Tärkeitä asioita Lapsen kasvatuksesta sosiaalisessa ympäristössä!

Paljon herättää keskustelua pikkulapsien "näkyminen" julkisilla paikoilla. Milloin joku valittaa kaupan lattialla rääkyvästä lapsesta, ravintolassa ympäri salia juoksevasta lapsesta tai lentokoneessa penkkejäpotkivasta lapsesta.

Nää oli esimerkkejä peruselämästä ja tilanteista.

Tuntuu, että moni ihminen valittaa aina jostain, kun joku "ihmisryhmä" ei jollaintavalla miellytä.

Kaikkia meitä yhdistää tietynlainen sosiaalinen käyttäytyminen. Jotkut vanhemmat olettavat, että muiden ihmisten pitäisi sietää ja sallia heidän ohittaminen esim.kassajonossa, kun heillä on pieni lapsi tai päästää hissiin ensin, kun on vaunut. Kerran oli sellainen tapaus bussissa, kun n.3v lapsi olisi halunnut taakse istumaan ja ne paikat olivat jo varattu. Se oli shokki lapselle.

Itse olen sitä mieltä, että nimenomaan lapsia täytyy viedä eripaikkoihin ja erilaisiin tilanteisiin. Jo pienestä asti tärkein seikka kasvatuksessa on opettaa lapselle perusasiat. TOISTEN ihmisten huomioimista, erilaisuutta ja kunnioittamista!

Tuntuu et hyvin harvalla nykyajan lapsella on näitä arvostettavia hyvän ihmisen piirteitä.

Hyvä sosiaalinen käytös auttaa lasta sosiaalistumaan, saamaan ystäviä sekä solmimaan ihmissuhteita.

Pieni lapsi ajattelee automaattisesti, että muu maailma pyörii hänen ympärillä vaikka todellisuudessa sehän ei mene niin vaan kaikilta meiltä jossainvaiheessa elämäämme edellytetään tietynlaista sosiaalista käyttäytymistä.

Lapselle on opetettava pienestä asti toisten ihmisten huomioimista ja sitä moraalia ja ajatusmallia, että mikä on oikein ja mikä väärin. Vuoron odottaminen eri tilanteissa ja asioiden jakaminen yhdessä muiden kanssa.

Jos lapselle ei opeteta näitä sosiaalisia tärkeitä taitoja, ei hänelle kehity empatiakykyä ja pahimmassa tapauksessa lapsestanne tulee narsisteja. Näitä "piilo" narsisti lapsia/teinejä on hyvin paljo ja se on surullista.

Vapaankasvatuksen lapset useimmiten on tällaisia ja kun pienenä lapset nimenomaan tarvitsisi kokoajan ohjausta vanhemmilta ja käytöstapojen opettelua. Lapsi oppii sitäkautta näkemään maailmassa myös muutkin ihmiset, eikä vain itseään. Lapselle kehittyy normaali minä-kuva. "Olen yksi muiden joukossa".

Uskon, että moni äiti on sokea niille asioille, että heidän täytyisi nimenomaan mennä tilanteisiin, jossa He ottavat huomioon muut ihmiset ja he joutuvat opettelemaan lapsen kanssa, miten missäkin käyttäydytään. On väärin ajatella, että äidit lapsineen pääsevät "helpommalla" eri tilanteista, joutumatta kohtaamaan normaaleja perusasioita yhdessä lapsensa kanssa, jotta lapsi itse oppisi normaalit seikat sosiaalisessa käyttäytymisessä ja vuorovaikutustaidoissa.

Sellainen lapsi, joka on opetettu ajattemaan ainoastaan itseään, sellainen henkilö kyllä kuuluu kauas ja muu maailma kyllä rankemmalla kädellä opettaa näitä lapsia myöhemmin, mikä voi olla aikamoinen pudotus sieltä pilvilinnoista.