Mulla on varakas mies, tyttö ja poika, koira, ihana koti ja auto.

En vaan oo tyytyväinen. Hävettää ruikuttaa, kun asiat on mallillaan. Mies ihana ja hellä ja lapset terveitä.

Mullakin elämä päällisinpuolin mallillaan, mutta silti ahdistaa. Mulla ei ole mieleistä työtä, toisaalta hirveesti haluaisin lähtä opiskelemaan.. Mutta kun ei tiedä itsekkään.



Onko muita samassa tilanteessa olevia? Varmaan tää on jotain kolmenkympin kriisiä. :(

sellainen fiilis, että tässäkö tämä nyt sitten on? Tuntuu, että elämä vaan menee ja kuluu ja itse vaan " lilluu" mukana. Asiat on ihan hyvin, mutta silti.....Ehkä nämä vaan kuuluvat asiaan?

Tunnetilaa voisi kuvat sanalla maailmantuska. On paha olla kaikesta, ahdistaa ja masentaa. Kaikki ikävät asiat tuntuvat pahoilta potenssiin sata. Minulla on aina ollut taipumusta tiettyihin angstikausiin. Tulevat ja menevät.

Sieltä vaan kissojen katastrofiyhdistykseltä käytetty kissa tai mieluummin kaksi. Eipä ahista enää.

miten kissan ottaminen auttaa asiaa?

sitä voi katsella vähän niinkuin telkkaria, paitsi ei kuluta sähköä vaan kynttilää ja lupamaksua ei tarvitse. Vapaa-aikaa on turha ruveta täyttämään millään jota tuttavatkin sattuvat puuhastelemaan, ennen kuin ottaa itse selville mitkä ovat omat tarpeet ja kyvyt.

Ehkä kaipaat jotakin muutakin merkitystä elämääsi, jonkin " oman jutun" - siis mielekästä tekemistä jossa tunnet kehittyväsi tai jonka tunnet muuten tärkeäksi. Ihan sama onko se palkkatyö vai harrastus. Yleensä tuollaisessa tilanteessa olevaa kehotetaan tekemään jotain auttamistyötä - vapaaehtoistyötä toisten hyväksi - sillä kun tekee jotain toisten hyväksi, yleensä kokee itsensä tarpeelliseksi ja saa uusia ihmiskontakteja. Toisaalta jos sinulla kerran on lapsia, kannattaa ehkä viettää sekin aika heidän seurassaan. Vaikea juttu tuo ahdistus.

Oletko hukannut itsesi? Mieti mitä haluaisit tehdä oikeasti, mikä toisi tyytyväisyyttä ja iloa eläämääsi perheesi lisäksi. Et ehkä keksi sitä ihan nopeasti, mutta mieti sitä vaikka loppukesä ja syksykin, niin ehkä keksit tai löydät vastauksen.

kannattaa lukea ja aloittaa harjoitukset...

Ovatko lapsesi niin isoja, että voisivat lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön?

Huvitti tuo kissa juttu, mutta voi olla oikeesti hyvä juttu että on joku kotieläin, saa ainakin vastarakkautta hyvin hoidetulta lemmikiltä.

Mulla on kans päällisin puolin kaikki kunnossa.

Lähdin talvella töihin takaisin ku alko kotona olo masentaa ja pelkäsin mielenterveyden takia. Aikuisten seurassa olo piristi, mutta pitkä työmatka vie voimat ja auton ylläpito rahat. En nauti työstäni enää yhtää ja haenkin koko ajan uutta työtä lähempää, tuloksetta.



Nyt kuitenkin haluan vauvan ja päästä kotiin, saan ikään kuin aikalisän työelämään.



Uutena " ongelmana" on, että kun on vapaapäivä esim la-su, en keksi mitään tekemistä! Ja tämä on todella uusi ongelma. Olin kotona lasten kanssa yli 3 vuotta, ja vasta viimeiset kuukaudet oli tylsiä. Miten voi olla mahdollista?! Osaatteko auttaa?

Välillä kaikki asiat ahdistaa. Mutta mulla ei ole oma elämänsuunta ollenkaan selvillä. Kunpa olis jokin kristallipallo josta vois katsoa, mihinkä suuntaan kannattais lähtä.



Miehellä hieno ura, meillä ihanat lapset, mukava koti ym. Mutta kun itse ei tiedä mihinkä ryhtyis. Argh....!



-olinkohan 3-