Jos kotiolot tekevät lapsesta käytöshäiriöisen, niin millainen koti silloin on?

Rajaton ja arvaamaton, eli ei säännöllistä rytmiä. Lapsi saa mennä nukkumaan milloin vaan, herää, kun herää. Aterioissa ei ole rytmiä. Pelaa paljon ja katsoo ruutua, ei harrasta liikuntaa säännöllisesti. On oman onnensa nojassa. Jokin tällainen tulisi minulle mieleen.

"Positiivinen sanoituskoti" missä lapsi oppii, että paha ei saa palkkaansa, vaan teki mitä vain niin ainoa seuraus on lässytys ja pään silitys.

Ihan jo se, että ei nuku tarpeeksi ja syö huonosti, juo paljon energiajuomia, seuraa väkivaltaviihdettä altistaa käytöshäiriöille.

Sitten on näitä diagnooseja. Mulla on sukulainen, jonka toinen poika on Asperger ja oli niin hirveät käytöshäiriöt, että meinasi saada potkut päiväkodista. Onneksi terapia auttoi ja voinut käydä normaalisti koulua. Ihan normaali perhe muuten.

Myös vanhempien ero voi aiheuttaa käytöshäiriöitä.

Sä vaan olet ihmisten kyttääjä, just tollesten takia tulee turhia lastensuojeluilmoituksia

Aina pitää syyttää vanhempia lasten ongelmista, kyllä lapsella voi olla ihan itsestään johtuvia mielenterveysongelmia ja käytöshäiriöitä, onhan meillä kaikenlaisia mielentervveysongelmallisia Suomessa joiden ongelmat johtuvat heistä itsestään

Paljon riitoja, ihmissuhdeongelmia, huonoa vuorovaikuttamista, mahdollisesti väkivaltaa tai sillä uhkailua. Lapsi pelkää itsensä tai perheenjäsenen puolesta.

Joko fyysisesti tai pyykkisesti poissaoleva vanhempi, lapsi menee siinä sivussa minimihuomiolla, ei rajoja.

Vanhemmat tietokoneella, kännykällä, harrastuksissa 24/7, toki myös töissä.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ja arvaamaton, eli ei säännöllistä rytmiä. Lapsi saa mennä nukkumaan milloin vaan, herää, kun herää. Aterioissa ei ole rytmiä. Pelaa paljon ja katsoo ruutua, ei harrasta liikuntaa säännöllisesti. On oman onnensa nojassa. Jokin tällainen tulisi minulle mieleen.

Ööö. Mä elin lapsena noin. Valvoin salaa huoneessani peiton alla ja luin kirjoja. Kouluun oli silti pakko herätä aamulla ajoissa, äiti vaan kiskoi ylös sängystä.

Äiti teki aina aamupalan, päivällisen, iltapalan jne, mutta ei meillä syöty aina klo 17. Ruokaa oli kyllä aina, jos halusi.

Pelikoneita ei ollut. Tvstä katsoin, mitä halusin. Tosin ne rajuimmat ohjelmat oli mustavalkoisia leffoja toisesta maailmansodasta. Ehkä ne ei olleet sitten niin hirveitä kuin nykyohjelmat.

Mulla ei ollut mitään säännöllistä liikuntaharrastusta. Pyöräilin kouluun ja kävelin kirjastoon. Partiossa kävin. Ja pianotunneilla.

Mutta olin yli 9 oppilas. Ja kiltti. Vaikka mielestäni sain elää aika vapaasti verrattuna koulukavereihin.

Vanhemmalla ei ole kykyä muuhun kuin perushoidon (uni, ravinto, vaatteet ym.) turvaamiseen. Lapsi ei saa olla sylissä, lasta ei lohduteta, lapselle ei hymyillä eikä puhuta lempeällä äänellä, vanhempi ei pysty asettamaan rajoja, on kovakourainen, varhainen kiintymyssuhde ei ole turvallinen, vanhempi kokee lapsen vääränlaiseksi eikä rakasta lasta.

Puutteita hoivassa ja huolenpidossa. Vanhemmat eivät kohtaa lasta tunnetasolla. Lapsi ikä- ja kehitystasoon nähden liikaa omassa varassaan. Vanhempien antamat huonot vuorovaikutus mallit (huudetaan ja raivotaan itsekin), Rajaton arki.Ylipäätään puutteellinen/epävakaa vanhemmuus.

Voiko pelkkä vanhempien riitely ja kireä ilmapiiri aiheuttaa sitä?

Tavallisimmin kodit ovat sellaisia, joissa vanhemmilla on vakavia mielenterveysongelmia. Usein on ehkä vain äiti. Koti on sitä, että äiti velloo omissa mt ongelmissaan eikä huolehdi lapsesta. Lapsella ei ole ruokaa, lapsesta ei välitetä, lasta ei huomioida mitenkään. Lapsi sitten oppii esim. väkivallalla saamaan hitusen huomiota, että saa vaikka pari kolikkoa, joilla ostaa itselleen ruokaa. Lapsi saattaa olla täysin ikätason vastaisesti varustettu. Kymmenvuotiaalla voi olla vaipat, koska ei ole ollut voimavaroja opettaa pöntölle jne. Jotkut lapset eivät saa kehitettyä edes kieltä, koska lasta ei huomioida edes sen vertaa, että lapselle puhuttaisiin. t: lasun sossu

Vanhempien alkoholinkäyttö ei välttämättä näy ulospäin ollenkaan. Iso osa Suomen alkoholisteista on työelämässä, illat ja muu vapaa-aika ovat kosteita.

Henkinen kylmyys ja henkinen väkivalta on vaarallisempaa kuin joku tukkapölly joskus. Vanhemman persoonallisuushäiriö ja psykopatia. Voi olla ihan pinnalta kunnollisessakin perheessä ilman alkoholismia tai näkyvää laiminlyöntiä.

No välttämättä ei vanhempien itse tarvitse olla kujalla mistään, vaan lapsella on esim. nepsy-ongelmia. Mä itse olin tuollainen lapsi, tein perheestämme koko kylän silmätikun mitä typerimmillä tempauksillani ja raivareillani. Oltiin vielä ns. yläluokkaa jossa kaikki akateemisesti koulutettuja. Mä olen myös mutta syyn ongelmiini, ADD-diagnoosin, sain vasta kolmikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko pelkkä vanhempien riitely ja kireä ilmapiiri aiheuttaa sitä?

Voi tietysti, ei siihen välttämättä geeni"virheitä" tarvita. Samalla tavalla esim. koulukiusaaminen kusee monen ihmisen persoonallisuutta myöten. 

Toinen vanhempi tai molemmat narsistinen , tunnekylmyys.

Huom.! Ulospäin normaalin oloiset ”ihan hyvässä työssä käyvät vanhemmat”, voivat myös olla salaa holisteja tai vaikka väkivaltaisia. Kulissit eivät kerro perhe-elämästä paljoakaan.

Sisarukset kiusaa toisiaan rankasti eikä vanhemmat puutu koska eivät näe siinä ongelmaa tai pitävät sitä kasvattavana.

itse tiedän muutaman koulukiusaajan taustan. 

yh äiti, lapsia usean miehen kanssa. asuu vaihtuvien mies ystävien kanssa. tulee riitaa kumppanin kanssa ja kaveripiirin kans, uusiks aina setti.äiti voimakkaasti narsistinen lapsia ei huomioida muuten kuin äidin pikku apulaisina.lapsia käy sääliksi. äiti riidois myös viranomaiste kanssa.

osalla muuten normalit työteliäät vanhemmat mutta lapset paljon yksin eikä ole mitään keskustelua kotona mistään tärkeistä henkisistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ja arvaamaton, eli ei säännöllistä rytmiä. Lapsi saa mennä nukkumaan milloin vaan, herää, kun herää. Aterioissa ei ole rytmiä. Pelaa paljon ja katsoo ruutua, ei harrasta liikuntaa säännöllisesti. On oman onnensa nojassa. Jokin tällainen tulisi minulle mieleen.

Meidän koti on/oli tällainen. Mutta ei lapsista kasvanut mitään häiriöisiä. Esikoisesta meinasi tulla, kun häntä vielä yritin kasvattaa. Mutta onneksi tajusin relata ja itteltäkin katosi vanne pään ympäriltä. Ihan riittävän hyviä ja menestyneitä noista tuli.