Miltä tuntuu olla lihava, yli 100-kiloinen?

Tuntoja voi lukea

lihavin.blogspot.fi

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 16:22"]

Ihan oikeasti ko pystyitte pyöräilemään lihavana? Olen normaalipainoinen, mutta raskaana ollessa maha tuli tielle jo joskus viikolla 22-25, jolloin painoakaan ei ollut vielä noussut kuin pari kiloa.

[/quote]

Miksi ei pystyisi. Aika tasaisesti on jakautunut, eikä vaan mahassa.

Haluan päästä pienempiin mittoihin, ihan jo terveydenkin takia. Muuten olen kai jo niin tottunut tähän, ettei oikeastaan muuta haittaa ku hankaumat ja läskipoimut haisee hirvittävälle. Nyt oon saanu -10 kg, pikkuhiljaa tästä alas. Pudotettavaa on kyllä vielä PALJON.

103kg ja 166cm

Mahdun istumaan normaalille tuolille, ei mitään ongelmaa. Pystyn pyöräilemään, pidän siitä paljon, tosin hikoilen pyöräillessä sen verran ettei tömatkapyöräily onnistu. Seksi sujuu (vaikka näin ylipainoisena sinkkuna sitä on harvoin). Reidet hankaa herkästi vastakkain, haittaa vain kesähelteillä kun ei viitsi käyttää sukkahousuja, muuten ei tule hankaumia. Ei ole hengenahdistusta, hengästyn yleensä vain silloin kun liikun kovempaa, esim. kävelen reippaasti.

Miten te muut satakiloiset tai yli, saatteko esim. ukkovarpaan suuhun? Minä saan.

"Kuis kusee, läski?"

Ei vaiskaan, ihan kivalta tuntuu paitsi silloin kun pitää juosta ehtiäkseen junaan tai bussiin. Ei, en katso aikatauluja. Elämän yllätyksellisyys minimalisoituisi. Pilini vielä näen, ei huolta. Kesäksi pitäisi laihduttaa, jotta sopisi vielä vaatteisiin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 17:24"]

Miten te muut satakiloiset tai yli, saatteko esim. ukkovarpaan suuhun? Minä saan.

[/quote]Kyllä, olen aina saanut. Ja  jalkapohjan kantapään otsalle. Ja melkeen-spagaatin, siinä jo perseläskit (reisiläskit) ottivastaan niin meni vain leveälle v-asennolle. Mua kehuttiin lapsenakin notkeaksi, olin aina niin ylpeä! :D Kenkiäkään ei ole koskaan ollut ongelmia sitoa. Mun läskit keskittyi tosiaan tasasesti koko kroppaan, mutta ehkä eniten tonne takamukseen ja alleihin.

T: se 170-kilonen

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Kyllähän se välillä vähän raskaalta tuntuu. Tai en tiedä kuinka paljon siitä johtuu painosta itsestään ja kuinka paljon ihan vaan siitä, että mulla on aika huono kunto kun en kauheasti liikuntaa harrasta. Ei varmaan näin tukala fiilis olisi ja näin helposti hengästyisi, jos ois vähän liikunnallisempi ja parempikuntoinen. Mulla on tosi huono itsetuntokin, niin henkisestihän tämä lihavuus ottaa aika koville. Mut minkäs teet, kun ei vaan saa itseään niskasta kiinni. Olen välillä laihduttanut kymmeniäkin kiloja, mutta jojoiluksi se aina lopulta menee.

Mutta niin siis joo, asiaan. :D Mahdun kyllä tuoleille ihan ilman ongelmaa. Tai no jos on kovin kapoinen istuin ja käsinojat, niin joskus kyllä saa itsensä tunkea siihen käsinojien väliin että mahtuu. :D Mutta nuo tilanteet on aika harvassa... Pystyn pyöräilemään, ei mitään hankaluutta siinä. Seksikin sujuu, mutta pakkohan se on myöntää, ettei mitkään hirveän akrobaattiset asennot kyllä. Hengästyn myös aika helposti, niin siksikään ei tule mitään hirveän erikoista yleensä yritettyä. Mutta ellei nyt hirveästi yritä taiteilla, niin hyvin sujuu seksihommatkin. Helteellä kyllä reidet hankaa ikävästi jos ei ole housuja, siksi pidän yleensä kesälläkin ohuita sukkahousuja hameen kanssa. Kengännauhojen solmiminen tai astianpesukoneen täyttäminen ei hengästytä, ylämäet ja pitkät portaat kyllä. Välillä myös tuntuu, ettei nenän kautta saa tarpeeksi henkeä, mikä on ihan perseestä.

Että semmoista on tämän läskin elämä. Hirveästi haluaisin laihtua, mutten silti vissiin tarpeeksi, kun en vaan löydä sitä puhtia ja itsekuria. :( Sekään ei hirveästi motivoi, että on monesti laihtunut tosi paljonkin, ja kaikki on tullut bonuksien kanssa takaisin. Ei yhtään huvittaisi aloittaa taas nollasta alusta. :( Olen kateellinen ihmisille, jotka nauttivat liikunnasta. Mä ihan oikeasti inhoan liikuntaa, hitto sentään.

gainergirl98/N19 150 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Lihavuus siis hankaloittaa elämääsi merkittävästi, suorastaan invalidisoi. Etkä ole vielä edes kahtakymmentä... Vältteletkö kävelyä ja preferoitko hissiä portaisiin, kun et jaksa kävellä vähänkään pitempiä matkoja (kilometri on kullä hyvin lyhyt) ja hengästyt enemmistä kuin yhdestä portaikosta?

Vierailija kirjoitti:

gainergirl98/N19 150 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Lihavuus siis hankaloittaa elämääsi merkittävästi, suorastaan invalidisoi. Etkä ole vielä edes kahtakymmentä... Vältteletkö kävelyä ja preferoitko hissiä portaisiin, kun et jaksa kävellä vähänkään pitempiä matkoja (kilometri on kullä hyvin lyhyt) ja hengästyt enemmistä kuin yhdestä portaikosta?

Ei se nyt invalidisoi, ei nuo asiat niin paljon vaikuta. Joo välttelen, meen autolla useimpiin paikkoihin ja valitsen hissin jos voin. On vaan niin raskasta kävellä kilometri kun alkaa huohottamaan, sama ylämäessä ja juosta pystyn ehkä 50 metriä.

gg98 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gainergirl98/N19 150 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Lihavuus siis hankaloittaa elämääsi merkittävästi, suorastaan invalidisoi. Etkä ole vielä edes kahtakymmentä... Vältteletkö kävelyä ja preferoitko hissiä portaisiin, kun et jaksa kävellä vähänkään pitempiä matkoja (kilometri on kullä hyvin lyhyt) ja hengästyt enemmistä kuin yhdestä portaikosta?

Ei se nyt invalidisoi, ei nuo asiat niin paljon vaikuta. Joo välttelen, meen autolla useimpiin paikkoihin ja valitsen hissin jos voin. On vaan niin raskasta kävellä kilometri kun alkaa huohottamaan, sama ylämäessä ja juosta pystyn ehkä 50 metriä.

No kyllähän se lihavuus siis invalidisoi kun et jaksa edes kävellä paljoa ja hengästyt normaalista fyysisestä ponnistelusta, eikä ikää ole vielä edes kahtakymmentä :/

En osaa sanoo ku en ole ikinä ollut normaalipainonen sen jälkeen ku 3 v. täytin.

Painoa nyt n. 113 kg.

Mahdun normaalille tuolille ja töitäki teen...

Selkä ottaa joskus itteesä kiireisimmistä työpäivistä.

Hautumia ei ole pahemmin ollut paitsi viime aikoina yhdessä kohtaa...

Seksiä pystyy harrastaa, toki ei ehkä ihan eksoottisimmassa asennoissa...

Pystyn kävelee kilometrejä ja kenkät solmittua ongelmitta.... Toki nivelten yliliikkuvuus mahdollistaa notkeuden...

Monet koripalloijat ovat yli 100 kg. He eivät ole lihavia yli 100 kiloisia. Laurikin on 103 kg.

up

Vierailija kirjoitti:

gg98 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gainergirl98/N19 150 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Lihavuus siis hankaloittaa elämääsi merkittävästi, suorastaan invalidisoi. Etkä ole vielä edes kahtakymmentä... Vältteletkö kävelyä ja preferoitko hissiä portaisiin, kun et jaksa kävellä vähänkään pitempiä matkoja (kilometri on kullä hyvin lyhyt) ja hengästyt enemmistä kuin yhdestä portaikosta?

Ei se nyt invalidisoi, ei nuo asiat niin paljon vaikuta. Joo välttelen, meen autolla useimpiin paikkoihin ja valitsen hissin jos voin. On vaan niin raskasta kävellä kilometri kun alkaa huohottamaan, sama ylämäessä ja juosta pystyn ehkä 50 metriä.

No kyllähän se lihavuus siis invalidisoi kun et jaksa edes kävellä paljoa ja hengästyt normaalista fyysisestä ponnistelusta, eikä ikää ole vielä edes kahtakymmentä :/

Kyllähän tuo täyttää liikkumisen osalta vähintäänkin lievän invaliditeetin kriteerit, etenkin kun ikä otetaan huomioon. Toki kokonaisuutena ei voida puhua invaliditeetistä, kun muita rajoitteita ei ole.

Toivon että kirjoittaja ottaa asian vakavasti. Merkittävä ylipaino aiheuttaa iän myötä pysyviä vaurioita.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gg98 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gainergirl98/N19 150 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Lihavuus siis hankaloittaa elämääsi merkittävästi, suorastaan invalidisoi. Etkä ole vielä edes kahtakymmentä... Vältteletkö kävelyä ja preferoitko hissiä portaisiin, kun et jaksa kävellä vähänkään pitempiä matkoja (kilometri on kullä hyvin lyhyt) ja hengästyt enemmistä kuin yhdestä portaikosta?

Ei se nyt invalidisoi, ei nuo asiat niin paljon vaikuta. Joo välttelen, meen autolla useimpiin paikkoihin ja valitsen hissin jos voin. On vaan niin raskasta kävellä kilometri kun alkaa huohottamaan, sama ylämäessä ja juosta pystyn ehkä 50 metriä.

No kyllähän se lihavuus siis invalidisoi kun et jaksa edes kävellä paljoa ja hengästyt normaalista fyysisestä ponnistelusta, eikä ikää ole vielä edes kahtakymmentä :/

Kyllähän tuo täyttää liikkumisen osalta vähintäänkin lievän invaliditeetin kriteerit, etenkin kun ikä otetaan huomioon. Toki kokonaisuutena ei voida puhua invaliditeetistä, kun muita rajoitteita ei ole.

Toivon että kirjoittaja ottaa asian vakavasti. Merkittävä ylipaino aiheuttaa iän myötä pysyviä vaurioita.

Miten tuo täyttää liikkumisen osalta vähintään lievän invaliditeetin kriteerit? Tuo tyttö esim. pyöräilee, mihin ei invalidi pysty.

Aloittajan esittämät asiat eivät vaivaa, mutta haluaisin olla hoikka. Sellainen ennen olinkin, ja on todella vaikeaa tulla toimeen liikakilojen kanssa. Laihduttaminenkaan ei silti hirveästi houkuttele, koska se on aina johtanut jojoiluun joka ajan saatossa vain lisää lihomistani.

Vaatteita en ole juurikaan ostanut lihavana ollessani. Ihania vaatteita ei löydy, eikä niiden epätoivoinen etsiminen huvita, ja vaikka jotain saisinkin niin hoikkaa nuoruuteni en enää kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut yli satakiloinen toistakymmentä vuotta, kymmenisen vuotta 130kg paikkeilla, olen 39v. ja kyllä viimevuosina on alkanut tuntua tukalalta. Sain kaksoset viisi vuotta sitten, raskausaikana laihduin 15kg, ja raskaus oli todellakin raskas, maha kasvoi tuplanopeutta ja pahoinvointi oli ympärivuorokautista, kun pahoinvointi alkoi hellittää tuli liitoskivut.

Tuntuu että ennen lapsia jaksoin fyysisesti tehdä oikeastaan lähes kaikkea mitä halusin, esimerkiksi puutarhahommia. Lasten jälkeen on jotenkin kunto mennyt huonoksi, en tahdo jaksaa mitään, olen uupunut koko ajan.

Fyysisiä oireita on se, että kun on ulkona kylmä viima, alkaa toista lonkkaa särkeä. Jos kannan painavaa taakkaa esim. kahta lasta rappusissa, polvet naksuu.

Pystyn istumaan useimmille normaaleille tuoleille, mutta joskus mietin heppoisten esim. halpojen muovituolien kestävyyttä taakan alla. Pystyn pyöräilemäänkin, mutta sitä olen niin vähän tehnyt, että takapuoli tulee todella kipeäksi, joten ei oikein houkuta, ja pyörä pitää olla hyvä ja tukeva, renkaat menee ehkä vähän liikaa lyttyyn, pitää olla hyvät renkaatkin. Yksi ystävätär joka oli 140kg pyöräili kyllä paljonkin ihan normaalilla kuntoilupyörällä jossa oli sellainen inhottava kapea istuin.

Seksi sujuu ihan hyvin, mulla kun on hyvin sivulle taituvat lonkat, tapaan muutenkin aina istua risti-istunnassa. Mies ei ole koskaan halunnut mitään ihmeellisiä seksiasentoja, hän on kovin kankea, kun on pitkä mies, ja myös vähän ylipainoinen.

Kuumalla kelillä tulee hankaumia reisien sisäpintaan jos pitää kävellä vähänkin enemmän, ja paljas hikinen iho hinkkaa vastakkain, sitä vaivaa mulla oli kyllä jo reilusti alle satakiloisena.

Minä olen aika pitkä naiseksi, ja se varmaan auttaa siihen että kaikkia hankaluuksia ei ole mitä lyhyemmällä saman painoisella saattaa olla.

Jaha, mun kirjotus neljän vuoden takaa, ja edelleen samassa painossa. Eipä tämä elämä tästä juuri kummene kun en ole minäkään tästä nuorentunut. Pitäisi toki laihduttaa, mutta elämä on muuten niin ahdistavaa ettei siihen vaan jää voimia. Isä kuoli vajaa vuosi sitten syöpään 61-vuotiaana, anoppi edellisenä vuonna, kylläkin ihan vanhuuteen... kyllä sitä omaa kuolemaa ajattelee yhä enemmän vaikka on vielä suht nuoria lapsikin. Miehellä terveys on reistaillut jo pitkään, sitäkin mietin että mitä jos mies yhtäkkiä kuolee ja minä jään yksin lasten ja taloudellisten ongelmien kanssa.

Tämä ketju on mielenkiintoinen, ja ehkä se auttaa ihmisiä ymmärtämään että jos on pitkä, ei sata kiloa ole paljon, mutta jos on tosi lyhyt puolitoistametrinen runko niin siinä satakiloisuus jo tuntuu lihavuudelta.

Mulle 100kg on joku maaginen raja jossa tulee epämääräisen tukala olo. Muuten ylipaino ei tunnu mitenkään erityisen ikävältä. Kunto ei ole huono jos kuntoilee säännöllisesti, ja sitähän pelkkä paino ei estä. 

Veriarvot on hyvät koska syön terveellisesti. En vaan meinaa saada painoa alas. Älyän kuitenkin olla kiitollinen siitä ettei se ole tästä noussutkaan.

100kg ei ole loppujen lopuksi mikään valtava tankki (ellei pituus ole 150cm), selvästi kookas mutta ei mikään Michelin Man. Vaatteet päällä näytän sopusuhtaiselta, vatsa ei ole valtava, käsivarret ja sääret näyttävät enemmän lihaksikkailta kuin läskisiltä, vaikka tottakai niissä sitä rasvaakin on.

Tuntuu siltä että hoikat ihmiset usein aliarvioivat lihavien painon ja 100kg painavat vaan jotkut maagiset valaat. Itse näen oman kokoisia ja paljon isompiakin ihmisiä joka päivä kadulla, eli yli 100kg:n paino ei ole mitenkään tavatonta. Suomessa poikkeuksellisen lihavat ovat arvioni mukaan reilusti päälle 120 kg:sta ylöspäin.

Reidet hankaavat kesällä yhteen, mutta niin ne ovat hangannet paljon kevyempänäkin. Käytän siis lahkeellisia alushousuja ja problem solved. Pystyn harrastamaan villiäkin seksiä ilman ongelmia.

Vaatteita ei voi ostaa mistä vaan, mutta mittani ovat niin standardimitat että löydän netistä just sellaista päällepantavaa kuin haluan. En käytä kilojani tekosyynä pukeutua huonosti tai olla hoitamaton vaan koitan näyttää niin kivalta kuin se on näistä lähtökohdista mahdollista. Luulen että monilta homssuisilta lihavilta löytyy taustalta masennus tai joku vaikea sairaus minkä takia kiloja on kertynyt, silloin ei ole voimia huolehtia itsestä. Ikävä ajatella että nämä saavat eniten haukkuja. Nuorena tämä vaatejuttu oli kyllä kamala, silloin piti käyttää sitä mikä päälle mahtui. Nuorena myös kiusattiin, aikuisiällä tätä ei ole enää tapahtunut.

Tällä hetkellä painan 98 kg, ja olo on paljon parempi kuin painavimmillaan. Haluaisin ja yritän pudottaa painoa, mutta kuten sanottua se on minulle tosi vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gg98 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gainergirl98/N19 150 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huomaat lihavuutesi vaikuttavan elämääsi? Mahdutko istumaan normaalille tuolille? Pystytkö pyöräilemään? Miten seksi sujuu? Tuleeko kesähelteellä hankaumia ja muita ongelmia? Jne.

Olen 165 cm pitkä ja 150-kiloinen 19-vuotias. Mahdun istumaan normaalille tuolille. Pystyn pyöräilemään, mutta hikoilen paljon pyöräillessä ja ylämäessä joudun taluttamaan. Ihan normaalilla pyörällä ajelen. Seksissä hengästyn nopeasti mutta lähetyssaarnaja menee, päällä äheltäminen on raskasta. Kesähelteellä reidet hankaa yhteen ja hikoilen paljon. En oikeun jaksa juosta esim. bussiin tai metroon, ja kilometrin kävely on raskasta enkä sitä mielelläni ter. Hengästyn nopeasta kävelystä ja portaiden noususta jos niitä on enemmän kuin yhdet. Kumartuminen vaikeaa, kun vatsamakkarat ottavat vastaan ja kykkimisessä, kuten astiapesukoneen tyhjennyksessä ja imuroinnissa, kuuma tulee hyvin äkkiä. Kenkien sitominen vaikeaa, kun maha on tiellä ja painaa ikävästi kumartuessa, ja välillä hengästyn jo aamulla housuja jalkaan kiskoessa, kun on työlästä vetää farkkujen/leggingsien vyötärö mahan yli. Pyydän kenkien pukemiseen apua aina kun voin. Suihkussa joutuu mahaläskejä nostamaan että saa pestyä alapään, ja joudun sheivaamaan sen niin, että toinen jalka on suorana seinää vasten ja yhdellä kädellä pidän mahaa ylhäällä poissa tieltä ja toisella sheivaan. Mahamakkarat painavat raskaasti istuessa ja maatessa, joudun siirtämään niitä jotta saisin illalla sängyssä otettua mukavan asennon, jossa voi nukahtaa.

Lihavuus siis hankaloittaa elämääsi merkittävästi, suorastaan invalidisoi. Etkä ole vielä edes kahtakymmentä... Vältteletkö kävelyä ja preferoitko hissiä portaisiin, kun et jaksa kävellä vähänkään pitempiä matkoja (kilometri on kullä hyvin lyhyt) ja hengästyt enemmistä kuin yhdestä portaikosta?

Ei se nyt invalidisoi, ei nuo asiat niin paljon vaikuta. Joo välttelen, meen autolla useimpiin paikkoihin ja valitsen hissin jos voin. On vaan niin raskasta kävellä kilometri kun alkaa huohottamaan, sama ylämäessä ja juosta pystyn ehkä 50 metriä.

No kyllähän se lihavuus siis invalidisoi kun et jaksa edes kävellä paljoa ja hengästyt normaalista fyysisestä ponnistelusta, eikä ikää ole vielä edes kahtakymmentä :/

Kyllähän tuo täyttää liikkumisen osalta vähintäänkin lievän invaliditeetin kriteerit, etenkin kun ikä otetaan huomioon. Toki kokonaisuutena ei voida puhua invaliditeetistä, kun muita rajoitteita ei ole.

Toivon että kirjoittaja ottaa asian vakavasti. Merkittävä ylipaino aiheuttaa iän myötä pysyviä vaurioita.

Miten tuo täyttää liikkumisen osalta vähintään lievän invaliditeetin kriteerit? Tuo tyttö esim. pyöräilee, mihin ei invalidi pysty.

Mitä vaurioita merkittävä "ylipaino" aiheuttaa? Joo totta, jos olisin invalidi en pystyisi pyöräilemään 😂