Miten olla virnuilematta/käyttäytymättä kuin ÍDÍO´OTTÍ ihastuksen lähellä..?

Ollaan kummatkin aikuisia ihmisiä, mutta en voi sille mitään että veri pakenee päästä ja sitä myötä happi aivoista aina ihastukseni lähellä! Ollaan samalla työpisteellä usein, ja mies on aivan hillittömän syötävä. Kaikki mitä hän sanoo on "ihan parasta", ja jo pelkkä ääni saa polvet notkumaan. En tiedä onko tuo huomannut mitään, mutta pelkään jatkuvasti että alan mongertaa tai sanon jotain käsittämättömän typerää, tai spontaanisti kaadun vaan lattialle. Kerran joku toi osastolle kitaran ja tämä tyyppi alkoi rämpytellä sitä kokeillakseen onko soittopeli myyntikelpoinen. Minun oli pakko poistua paikalta hyllyväleihin piiloon sillä pokka oli pettää lopullisesti.

Oletteko muutkin idi*ót´teja jotka on naamioituneet normaaleiksi työkavereiksi? Vai onko kaikki muut jotenkin viileinä kuin retiisi kellarissa ihastustensa seurassa? Tällaista ei satu minulle usein, viimeksi joskus teininä olen mennyt puihin ihan vain hormonihuurun voimalla. Auttakaa urpoa, kokeilen melkein mitä tahansa (ei ole vitsi)!