Miltä tuntuu olla lihava, yli 100-kiloinen?

Joo, ne läskit haittaa yllättävän vähän jos on vaan notkea, läski on pehmoista, sitä vasten voi kyllä puristaa. Monet laihat ihmiset on hirveän kankeita, ei laihuus auta lihaksia venymään.

Onnistuin käväisemään tuolla sadan kilon toisella puolella. Mikään sun listassa ei tärpännyt. Sen sijaan polvet alkoi oireilla ja nyt ollaan menossa alaspäin.

Ei mitään muita ongelmia kuin että hyvin istuvia vaatteita on välillä hankala löytää.

Mutta niitä on toisaalta aina vähän vaikea löytää, kun on 180cm pitkä ja omaa pitkät raajat ja jalan kokoa 42.

Ainoastaan sopivia vaatteita on hankala löytää, ei muuten

Olen miettinyt joskus samaa kuin aloittaja, jopa niin pitkälle että olisi "mukava" kokea vaikea ylipaino ja elämä sen kanssa. Ehkä sitten osaisi olla tyytyväinen tähän normaalipainon ja lievän ylipainon välimaastossa kamppailuun.

Ei mitään ongelmia. 

Ei hankaumia, seksi sujuu normaalisti, mahdun istumaan normaalille tuolille, myös lentokoneessa vyö menee kiinni, pystyn pyöräilemään.

Minulla on yllättävän hyvä kunto näin painavaksi, joten en rapakunnossakaan ole. 

Painon suunta on tietenkin alaspäin. Vaikkei nyt ongelmia ole, ei tulevaisuudesta tiedä. mieluummin en tiedäkään. :)

Miltäkö tuntuu, no ihan kivalta kun ei tarvitse laskea joka murua minkä laittaa suuhunsa. Viikonloppuisin voi ottaa sipsien ja suolapähkinöiden kanssa lonkeroa ja rommicolankin kunnon colalla, ei mitään lightpaskaa.

Tietty pituutta on 194 cm ja raskas luusto, hoikkanakin olin taulukoiden mukaan ylipainoinen.

Seksi sujuu normaalisti ja on kivaa kun emäntä ei ole mikään meikattu luukasa.

Pystyn pyöräilemään, jaloissa voimaa riittää ja istun normaaleilla tuoleilla. Kesässä ainoa ongelma on vain parin kuukauden kesäloma.

Yliopistoissa työskennellessä opin arvostamaan enemmän ihmisten älyä ja muita henkisiä ominaisuuksia kuin sitä että ulkonäkö on kuin trimmatulla villakoiralla.

Miulla tuli kesällä hankaumia ja jopa iho meni rikki reisien sisäpuolelta. Ja hengästyn nopeaa liikkuessani. Painoa 95kg.

Olihan se aikoinaan aika masentavaa. Mutta lihavuus oli seurausta masennuksesta, joten siinä oli masennusta masennuksen päälle. En minä sitä lihavuutta koe itse valinneeni. Söin pahaan olooni, kun se oli ainoa keino silloin, miten saatoin helpottaa oloani hetkeksi.

t. nykyisin laihempi

Olin 170-kiloinen pahimmillani. Sillon yritin tosiaankin hakea niitä käsinojattomia tuoleja, koska käsinojat painoivat aina. Toki mahduin käsinojallisiinkin aina (KERRAN EN, terveyskeskuksessa. Hävetti. Odotin 4h seisten.), mutta ne oli lähes aina epämukavia.

Pyöräilemään pystyin kyllä, mutta en halunnut kun katseita tuli kun perse levisi satulasta liikaa. Hävetti.

Seksi sujui, siinä ei ollut ongelmia. Toki en päällä jaksanut hommata kauaa, mutta takaa ja lähetyssaarnaaja meni hyvin.

Kesähelteen hankaumat kyllä. Kevyitä housuja kun käytti, niin vain jos paljon käveli. Hameita/mekkoja en käyttänyt koskaan, koska reidet hankasi liikaa.

Ainoa selkeä terveydellinen ongelma joka minulla oli, oli että kerran korkeaan autoon nousessa polvi napsahti jotenkin, jonka takia jouduin käyttämään keppejä liikkumiseen muutaman kuukauden. Ei ollut mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia tai muita. Verenkuva normaali, ainoastaan että kolesteroli oli hieman koholla. Kunto oli heikko. Kuljen julkisilla, niin ei aina olisi jaksanut kävellä pysäkille sitä 800 metriä. 

Yhdellä sanalla miltä tuntui olla 170-kiloinen? Hävetti. Onneksi ulkomuodostani ei kukaan olisi osannut arvata että kiloja on niin paljon, ulkonäöllisesti olen aina ollut "vain" n. 140-kilosen näköinen, kun läskit sijottuneet aika tasaisesti joka puolelle. Ja pitäähän niitä lihaksia olla kun tommosta läskivuorta jaksoi kantaa. 

Saa kysellä jos kiinnostaa tietää lisää!

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 15:55"]

Olin 170-kiloinen pahimmillani. Sillon yritin tosiaankin hakea niitä käsinojattomia tuoleja, koska käsinojat painoivat aina. Toki mahduin käsinojallisiinkin aina (KERRAN EN, terveyskeskuksessa. Hävetti. Odotin 4h seisten.), mutta ne oli lähes aina epämukavia.

Pyöräilemään pystyin kyllä, mutta en halunnut kun katseita tuli kun perse levisi satulasta liikaa. Hävetti.

Seksi sujui, siinä ei ollut ongelmia. Toki en päällä jaksanut hommata kauaa, mutta takaa ja lähetyssaarnaaja meni hyvin.

Kesähelteen hankaumat kyllä. Kevyitä housuja kun käytti, niin vain jos paljon käveli. Hameita/mekkoja en käyttänyt koskaan, koska reidet hankasi liikaa.

Ainoa selkeä terveydellinen ongelma joka minulla oli, oli että kerran korkeaan autoon nousessa polvi napsahti jotenkin, jonka takia jouduin käyttämään keppejä liikkumiseen muutaman kuukauden. Ei ollut mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia tai muita. Verenkuva normaali, ainoastaan että kolesteroli oli hieman koholla. Kunto oli heikko. Kuljen julkisilla, niin ei aina olisi jaksanut kävellä pysäkille sitä 800 metriä. 

Yhdellä sanalla miltä tuntui olla 170-kiloinen? Hävetti. Onneksi ulkomuodostani ei kukaan olisi osannut arvata että kiloja on niin paljon, ulkonäöllisesti olen aina ollut "vain" n. 140-kilosen näköinen, kun läskit sijottuneet aika tasaisesti joka puolelle. Ja pitäähän niitä lihaksia olla kun tommosta läskivuorta jaksoi kantaa. 

Saa kysellä jos kiinnostaa tietää lisää!

[/quote]

Oletko edelleen saman painoinen vai oletko laihtunut? Paljonko painat nykyään? Eikö sinua hävettänyt harrastaa seksiä?

Minä olen ollut yli satakiloinen toistakymmentä vuotta, kymmenisen vuotta 130kg paikkeilla, olen 39v. ja kyllä viimevuosina on alkanut tuntua tukalalta. Sain kaksoset viisi vuotta sitten, raskausaikana laihduin 15kg, ja raskaus oli todellakin raskas, maha kasvoi tuplanopeutta ja pahoinvointi oli ympärivuorokautista, kun pahoinvointi alkoi hellittää tuli liitoskivut.

Tuntuu että ennen lapsia jaksoin fyysisesti tehdä oikeastaan lähes kaikkea mitä halusin, esimerkiksi puutarhahommia. Lasten jälkeen on jotenkin kunto mennyt huonoksi, en tahdo jaksaa mitään, olen uupunut koko ajan.

Fyysisiä oireita on se, että kun on ulkona kylmä viima, alkaa toista lonkkaa särkeä. Jos kannan painavaa taakkaa esim. kahta lasta rappusissa, polvet naksuu.

Pystyn istumaan useimmille normaaleille tuoleille, mutta joskus mietin heppoisten esim. halpojen muovituolien kestävyyttä taakan alla. Pystyn pyöräilemäänkin, mutta sitä olen niin vähän tehnyt, että takapuoli tulee todella kipeäksi, joten ei oikein houkuta, ja pyörä pitää olla hyvä ja tukeva, renkaat menee ehkä vähän liikaa lyttyyn, pitää olla hyvät renkaatkin. Yksi ystävätär joka oli 140kg pyöräili kyllä paljonkin ihan normaalilla kuntoilupyörällä jossa oli sellainen inhottava kapea istuin.

Seksi sujuu ihan hyvin, mulla kun on hyvin sivulle taituvat lonkat, tapaan muutenkin aina istua risti-istunnassa. Mies ei ole koskaan halunnut mitään ihmeellisiä seksiasentoja, hän on kovin kankea, kun on pitkä mies, ja myös vähän ylipainoinen.

Kuumalla kelillä tulee hankaumia reisien sisäpintaan jos pitää kävellä vähänkin enemmän, ja paljas hikinen iho hinkkaa vastakkain, sitä vaivaa mulla oli kyllä jo reilusti alle satakiloisena.

Minä olen aika pitkä naiseksi, ja se varmaan auttaa siihen että kaikkia hankaluuksia ei ole mitä lyhyemmällä saman painoisella saattaa olla.

AP ja vitonen: suosittelen kokeilemaan! Lihottakaa toki itsenne satakiloisiksi, sittenhän tiedätte. Ei tarvitse tulla tänne esittelemään ennakkoluuloisa ja typeriäi kysymyksiä.

En paina sataa kiloa, mutta tanakka, pönäkkä ja punakka olen. Vaatteiden kanssa on pieniä ongelmia, kun ei aina jaksaisi ruveta itse ompelemaan. Lisäksi kotipaikkakunnan kangasvalikoimat ovat surkeat.

Tällaisena XL-kokoisena minua ihmetyttää, että useimmilla valmistajilla liikuntavaatteet loppuvat kokon 42 tai 44 /L ja näyttävät lähinnä 38:lta. Kuitenkin meitä neuvotaan aina liikkumaan, jotta saisimme painoa alas. Hame päälläkö meidän pitäisi lähteä tuonne naurun ja pilkan kohteiksi lenkkipolulle vai liikkuako vain keskiyöllä, etteivät hoikat saa traumoja.

Myönnettäköön, joillakin valmistajilla on isompiakin kokoja, mutta miksi herran tähden niiden pitää olla niin ruman värisiä? Mustia tai hyvin tumman luumun värisiä. Emmekö me saa pitää kirkkaista väreistä? Kirveleekö se teidän hoikkien silmiä? Sanon saman kuin muiden vaatteiden kohdalla: aina ei huvittaisi ommella itse, vaan olisi kiva ostaa edes joskus valmiina muutakin kuin alusvaatteita. Niin ja t-paitoja miesten osastolta, että saa navan peittoon.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 16:01"]

Oletko edelleen saman painoinen vai oletko laihtunut? Paljonko painat nykyään? Eikö sinua hävettänyt harrastaa seksiä?

[/quote]En ole onneksi enää noin iso. Olen laihduttanut 100 kiloa (n. 2v meni) ja nyt painan vähän päälle 70. Housukoko pieneni 58:sta 40:iin.

Tavallaan hävetti harrastaa seksiä, mutta tavallaan ei. Sama mies ollut iät ajat, tutustuttiin kun olin 110-kiloinen. Tokihan hän on nyt tyytyväinen minun ulkonäkööni vaikka vähän roikkuukin paikat (ei kovin paljon löysää ihoa onneksi kuitenkaan), mutta en kokenut että hän olisi missään välissä ulkonäköäni inhonnut. Rakkaus tekee ihmeitä myös miehille, en olisi ihmetellyt vaikka olisikin lähtenyt lätkimään kun painoa alkoi kertymään.

Paino ollut nyt muutaman vuoden hieman satasen pahemmalla puolella. Mitään erityisiä ongelmia ei ole, ei estä liikkumista, hyvin mahtuu tuoleihin jne. Reisien sisäpinnat kyllä hankautuvat kesäkuumalla, mutta sitä sattui jo ollessani normaalipainossa, eli ainakin osittain on rakenteellinen juttu. Sen voi välttää käyttämällä hameen alla housualushametta (olikohan oikea termi?) tai sitten vain housuja/shortseja. Eli ei oikeastaan ole ollut erityisiä ongelmia. Aion kyllä laihtua ENNEN kuin niitä tulee, sillä eihän tämä ihan tervettäkään ole, vaikkei ongelmia VIELÄ olekaan. Vielä en ole jaksanut, kun on ollut niin raskas elämäntilanne.

Ei mitään aloituksessa kuvattuja ongelmia. Olenkin 180 cm pitkä, joten en mitenkään ylettömän makkarainen. Matkaa normaalipainon ylärajalle on 22 kiloa. Tietysti mahdun istumaan tavalliselle tuolille. Vaatteet eivät koskaan näytä hyvältä ja valokuvista katsoo mursu. Jos kävelen useamman kilometrin helteellä hameessa, reidet hiertävät toisiaan vasten inhottavasti.

Ei se nyt niin paha ollut, olen 175cm pätkä mies.

Oikeastaan ainoa arkitoimi, mitä yli 100kg paino vähän haittasi oli kengännauhojen sitominen, jotuin vähän pinnistämään että ylsi.

Jalat myös kipeytyivät jos joutui seisomaan tai kävelemään paljon.

Tuntuu lihavalta! Mutta mahdun istumaan tuoleille ja lentokoneeseen, pystyn pyöräilemään, seksikin onnistuu (miksei onnistuisi?). Kesällä reidet hankaa yhteen, mutta niin ne teki normaalipainoisenakin, kun alakroppa vain on tämän muotoinen.

Ihan oikeasti ko pystyitte pyöräilemään lihavana? Olen normaalipainoinen, mutta raskaana ollessa maha tuli tielle jo joskus viikolla 22-25, jolloin painoakaan ei ollut vielä noussut kuin pari kiloa.

Eikö teillä ole hengenahdistusta? Esim pöydän ääressä istuessa tai liikkuessa? Itsellä tuntuu jo normipainon ylärajalla että ähkii ja ähisee tosi pahasti, vaatteet ahdistaa ja jokapaikka tursuaa, on tosi raskas olo! Kai siihen sitten tottuu kun tulee hissukseen tuo ylipaino?