Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen käyttäytyy näin?
01.04.2014 |
Mua mietityttää kovasti yhden ystäväni käytös. Osaatteko selittää sitä? Hän on tehnyt tiettyjä valintoja, joita moni varmaankaan ei olisi tehnyt. Se on tietysti hänen asiansa ja elämänsä, ei siinä mitään, mutta hän tuo hyvin mielellään tuntemattomillekin esille nämä valintansa ja haluaa selvästi saada niillä huomiota tai kohahduttaa yleisöään tms.
En halua yksityiskohtaisesti juuri hänen valintoja kerota, mutta otan esimerkin. On vaikkapa mennyt naimisiin huumeiden käyttäjän kanssa ja mies on joutunut jonkun huumesotkun takia putkaan ja miehen lapset edellisestä suhteesta on ystävälläni hoidossa. Ystäväni oikein nauttii kertoessaan kaikille, mitä mies on tehnyt ja että hän hoitaa nyt näitä lapsia. Jotenkin hän tykkää siitä, että moni on ihmeissään hänen elämästään, vaikka ihmettely ei ole mitään ihailua vaan sen ihmettelyä, että miksi nainen suostuu moiseen.
Enkä tarkoita, että pitäisi jotenkin hävetä jotain ja olla hiljaa. Mutta se tapa, jolla ystävä tuo nämä asiat esille aika erikoisissakin yhteyksissä, on jotenkin outo.
Kommentit (3)
Ystäväsi luottaa sinuun. Et ole näköjään hänen luottamuksensa arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen, älähän nyt. Ap ei kerro tuossa ystävästään, tuo huumejuttu oli siis keksitty esimerkki.
Ap, minä luulen, että siinä on kyse sekä huomiohakuisuudesta että halusta tulla hyväksytyksi juuri omana itsenään. Heittää siksi kaikki yllättävät puolet esiin heti kättelyssä, että testaa, ovatko ne uudet tutut ikään kuin vaivannäön arvoisia, eli osaavat suhtautua häneen hyväksyvästi huolimatta hänen värikkäästä elämästään.
Tavallaan tuo voi olla hyväkin taktiikka. Mustavalkoisesti ajattelevat moralistit karsiutuvat ikäänkuin matkasta heti kättelyssä. Eikä tarvitse pelätä, että elämän omituisuudet tihkuvat myöhemmin esiin ja niitä saa sitten jälkeenpäin selitellä.
Anna ystäväsi olla avoin, jos kokee sen sopivaksi taktiikaksi.
Ei se ole kovin harvinaista, että ihminen haluaa tulla nähdyksi ja huomatuksi, jopa niin kovin, että jos huomiota ei saa ihailuna, ottaa mieluummin sitä vaikka kauhisteluna ja halveksuntana kuin on kokonaan "näkymätön". Erityisesti ihmiset jotka kokevat itsensä sisäisesti yksinäisiksi helposti päätyvät yrittämään tulla hinnalla millä hyvänsä huomatuiksi. Itsekin olin nuorempana sellainen, että halusin kohahduttaa, kauhistuttaa, mitä vaan kunhan minut edes huomattiin.