Yksi kolmesta lapsestani on saatu koeputkihedelmöityksellä, onko aihetta kertoa se hänelle joskus?
Kommentit (11)
Itse varmaan odottaisin 18-vuotissynttäreille tai jotain.
osaisi siinä iässä käsitellä asian.
Asialla ei ole mitään merkitystä hänen elämänsä kannalta.
meillä syynä endo ja sukusolut kuitenkin " yhteiset" , joten en näe syytä miksi kertoa elämän ensihetkistä...
Eli itse ajattelin että ei sillä mitään merkitystä ole lapselle itselleen. Eihän tuo niin harvinaista nykyään edes ole. Rakkaudella hänet on tehty kuten muutkin lapsenne. Mutta turha kai sitä on erityisenä salaisuutenakaan pitää.
t. 2
Lapsettomuus on kuitenkin monilta osin periytyvää, joten tieto voisi olla arvokas lapsellesi jonain päivänä.
T. kahden pas- lapsen äiti, joka aikoo kertoa lapsilleen heidän alustaan
Ja eikös ne hoidoilla tehdyt lapset vasta haluttuja ole olleetkin!?
Vierailija:
Lapsettomuus on kuitenkin monilta osin periytyvää, joten tieto voisi olla arvokas lapsellesi jonain päivänä.T. kahden pas- lapsen äiti, joka aikoo kertoa lapsilleen heidän alustaan
Ja eikös ne hoidoilla tehdyt lapset vasta haluttuja ole olleetkin!?
Samalla logiikalla sun pitää sitten kertoa myös muille lapsillesi (ei IVF-alkuisille), että äiti ja isi ovat kärsineet lapsettomuudesta, ja myös teillä voi olla ongelmia.
EI vain tämä IVF-alkuinen ole samassa tilanteessa, vaan myös muut.
Mä en kyllä kertoisi, koska sitten sisarukset ovat vähän eri asemassa keskenään.
Ja tuo lapsettomuuden periytyminenkin on vähän niin ja näin....ainakaan kovin vahvasti periytyvää se ei voi olla, jos kerran lapsia on tullut. Mut toki taipumus esim. endometrioosiin kulkee suvuittain.
Jos esim. äiti kärsinyt endosta, niin voisi olla paikallaan sanoa tyttärelle, että teehän lapset ajoissa, koska jos odotat liian pitkää, niin saattaa tulla mutkia matkaan.
vai onko käytetty joidenkin muiden " tarpeita" ? Jos lapsi on biologisestikin täysin teidän, niin mitä suotta kertomaan? Tai voithan hänelle sitten kun on aikuinen, valaista asiaa, että hänen saamisessa tarvittiin avuksi koeputkia.
että pikkuveli on IVF-vauva. En nyt ymmärrä ollenkaan, kuinka lapsi voisi olla mitenkään eri asemassa kuin muut lapset vain sen takia, että olemme tarvinneet lääketieteen apua saadaksemme hänet.
Mutta vasta lähempänä aikuisuutta 15-18 vuotiaalle (itse tunnet lapsesi parhaiten koska hän osaa asian ymmärtää).
Jos kerran asiassa ei ole mitään salattavaa, niin miksi salata? Lapsi itse voi kokea kertomattomuuden aika loukkaavaksi jos asia myöhemmin paljastuukin jossakin.
Ja minusta on hullua ajatella että sisarukset olisivat sitten eri arvoisia!
Itsestäsi se kai riippuu, tuntuuko se merkittävältä tekijältä.