Te ahdistuneet/yksinäiset/masentuneet,
Miten estätte ahmimisen ja painonnousun? Käyn kuntosalilla, yritän parhaani mukaan keksiä sisältöä elämälle ja ylläpitää jonkinlaisia sos. suhteita, mutta.... Iltaisin tulee kuitenkin aina se totaalilamaantuminen ja henkinen paha olo, ja ainoa asia mikä silloin kiinnostaa ja lohduttaa on syöminen. Paino jatkaa vaan nousuaan :(
Kommentit (12)
Sun pitää treenata 2x kovempaa niin voi syödä enempi hyvällä omalla tunnolla.
Kuitenkin olet parisuhteessa itse, eikö niin? Vain sinkut ja yyhoot ovat niitä onnettomia, joilla on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää treenata 2x kovempaa niin voi syödä enempi hyvällä omalla tunnolla.
Jos treenaa 2 x enemmän, ruokahalu on 4 x enemmän.
Se on sen lohtusyömisen vähentäminen.
Minulla auttaa melko paljon se että syön riittävästi päivällä, varsinkin proteiinia. Ja vältän liiallisia hiilihydraatteja. Ei tarkoita että pitää syödä itsensä ähkyyn mutta jollen syö säännöllisesti niin takuuvarmasti on kauhea herkkuhimo illalla. Esim olen lisännyt purkin rahkaa aterioilleni (yleensä opiskelilounas ja iltapäivällä puuroa tms) ja se tuntuu auttavan tähän.
Olemalla niin ahdistunut että ei ole edes ruokahalua, tupakoimalla ja juomalla (jos ei syö kauheesti sen lisäksi niin painokin pysyy aloillaan, välillä voi vähetä). Eli ei millään sellaisilla suositeltavilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttaa melko paljon se että syön riittävästi päivällä, varsinkin proteiinia. Ja vältän liiallisia hiilihydraatteja. Ei tarkoita että pitää syödä itsensä ähkyyn mutta jollen syö säännöllisesti niin takuuvarmasti on kauhea herkkuhimo illalla. Esim olen lisännyt purkin rahkaa aterioilleni (yleensä opiskelilounas ja iltapäivällä puuroa tms) ja se tuntuu auttavan tähän.
Tämähän ei poista sitä ahdistusta (muuten kuin ahmimisen jälkeistä) jne mutta en lankea niin helposti ahmimaan vaikka ahdistaisi.
Kaipaatko oikeasti seuraa vai vain siksi että sosiaalisten normien mukaan sitä pitäisi olla?
Kysyn siksi että itse olen onnellinen kun ei tarvi töiden ja perheen hoitamisen lisäksi mennä mihinkään tai nähdä ketään. Nautin siitä kun mun ei tarvi tarvita ketään perheen ulkopuolisia.
En jaksaisi edes kaupassa käydä kuin kerran parissa kuukaudessa.
Toki ymmärrän jos ei ole perhettä tai parisuhdetta.
Onko mahdollista oppia nauttimaan yksinolosta jos se ahdistaa?
Aloitin pätkäpaaston ja syön vain kerran tai kaksi päivässä niin paljon, ettei tee mieli napostella koko ajan. Paasto tuntuu kivalta, kun siihen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko oikeasti seuraa vai vain siksi että sosiaalisten normien mukaan sitä pitäisi olla?
Kysyn siksi että itse olen onnellinen kun ei tarvi töiden ja perheen hoitamisen lisäksi mennä mihinkään tai nähdä ketään. Nautin siitä kun mun ei tarvi tarvita ketään perheen ulkopuolisia.
En jaksaisi edes kaupassa käydä kuin kerran parissa kuukaudessa.
Toki ymmärrän jos ei ole perhettä tai parisuhdetta.
Onko mahdollista oppia nauttimaan yksinolosta jos se ahdistaa?
Eri, mutta kyllä itse ainakin kaipaan seuraa koska ei ole perhettä eikä parisuhdetta eikä juuri ystäviäkään. Suurimman osan ajasta olen yksin. Veikkaan että harva seuraa kaipaava tilanteesta nauttii, eikä minusta tarvitse väkisin ryhtyä nauttimaan mistään mikä ei ole oikeasti kivaa. Ei siinä ole mitään järkeäkään. Enemmänkin pitäisi löytää tapoja parantaa tilannetta mutta itse esim koen oloni hyväksi ihan todella harvojen ihmisten seurassa, suurimman osan kanssa minua alkaa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko oikeasti seuraa vai vain siksi että sosiaalisten normien mukaan sitä pitäisi olla?
Kysyn siksi että itse olen onnellinen kun ei tarvi töiden ja perheen hoitamisen lisäksi mennä mihinkään tai nähdä ketään. Nautin siitä kun mun ei tarvi tarvita ketään perheen ulkopuolisia.
En jaksaisi edes kaupassa käydä kuin kerran parissa kuukaudessa.
Toki ymmärrän jos ei ole perhettä tai parisuhdetta.
Onko mahdollista oppia nauttimaan yksinolosta jos se ahdistaa?
Eri, mutta kyllä itse ainakin kaipaan seuraa koska ei ole perhettä eikä parisuhdetta eikä juuri ystäviäkään. Suurimman osan ajasta olen yksin. Veikkaan että harva seuraa kaipaava tilanteesta nauttii, eikä minusta tarvitse väkisin ryhtyä nauttimaan mistään mikä ei ole oikeasti kivaa. Ei siinä ole mitään järkeäkään. Enemmänkin pitäisi löytää tapoja parantaa tilannetta mutta itse esim koen oloni hyväksi ihan todella harvojen ihmisten seurassa, suurimman osan kanssa minua alkaa ahdistaa.
Ymmärrän ja on kyllä huono mieli sellaisten puolesta jotka oikeasti kaipaavat seuraa.
Minulla ei ole ruokahalua, joten annan itseni vain kuihtua.