Lue keskustelun säännöt.
Kyrsii, nykyajan teinit saa kaiken tarjottimella!
03.04.2014 |
Heti alkuun tunnustan, että tämä on turhaa valitusta, ei pitäisi olla mitään minulta pois jos nykyajan mukelot saavat kaikkea mitä minä en saanut, mutta kyrsii silti. Ei mitenkään kokoaikaisesti, ja minulla on kyllä hyvä elämä ja nykyään kaikki mitä haluan, mutta silti tunnistan toisinaan itsessäni tällaisiakin alhaisia kateuden/katkeruuden tunteita.
Eli nää nykyajan teinit, jotka tuntuvat saavan kaiken mitä vaan keksivät pyytää. Lähipiirin tuttavaperheiden teinejä/nuoria aikuisia kun olen seuraillut ja heidän vanhempiaan, niin näille mussukoille ostetaan ihan kaikki. Siinä missä itse 18-vuotiaana sai tehdä kesätöitä ja säästää, että sai ajokortin ja sitten joskus pystyi ostamaan vanhan rämän ensiauton, niin nykyään mukuloille vanhemmat maksaa mopokortin + mopon, kevarikortin + kevarin, autokortin ja sitten ostetaan vielä tuliterä, uusi auto! :O Eräskin teini nokkavasti kahvipöydässä asiasta puhuttaessa valitti vanhemmilleen, että ei sitten huoli kuin audin tai mersun. Ja sai näistä toisen sitten myös...
Aikaisemmin myös lukiossa vanhojen tansseissa etsittiin/ommeltiin itse kolttu, tukka laitettiin itse tai äiti laittoi, meikit samaten. Nykyään tilaillaan iltapuvut ulkomailta, käydään meikkaajalla ja kampaajalla.. vanhemmat maksaa.
Monet tytöt käyvät jo yläasteella säännöllisesti kosmetologilla ja kampaajalla. Vaatteet ovat merkkivaatteita.
Kalliita harrastuksia...
Kun sitten teinit muuttavat omaan kotiinsa, ensimmäinenkin koti/kämppä sisustetaan UUSILLA huonekaluilla, ei nykyajan mukuloiden todellakaan tarvitse haalia sukulaisten vanhoja eriparikalusteita ja virittää lakanoita verhoiksi.
Jotenkin ärsyttää. Ja kyllä, olen katkera keski-ikäinen.
Kommentit (12)
Mun äiti kasvoi syrjäisessä paikassa, jonne ei ollut edes tietä (ihan oikeasti, tie tuli vasta sen jälkeen, kun he olivat muuttaneet kirkonkylälle). Ei ollut sähköä, ei juoksevaa vettä ja koulukyydillekin piti kävellä pimeässä monta kilometria. Kun äitini vanhemmat sisarukset menivät oppikouluun, he asuivat viikot koulukortteerissa jonkun kotona ja tulivat viikonlopuksi kotiin. Äiti pääsi jo sitten käymään oppikoulua kotoa käsin, tuossa vaiheessa he asuivat jo kirkolla.
Näin se maailma muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mua ärsytä. Enemmän säälittää. Nykynuorten on noin sata kertaa vaikeampaa päästä kouluun kuin oman ikäluokkani. Kun kerran on kouluun päästy, sitä ei enää sitten vaihdeta vaikka toteaisi olevansa alalle aivan epäsopiva. Ja enää ei vietetä rennosti välivuotta tehden hanttihommia kun koko ajan joku on hönkimässä niskaan, että olet potentiaalinen syrjäytymisvaarassa oleva luuseri.
Koulunkäynti on nykyään yhä enemmän kotona nysväämistä ja etätehtävien tekemistä, oma opiskeluyhteisö puuttuu, kontaktitunteja ei juuri ole, ja jos opinnot takkuavat niin eipä ketään kiinnosta. Sinne yksiöönsä saa aivan hyvin masentua jos siltä tuntuu. Ennen koulu oli koulumaisempaa,ja monet hyötyivät siitä kontrollista, että jotakuta edes vähän kiinnostaa tuletko kouluun vaiko et.
Nuorilla on kovat paineet ulkonäön suhteen, ei minun nuoruudessani tarvinnut olla ripisenpidennyksiä ja hiustenpidennyksiä ja salilla muokattua vartaloa. Elämä on kulutuskeskeistä, ihmisistä puhutaan vähän kuin ongelmajätteinä jos ei kuulut siihen menestyneimpään ryhmään, vaikka suurin osa ihmisistä ei koskaan tule siihen kuulumaan ja osakin vain pienen hetken elämästään.
Minun mielestäni monilta nykynuorilta puuttuu sellainen tietty rentous, elämä on stressaavaa, sitä suoritetaan urakalla, ja sellainen ymmärrys siitä mihin tavallisen ihmisen pitäisi yltää ja mikä on riittävän hyvää elämää ja riittävän hyvä suoritus, puuttuu. Vaatimukset sekä ihmisen elämän suhteen että opintojen ja työelämässä suoriutumisen suhteen kovenevat koko ajan, ja se mikä ennen riitti ei enää riitä.
Miksi kenenkään pitäisi tyytyä eriparihuonekaluihin? Aivan helvetin tympäännyttävää, kun oma koti on toisten kaatopaikka.
Ei se kuule kaikilla ole tuota. Mun 13-vuotias on tämänkin viikonlopun töissä saadakseen rahaa ensi kesäksi keikkalippuihin.
Olen syntynyt 1959 ja isäni maksoi sekä ajokortin että hankki auton, kun täytin 18v. Sama oli parilla luokkakaverilla eli tuo "pakko pärjätä itse" ei ole ihan kaikkien yhteiskuntaluokkien mantra. Olin kesätöissä, mutta ne rahat käytin matkusteluun ja kaikkeen kivaan. Nyt olen jo yli 50v, on muutama sijoitusasunto, kesämökki, maallista mammonaa huolimatta siitä, että vanhemmat tasoitti nuoruutta aikanaan. Perintöjä en ole saanut, vanhemmat on vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös keski-ikäinen, mutten katkera vaan onnellinen. Mun aikana vanhojen tansseihin pukeuduttiin vanhoihin vintiltä löytyneisiin mummon kirkkovaatteisiin ja todellakin kalustettiin opiskelija-asuntoa (= kahden hengen huone viiden huoneen solussa, käytävällä yksi vessa ja suihku) sukulaisilta haalitulla vanhalla kamalla.
Mutta mun äitini teini-ikä meni pikkulottana ja ilmavalvontatornissa seisomassa ja vahtimassa, milloin seuraava ilmahyökkäys tulee. Ja isän teini-ikä raataessa melkein vuorokaudet ympäri navetassa, pellolla ja metsätöissä, kun aikuiset miehet oli rintamalla.
Mun isoäiti taas yritti ruokkia nälkäistä pesuettaan evakkojunassa, joka välillä pysähtyi pommien takia, sitten raahasi lapsiaan ympäri maata etsimässä jotain paikkaa, johon pää kallistaa. Ja isoisä meni rintamalla miinaan.
Isoäidin isä virui vankileirillä ja pääsi pois nälkäkuoleman partaalla, ja toisen isoäidin isoisän sisarukset todella kuolivatkin nälkään 1860-luvun pahimpina nälkävuosina.
Hyvä juttu, että kehitys menee sukupolvi sukupolvelta parempaan suuntaan. Karmeaa olisi, jos menisi toisinpäin.
Kysypä omilta vanhemmiltasi... varmaan ajattelivat samoin sinun ikäpolvestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa, liekö noita kannattaa verrata.
Aika rankkaa yleistystä.
Terveiset täältä kirppari huonekalujen keskeltä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kyrsii...itse sain kesätyöpaikan, koulutuspaikan yms tarjottimella, mutta nuoreni eivät. Itse sain sain käydä kouluni ja elää nuoruuttani suht turvallisesti, mutta nuoreni eivät.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:27"]
Jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa, liekö noita kannattaa verrata.
[/quote]
Kannattaneeko noita verrata.
Mun äiti kasvoi syrjäisessä paikassa, jonne ei ollut edes tietä (ihan oikeasti, tie tuli vasta sen jälkeen, kun he olivat muuttaneet kirkonkylälle). Ei ollut sähköä, ei juoksevaa vettä ja koulukyydillekin piti kävellä pimeässä monta kilometria. Kun äitini vanhemmat sisarukset menivät oppikouluun, he asuivat viikot koulukortteerissa jonkun kotona ja tulivat viikonlopuksi kotiin. Äiti pääsi jo sitten käymään oppikoulua kotoa käsin, tuossa vaiheessa he asuivat jo kirkolla.
Näin se maailma muuttuu.