Kertoivatko isovanhempamme sotajuttuja (ketju ei-herkille!)

Vaarini sanoi syöneensä sodassa ihmislihaa kun olivat motissa. Vaari aina jouluisin muisteli miten olivat viikon ruuattomuuden ja ankaran taistelun jälkeen saaneet valtavat kasat höyryävän kuumaa grillattua lihaa jouluaattona. Siellä oli komppanianpäällikkö joutunut laskemaan että ilman ruokaa joutuvat antautumaan tai tuhotuiksi ja koko sensuunnan rintama vaarassa joten oli antanut kokeille ohjeen tehdä vihollisten lihasta ruokaa ja että se pitää grillata että sotilaat sen kykenevät syömään. Siinä kuitenkin tapettu puolin ja toisin niin pieni se eettinen ero.
Vaarilla oli se hartaana joulupäivällisenä jäänyt mieleen ja kyllähän se lastakin kiinnosti kinkku enemmän sen jälkeen kun leikki mielessään että syö venäläisen sotavangin kankkua.
Jotenkin se on jäänyt sillälailla mieleen että ihmissyönti on jotenkin sitten näin aikuisenakin sellainen kiinnostava aihe.
Keskusteluryhmiä aiheesta on paljonkin maailmalla ja aika paljon asian kokeneita on vaikka Afrikkalaisissa ja lähi-itäläisissä mutta suomalaiselle se ainoa mahdollisuus on että tulee kutsutuksi illallisille johonkin muuhun maahan missä sellainen hautaustavat sallitaan.
Vaarilla oli paljon sotajuttuja, kertoi ihan miten sitä vihollista ei voinut ihmisenä ajatella että siihen tappamiseen edes kykeni ja ihan sama asenne on kyllä nytkin otettava se sama asenne että Suomi säilyy, meillä ei ole yhtenä sukupolvena oikeutta antaa suomea hyökkääjille, se ollaan velkaa menneille polville ja tuleville myös. Tämä on kaikkien suomalaisten maa, ei näiden isänmaataan myyvien hönttityttöjen pelikenttää, heillä ei ole oikeutta tänne vihollista kutsua tappamaan ja raiskaamaan!