvelus itsellesi, että haet apua juuri omaan jaksamiseesi. Sitä kautta jaksat ehkä kannatella elämäänne vielä vähän aikaa. Mies saattaa ponnistaa sittenkin sen verran, että innostuu avun vastaanottamisesta tulevaisuudessa.
Tekisi mieli sanoa nin paljon, koska olen käynyt lähes identiteettisen tilanteen läpi oman miehen kanssa. Ihmeen kaupalla hän löysi kuin löysikin itsensä terapeutin luota ja sai siitä apua. MInä puolestani olen yhä niin väsynyt oltuani pitkään vastuussa, etten ole vielä toipunut. Tarvitsen apua itselleni.
Koita myös sellaista pioentä konkreettista apua, että pilkot pienempiin osiin tavoitteesi. Osta seinäkalnteri, johon kirjoitat ylös määrätyt päivät jolloin on käytävä pankissa, soitettava lääkäriaika, vastattava sähköpostiin, kirjoitettava seuraava opiskelutyö valmiiksi. Näin asiat ovat koko ajan silmissä, mutta eivät mielen päälla taakkana epämääräisenä sekasotkuna. Strukturointi auttaa ihan kaikessa, arkipäivän sujumisessakin. 2
[/quote]
Huomenna pistän kalenteria kuntoon, teen tämän ja teen siitä mahdollisimman realistisen ja mahdollisimman joustavan. Hoidan asioita, joita voin nyt hoitaa ja pienissä erissä. Se kasautuminen on paha asia, tiedän sen itsekin.
Voimia paljon sinullekin. Nyt ja tulevaisuudessa. :)
Joudut tekemään vähän epämieluisiakin hommia/ opiskelemaan alaa joka ei tunnu ihan omalta, koska teidän on päästävä jaloillenne rahallisesti. Oma onni on oikeasti sorvattaa itse, ei sitä tuo kukaan eteen.
Kun aikanaan pääsette taloudellisesti tasapinioon, voit ehkä miettiä uudelleen mikä on se unelmien ala. Siihen asti kuulostele itseäsi.
Kunnioita miehen ilmaiusta siitä, että on masentunut. Ihan varmasti onkin ja tarvitsee apua siinä missä sinäkin. Luultavasti ette jaksa kannatella toisianne näin tiukassa paikassa, hakekaa apua ulkopuolelta. MTT ja velkaneuvoja, jotta saatte suunnitelman taloudelle ennen katastrofia. Varaa aika jo nyt, sinnekin on jonoa.
Jos taloutenne on niin tiukalla, ettei masennusläkkeisiin ole muutamaa euroa, kääntykää sossun puoleen. Uskoisin sieltä heltvän edes kertaluonteista apua lääkkeisiin. Jos ei tämä käy, pyytäkää apua seurakunnan diakonissalta.