Lue keskustelun säännöt.
Oman tahdon löytäminen (parempi myöhään, kuin...)
05.04.2014 |
Joskus on parempi löytää oma tahto edes myöhään, kuin ei milloinkaan. Jos oma tahto ja minuus on jostain syystä tukahdutettu ja ihmisestä tehty syyllistämällä tai muuten epävarma, on oman tilan ja tahdon ottaminen vaikea tehtävä.
Itselläni tämä on ollut todella suuri ongelma, en vieläkään oikein kykene vastustamaan vanhempiani ilman syyllisyydentunteita ja kysyin aina muilta neuvoa reilusti yli parikymppiseksi etten tekisi "väärin". Tästä taas oli seurauksena pelkotiloja ja lamaantumista.
Nyt vasta olen oppinut tiedostamaan oman itseni rajat, harmittaa vain kun nuoruus on jäänyt elämättä, vaikka olenki alle kolmikymppinen. Haluaisin vain kokea sen tunteen, kun on itse saanut päättää elämänsä valinnoista.
Kohtalontovereita?
Kommentit (9)
Niin se vain on, kaikki pitäisi olla hyvin mutta vapaus, missä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on näennäiskapinalliset niinkuin minä. Merkityksettömissä asioissa julistetaan itsenäisyyttä, tosiasiassa olen ollut ihan vietävissä. Eivätkä vanhemmat ole koskaan oikein osanneet ajatella asioita minun kannaltani, enkä minä osannut sitä pyytää saati vaatia, koska en ole tajunnut että näin on.
Ei ole kivaa havahtua joskus kolmevitosena ensimmäistä kertaa siihen, että vanhemmat pelaavat yhteen mitätöidäkseen tunteeni, eikä kumpaakaan edes kiinnosta mitä oikeasti koen. Joulu meni siinä, kun vanhemmat leikkivät kotia minun keittiössäni ja minä itkin yläkerrassa kaksi päivää ihan rauhassa putkeen, kenenkään häiritsemättä.
Ymmärrän aloittajaa, ja surtava tuossa on monenlaista asiaa moneen kertaan. Toisaalta aika harva nuorena taitaa loppujen lopuksi tehdä ihan omia päätöksiä. Osa on talutusnuorassa, osa pullikoi ja päättää mitä tahansa, kunhan se on eri ratkaisu kuin vanhempien haluama. Ja loppujen lopuksi sitä saattaa päätyä rikkaammaksi sieluksi, kun työ on tehty ja vammat hoidettu.
Onnekseni ehdin jonkinlaista hajurakoa ottaa ja vanhemmatkin ehtivät hiukan kasvaa, ennen kuin uskalsin lisääntyä itse. Nyt välit ovat jopa hyvät, vaikka ne olivat kohteliaan etäiset vuosia.
Kriisejä on monenlaisia ja tämä varmaan yksi yleisimpiä. Ihminen ei voi muuttaa mennyttä, mutta sen voi valita, kuinka siihen suhtautuu. Suru täytyy käydä läpi, muttei kannata heittää kaikkea hyvää pois, jos sellaista kuitenkin on.
Mulla tää ongelma ei ollut ainoastaan vanhempien, vaan myös erään todella dominoivan kaverin suhteen. Tai oli niitä moniakin samantyylisiä kavereita, mutta yks oli eniten. Jos on kiltti ja hyväntahtoinen eikä halua konflikteja niin osa ihmisistä ei jostain syystä arvosta ennen kuin sanoo päin naamaa.
Olihan tällä ilmiöllä jokin "nimikin", en nyt saa vain päähäni, että mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä kai nämä ikäkriisitkin syntyvät, kun nuoruus jää elämättä. En tiedä, kuinka voisi neuvoa.
Siitä kai nämä ikäkriisitkin syntyvät, kun nuoruus jää elämättä. En tiedä, kuinka voisi neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti monikin tuntee samoin. Sitten oma lukunsa ovat vastuuttomat ihmiset, jotka elävät vain ja ainoastaan itselleen.